Aamupala väärään kurkkuun.

[Leonardo Marques]

Mukana olevat hahmot: Leonardo Marques ja ainakin yksi koulun oppilas
Ajankohta: 3.12.2019 klo: 7:48
Tapahtumapaikka: Suurten sali
Juoni: Leonado herää haiskunsa (Mercurius) karatessa tuvan ovesta suurten saliin, jossa sitten Leonardo kohtaa ensimmäisen oppilaan.
Varoitukset: Mitä tahansa saattaa tapahtua, pidä varasi
Muuta: Halukkaat ovat tervetulleita vaikuttamaan Leonardon ensimmäiseen koulupäivään ja tutustumaan.

Leonardo herää makuusalin oven hitaaseen aukeamiseen ja huomatessaan kätensä haparoivan haiskun poikasta aukaiseen silmänsä nähden Mercuriuksen työntävän huoneen ovea auki. Äkisti ponnahtaessaan istumaan poika lyö tottumattomuuttaan päänsä yläpedin pohjaan, päätänsä hieroen Leonardo vetää koulupukunsa housut jalkaan, sitoo huolimattomasti kengän nauhat ja vetäisee kauluspaitansa napittaen nappeja juostessaan pikku-Mercuriuksen perään.

Huhuiltuaan seikkailijan perään ja katseltuaan kaikkialta Leonardo on saapunut linnan aulaan ja näkee hasikun loittonevan perän. "Pysähdy Mercurius tai jäät matkalaukkuun loppuviikoksi!" komennuskaan ei toiminut. Haisku pääsee suurten saliin asti, jossa on jo muutamia opiskelijoita syömässä aamupalaa ja vaihtamassa aamun kuulumisia, Leonardo tiukasti kannoillaan. Mercurius pysähtyi hetkeksi haistaakseen ilmaa takajaloillaan seisten. Leonardo jatkoi lähestymistä rauhallisesti valmistauten nappaamaan karkulaisen. Leonardo hypähti kohti tummansinistä haiskua, mutta juuri ennen sormien hipaisuakaan haisku suuntasi kohti lähintä pöytää ja sen takana näkyviä jalkoja.

Mercurius hyppäsi tarrautuen oppilaan (sukkahousuihin tai housuhin) ryhtyen kiipeämään niitä ylöspäin. Kuului äänekäs parahdus ja haisku ilmestyi pöydällä lojuneiden kastanjoiden viereen. Leonardo oli epätoivoinen, voiko hänen ensimmäinen koulupäivänsä alkaa näin loistavasti, hän tuli varovasi pöydän toiselle puolen pahoitellen karkulaisen aiheuttamaa säikähdystä repien kastanjoita Mercuriuksen käpälistä.

[Maya Khalil]

Maya Khalil istui Pouffsoufflen pöydässä tehden itselleen aamupalaa ja hyräillen hiljaa itsekseen ("Rekehen, rekehen, nouse matkaamaan..."). Hän oli hyvällä tuulella. Tänään ei olisi kuin muinaisten riimujen kaksoistunti ja sen jälkeen koko päivä vapaata! Ulkona oli ihana luminen talvisää ja Maya halusi ehdottomasti mennä ulos ihailemaan valkoiseen vaippaan hautautunutta pihamaata. Ehkäpä hän voisi tehdä jopa lumiukon.

Maya oli juuri ottamassa haukun kroissantistaan, kun joku - tai oikeastaan jokin - tarrasi hänen sukkahousuihinsa ja lähti kiipeämään niitä ylöspäin. Maya kirkaisi säikähdyksestä ja kroissantti hänen kädestään lennähti ilmaan, päätyen lopulta lattialle. Pian kiipeilijä ilmaantui pöydälle: se oli tummansininen haisku. Maya tuijotti sitä pöllämystyneenä.

Seuraavaksi pöydän toiselle puolelle ilmestyi oppilaan pää. Poika, joka oli rintaan kiinnitetystä merkistä päätellen Gryffondor, pahoitteli karkulaisen aiheuttamaa säikähdystä ja repi kastanjoita tämän pikkuisista tassuista.

"Ei se mitään", Maya sanoi nopeasti, edelleen hieman yllättyneenä. Sitten tytön kasvoille levisi huvittunut hymy. Olipa hauska alku päivälle! Maya katseli kuinka poika ja haisku kamppailivat hetken. Haisku näytti jotenkin tutulta. Ja pian Maya tajusi miksi.

"Et ehkä usko minua, mutta näin haiskusi unessani viime yönä. Minä näen nimittäin enneunia", Maya kertoi pojalle. "Mikä hänen nimensä on? Entä sinun nimesi?" tyttö kyseli. "Minä olen Maya", hän esittäytyi sitten ja ojensi kätensä pojalle.

[Leonardo Marques]

"Ihanko totta, miten upea taito" totesi Leonardo silmät välähtäen, mutta nopeasti katseensa takaisin haiskuun kääntäen, sillä hän oli nostanut tämän vasemmasta takatassustaan ilmaan, jottei lisää tuhoja tulisi aikaiseksi. Takkinsa taskusta hän kaivoikin pian esille kultaisen ohut silmuisen ketjun, jonka esillä olevassa päädyssä oli haiskun jalkaan menevä kahle.

"Noin, nyt se ei enää pääse karkailemaan. Haiskun nimi tosiaan on Mercurius ja itse olen Leonardo Marques koulun uusi oppilas, saavuin eilen illalla. Hauska tutustua" sanoi nyt jo kilpajuoksusta hengityksensä tasaannuttanut poika.

"Haittaakohan jos istahdan hetkeksi tähän? Kun kerran taitaa olla eri tuvan pöytä" Maya nimisen tytön rinnassa olevasta keltamustasta tuvan tunnuksesta.

Keskustelun aikana Mercurius istui pöydällä yrittäen vielä vasta puhjenneilla hampaillaan järsiä kastanjoiden kuorta rikki siinä onnistumatta. Hieman jo kastanjalle tuohtuneena hasiku alkoi takoa kastanjaa pöytään, muttei sekään auttanut. "Haiskuthan rakastavat kaikkea killtävää, mutta Mercuriuksen kiinnostusta terhoihin on varmasti erikoista, sen herkkua ovat hopeakastanjat, varmaankin ymmärtänyt nimen hieman väärin" kertoi Leonardo ottaessaan jo hermoromahduksen partaalla olevalta haiskulta kuolaisen terhon ja murtaen paljastaen sisustan sen herkuteltavaksi.

"Mistäs päin sinä olet saapunut Chateauhun vai oletko ihan paikallisia?" kysyi Leonardo vielä uteliaana ensimmäiseltä kohtaamaltaan oppilaalta, jonka kanssa oli päässyt juttelemaan.

[Maya Khalil]

Mayan yllätykseksi poika ei kyseenalaistanut tai pitänyt Mayan taitoa typeränä, päin vastoin: "Ihanko totta, miten upea taito", tuo sanoi vilpittömän oloisesti. Tämä sai Mayan hymyilemään entistä enemmän. Monet eivät arvostaneet ennustustaitoa, vaan pitivät sitä turhanpäiväisenä teeskentelynä.

Maya naureskeli, kun poika roikotti haiskua takatassustaan ilmassa ja kiinnitti tämän sitten sievään kultaiseen ketjuun. Nämä kaksi vaikuttivat sangen hauskalta parivaljakolta. Poika kertoi haiskun olevan nimeltään Mercurius ja itsensä nimeltään Leonardo.

"Hauska tutustua, ja ei tietenkään haittaa!" Maya sanoi iloisesti. Vaikka tupapöydät oli käytännössä tarkoitettu istuttaviksi oman tuvan jäsenten kesken, oli Maya nähnyt aiemminkin oppilaitten istuvan eri tupien pöydissä. Tuskimpa siis ketään haittaisi, vaikka Leonardo istuisi Pouffsoufflen pöydässä, vaikka Gryffondor olikin.

Maya katseli vuoroin Leonardoa, vuoroin Mercuriusta. Leonardo oli aika komea, hänellä oli tummat lyhyet hiukset ja ruskeat silmät ja mukavan ruskettunut iho. Mercurious taas oli kertakaikkiaan suloinen yrittäessään murtaa kastanjaa rikki - se järsi sitä pikkuruisilla hampaillaan ja takoi sitä pöytään. "Aww", Maya äännähti myötätuntoisesti ja koitti olla kikattamatta tuohtuneelle otukselle, siinä kuitenkaan onnistumatta.

"Haiskuthan rakastavat kaikkea killtävää, mutta Mercuriuksen kiinnostusta terhoihin on varmasti erikoista, sen herkkua ovat hopeakastanjat, varmaankin ymmärtänyt nimen hieman väärin", Leonardo kertoi. "Voi että, mashallah", Maya sanoi katsellen haiskua ihastuneena, pää kallellaan.

"Mistäs päin sinä olet saapunut Chateauhun vai oletko ihan paikallisia?" Leonardo kysyi seuraavaksi. "Ai, öm, olen kotoisin Roubaixista, jos sitä tarkoitat", Maya vastasi. "Mutta vanhempani ovat Lebanonilaisia, jos mietit miksi en näytä ihan perinteiseltä ranskalaiselta", hän jatkoi naurahtaen. "Olin aiemmin Beauxbatonsissa, mutta vaihdoin koulua tänne tänä syksynä", hän lisäsi vielä. "Entä sinä? Sanoit, että saavuit tänne vasta eilen?" Maya esitti vastakysymyksen.

[Leonardo Marques]

"Hieman sieltä ja hitusen tuolta, sitä on ehkä hieman vaikea selittää..." kaarteli Leonardo hieman, silläeihän sovi kertoa ensimmäisenä olevansa asunut useamman vuoden viidakossa keskellä ei mitään."Opiskelin Castelobruxossa, Braziliassa kolmannen ja neljännen luokan, meilkein koko ikäni olen asunut äitini työn takia Braziliassa, mutta syntyjäni olen puhdasverinen portugalilainen." oli sitten lopullinen vastaus.

Leonardo otti esille taikasauvansa, joka oli tummaa rottikinpalmua, jonka vartta kiemurteli koristeelliset puiset köynnösmäiset kuviot pinnassa. Pienen taikasauvan heilautuksen ja silmänräpäyksen jälkeen hänen eteensä olikin leijailemassa jo kuppi kaakaota, muutama sämpylä ja croisantti, sekä kourallinen terhoja.

Siemaistessaan höyryävästä kupista ensimmäiset lämmittävät henkäykset ja kaakaot suuhunsa Leonardo katseli Maya, hän on varmaankin samaa ikäluokkaa tai vuoden tai kaksi vanhempi, tosin ikäähän ei saa kysyä.

Voisikohan täällä puhua siitä, löytää jopa vastauksia ja vielä hienompia kysymyksiä? Pohdiskeli hetken hiljaisuuden koittaessa, ehkä se haave ei olisikaan niin outa tässä maailmassa. Hän päätti rohkaista mielensä ja ottaa asian puheeksi."Mitä ajattelet muinaisista loitsijoista,velhoista ja noidista, heidän ylös kirjoittamistaan väkeviä voimia sisältävistä liitoista? Itse koen nämä erittäin mielenkiintoisina ja kulttuuriperintönämme. Monet nykyiset, varsin voimakkaatkin velhot, voivat vain uneksia entisajan parantavien mahdista ja kyvystä hallita sanojaan." Leonardo huomasi hieman innostuneena jälleen liika ja vajosi hieman kulmainsa alta ympärille tähyillen leipiensä pariin,parempi etteivät ylimääräiset korvat kuulisi asiasta. "Niin mitä itse ajattelet vanhoista loistavista ja velhomaailman historiasta?" Leonardo vielä hieman vaimeammalla äänellä toisti hieman hämmentyneen ja sanattoman näköiselle keskustelukumppanilleen. Toivottavasti taas ei kävisi kuten Braziliassa, siellä ei koko asiasta ymmärretty mitään, naurettiin vain.

[Mila Molina]

Peli lukitaan keskeneräisenä. Jos haluattekin vielä jatkaa tätä, lähettäkää viestiä minulle.

Leonardo Marques, Gryffondor: 7p
Maya Khalil, Pouffsouffle: 5p