Miesten juttuja

[Michael Evans]

// Tämä peli on tarkoitettu Michael Evansin ja Baudouin Cornettin kohtaamista varten. Mukaan voi änkeä joku muukin, jos siltä tuntuu. Sovitaan kuitenkin ensin mukaan tulijan kanssa, missä kohtaa mukaan kannattaa tulla. //

Michael Evans oli pitänyt pientä taukoa kaikista tylsistä hallinnollisista koulun asioista ja käynyt ulkona pienellä kävelyllä. Järven rannalla tuulessa oli kuitenkin tullut yllättävän kylmä ja nyt mies oli matkalla takaisin omaan lämpimään työhuoneeseensa. Hän oli juuri tullut sisään koulun massiivisista puisista pääovista, kun hänestä alkoi tuntua oudolta. Niskakarvat nousivat pystyyn ja hän suuntasi askeleensa varovasti kohti portaikkoa. Jokin oli nyt pielessä.

Miehen silmät vilkuilivat valppaasti ympäri avaraa tilaa ja hänen teki mieli kääntyä taaksepäin kurkistamaan olkansa yli. Hän ei kuitenkaan tehnyt niin, vaan jatkoi portaiden kapuamista. Ensimmäiseen kerrokseen saapuessaan, Michaelista jo tuntui siltä, että joku tarkkaili häntä. Hän puraisi kieltään estääkseen itseään huutamasta "Kuka siellä?" ja jatkoi matkaansa hieman epävarmoin askelin.

[Baudouin Cornett]

Châteaun vilskeessä pitkään asunut kummitus oli pitkään asustanut koulun ylemmissä kerroksissa poissa oppilaiden tieltä. Kesäloma-aikoina hän yleensä kuitenkin vaelteli ympäri koulua tutkien oppilaiden jättämiä jälkiä muuttuvassa linnassa. Hän tiesi koulun toiminnan hyvin ja seurasi kalenteria, joten hän tiesi aina, missä vaiheessa kannatti ruveta vetäytymään syrjempään. Syksy 2013 oli kuitenkin ollut poikkeus, eikä koulu ollutkaan täyttynyt oppilaista jo elokuun alussa. Niinpä Baudouin oli huolissaan. Ei kai koulua vaan ollut suljettu?

Kummitus oli jo syyskuun puolessa välissä tajunnut, ettei koululla ollutkaan oppilaita ja se oli silloin palannut takaisin koulun alempiin kerroksiin. Se huomasi kyllä, että oppilaita alkoi ilmestyä lokakuussa, mutta jostain syystä Baudouin ei ollut vetäytynyt oitis takaisin yläkertaan. Sen sijaan se leijaili välillä perjantai-iltapäivän ratoksi koulun alempiin kerroksiin tutkimaan, josko jotain olisi tekeillä. Harmikseen hän usein huomasi, ettei mitään tapahtunut.

Tänäänkin oli yksi niistä perjantaipäivistä, kun Baudouin oli hiljaa hiipinyt alempiin kerroksiin. Se pysähtyi katsomaan aulan menoa, tai pikemminkin hiljaista rauhaa, portaiden yläpäähän. Rehtorin saapuessa sisään pääovista, Baudouin oli kuitenkin kokenut velvollisuudekseen väistää patsaan taakse piiloon. Hän ei halunnut häiritä hytisevää rehtoria, jolla varmasti oli muuta tekemistä. Ristiriitaisesti Baudouin olisi kuitenkin halunnut kysyä rehtorilta, miksi koululle ei oltu palattu aikataulussa.

Evansin kävellessä ohi epävarman näköisenä Baudouin päätti seurata tätä hetken aikaa seinän sisällä leijaillen. Se pisti välillä päätään ulos seinästä nähdäkseen, minne rehtori meni, mutta pysytteli muuten sivummalla. Baudouin koki jotenkin Michael Evansin mielenkiintoiseksi, vaikkei ollutkaan keskustellut rehtorin kanssa aiemmin. Hän oli kuitenkin nähnyt miehen työskentelevän rehtorin kansliassa pitkin loppukesää ja tiesi tämän siksi olevan rehtorina Châteaussa.

[Michael Evans]

Michael käveli hitaammin askelin. Tunne tarkkailijasta vain voimistui. Yhtäkkiä hän kääntyi kannoillaan ja oli näkevinään jotain seinässä. Hän ei kuitenkaan ollut varma. "Kuka hiippailee Châteaun käytävillä?" Hän kysyi hieman epävarmana ja kääntyi hitaasti ympäri nähdäkseen liikkuiko joku käytävällä.

Mies oli aika epävarma Châteaun käytävillä hiippaillessaan. Yksi koulun aiemmista rehtoreista oli murhattu näillä samoilla käytävillä kolme vuotta sitten, eikä Michael ollut unohtanut sitä. Kata Lùtin oli murhattu yön vahtivuoron aikana koulun suuressa portaikossa, siinä portaikossa, josta Michael äskettäin oli noussut tähän kerrokseen. Murhaajaa ei saatu kiinni, eikä siksi myöskään ollut varmuutta siitä, etteikö murhaaja joskus palaisi kouluun.

Ulkoilman kylmyys oli jo unohtumassa ja Michael halusi selvittää, kuka hänellä oli vastassa. Oliko vain joku oppilaista pilailemassa rehtorin kustannuksella, vai oliko joku ulkopuolinen tullut kutsumattomana hiippailemaan koulun käytävillä? Michael ei tiennyt, mutta hän oli henkisesti jo valmiina kohtaamaan pahimmankin uhkan. Hän tarttui oikeassa taskussaan olevaan taikasauvaan ja oli valmiina vetämään sen esille. Samalla hänen katseensa kiersi käytävää valppaana.

[Baudouin Cornett]

"Kuka hiippailee Châteaun käytävillä?" rehtori Evans kysyi ja katseli ympärilleen. Baudouin tajusi siinä samassa, ettei hän ollut pysynyt tarpeeksi hyvin piilossa ja päätti esittäytyä rehtorille. Rehtorin seuraaminen ja pelottelu ei ehkä ollut ollut se kaikkein paras päiväohjelma, sillä rehtorilla oli valtaa päättää myös Baudouinin kohtalosta.

Niinpä kummitus astui esiin suoraan Michaelin eteen, reilun kahden metrin päähän. Hän yskäisi äänekkäästi ja esittäytyi sitten surullisena. "Minä täällä vain, kummitus Baudouin Cornett, Châteaun asukas viimeisen yhdeksän vuoden ajalta." Kummitus kumarsi parhaan osaamansa hovikumarruksen ja jäi sitten katselemaan hieman suruissaan käytävän kulunutta kokolattiamattoa. Sen punaisesta väristä ei enää ollut juuri mitään jäljellä, vaikka se olikin asennettu vasta vuosikymmen sitten.

Kummituksen ei ollut tarkoitus pelotella koulun asukkaita. Se halusi vain selvittää, mitä koululla oli tapahtunut viimeaikoina. Muutokset olivat olleet suuria ja se ahdisti hieman Baudouinia. Hänen elämänsä ja kuolemansa kun eivät olleet kumpikaan menneet suunnitelmien mukaan, joten edes tieto siitä, mitä ympäristössä tapahtui, olisi lohduttanut miestä.

[Michael Evans]

"Säikäytit minut hiippailuillasi", Michael sanoi hieman hämmentyneenä. Hän ei muistanut nähneensä tätä kummitusta aiemmin, vaikka olikin pari vuotta sitten tehnyt töitä koulussa. Vaikka se tuntuikin epätodennäköiseltä, ei Michael pitänyt mahdottomana, etteivät he olleet kohdanneet.

"Baudouin Cornett ei ihan heti kuulosta tutulta. Miten olet päätynyt näin syrjäisälle seudulle asustamaan?" Michael kysyi ystävällisesti lattiaan tuijottavalta kummitukselta. Tämän lattiaan tuijottaminen oli Michaelista vielä hämmentävämpää kuin se, ettei hän ollut kohdannut kummitusta täällä viimeksi asuessaan.

[Michael Evans]

// Jätän tämän pelin kahden oman hahmoni väliltä nyt kesken. Yritin tehdä tämän ihan vaan tutustuakseni paremmin Baudouiniin, mutta energia ei riittänyt, kun olen itse vastaamassa. Juonellisesti Baudouin leijailee Michaelin seurassa rehtorin kansliaan tornissa ja matkalla he jutustelevat kaikenlaista menettämistään naisista. Baudouin kuolleesta rakkaastaan ja Michael ex-tyttöystävästään, joka ei ole halunnut tavata miestä 30 vuoteen.