Basiliskista suojeliuksiin

[Cerinna Crèin]

// Tämä alue on tarkoitettu Cerinna Crèinille, Benjamin Blanchardille ja Rose Hillille. Tervetuloa! //

Cerinna käveli luokkaansa johtavaa käytävää. Nainen katsoi käytävän ikkunasta ulos linnan tiluksille. Päivä oli aurinkoinen ja taivas oli pilvetön. Professori oli pukeutunut mustaan hameeseen ja rentoon valkoiseen kauluspaitaan, jonka kaksi ylimmäistä nappia olivat auki. Naisen tummat, kiharat hiusket olivat auki ja kasvoilla oli vain hiukan meikkiä, ripsiväriä ja hieman tummaa luomiväriä.

Opettajatar avasi luokkansa oven ja jätti sen raolleen. Nainen odotti Benjamin Blanchardia saapuvaksi pian luokkaansa. Cerinnalla oli tälle kerrottavaa koululla vaeötavaan basiliskiin liittyen, sillä hän piti velvollisuutenaan kertoa asia opettajatovereilleen. Nainen vilkaisi rammekelloaan. Benjaminin piti tulla aivan kohta. Hän otti sauvan laukustaan ja heilautti sitä ilmassa. Vastapäätä hänen työpöytäänsä ilmestyi suoraselkäinen puutuoli, samanlainen kuin millä hän itse istui.

Professori kaivoi odotellessaan esiin kolmasluokkalaisten oppilaiden hänelle jättämät tutkielmat erilaisista sauvoista. Hän luki kaksi ensimmäistä tutkielmaa kulmat kurtussa, nämä kaksi olivat tehneet kehnoa jälkeä. Ottaessaan esiin seuraavan tekstin, hän kuitenkin ilahtui. Tätä oli kirjoittanut selkeästi joku, joka oli tutkinut aihetta toden teolla. Professori raapusti tämäb tutkielman yläreunaan koristeellisen U:n.

[Benjamin Blanchard]

Professori Blanchard käveli huolettomana kohti loitsujen luokkaa. Pieni hymyn tapainen oli noussut hänen kasvoilleen ulkona vallitsevan lämpimän sään takia. Käytävällä oli ihanan rauhallista, eikä ääniä juurikaan kuulunut. Suurin osa oli varmasti pihalla nauttimassa auringosta. Professori uskoi sen olevan ihan hyvä juttu. Ei kestänyt kauan, kun Benjamin saapuikin opettajakolleegansa luokkaan. Mies koputti auki olevaan oveen pienesti, kuin ilmaistakseen että oli saapunut paikalle. Suurempia lupia odottamatta hän kävelikin luokkaan jättäen oven hieman raolleen. Mies hymyili pienesti, vilkaistessaan luokan toisella puolella, opettajan pöydän takana istuvaa kolleegaansa.

Professori Blanchard käveli luokan halki, istuutuen sitten tuolille mikä oli mitä uskottavimmin häntä varten siinä. Ja jos ei ollut niin voi voi. "Päivää", hän sanoi pienen, pienen hetken jälkeen ja hymyili nopeasti. Cerinnalla oli varmaan jotain tärkeää asiaa, ei hän muuten olisi professori Blanchardia puheilleen kutsunut. Kenties nainen oli saanut selville jotain koulun synkkiin tapahtumiin liittyen? Blanchardillakin oli omat päätelmänsä toki sen asian suhteen, mutta hän ei pitänyt niitä kovin mahdollisina. Siinä istuessaan professori vilkaisi ympärilleen katsoen luokkaa tarkemmin. Se oli ihan kiva. Sitten Benjamin käänsikin katseensa takaisin sievään Cerinnaan kuunnellakseen mitä hänellä oli kerrottavanaan.

[Cerinna Crèin]

Cerinna hätkähti ajatuksistaan, lukiessaan erittäin hyvin kirjoitettua esseetä, kun kuuli koputuksen. Siinä samassa ovi jo avautui ja professori Blanchard astui sisään. Nainen tunki esseet laatikkoonsa ja soi tulijalle pikaisen hymyn, kun tuo istuutui häntä vastapäätä ja sanoi: "Päivää". Cerinna toivotti myös hyvää päivää ja huokaisi sen jälkeen. Hän ei oikein osannut päättää mistä aloittaisi.

"No niin. Haluaisin keskustella koulun viimeaikaisista synkistä tapahtumista. Tässä viikko sitten puheilleni saapuivat Chelsea Crèin ja Mia Sebles, molemmat ovat Serdaigleja, tunnet ehkä. No, lähinnä Chelsealla oli minulle asiaa, mutta hän ei kuulemma voinut kertoa mitään, joten tämä Mia sitten kertoi monenmoista, liittyen siis basiliskiin.", professoi aloitti kertomuksensa. Hän piti pienen tauon ja yskähti.

"Hän siis aloitti kertomalla minulle, että Chelsea Crèin oli luonut basiliskin, sillä Karakatus Kärmes oli uhannut Chelseaa hulluuteen asti kiduttamisella. Lisäksi Chelsea ja Karakatus olivat vannoneet rikkumattoman valan ja he olivat luvanneet siinä, että kumpikaan ei lavertele vasiliskista opettajille. Tämä neiti Sebles oli siis ollut valan sitojana.", nainen jatkoi edelleen hyvin vakavailmeisenä. Häntä huolestutti kovasti ja hänen oli kerrottava jollekulle. Mila Molina toki tiesi asiasta, nämä kaksi tyttöä olivat käyneet hänenkin luona kertomassa aiheesta, mutta Cerinna hieman epäili Molinaa. Nainen ei oikein uskonut, että tiukan paikan tullen hän pystyisi toimimaan.

[Benjamin Blanchard]

Professori Crèin kertoi tervehdittyään kaiken laista. Kaksi serdaiglen tuvan oppilasta, Chelsea Crèin ja Mia Sebles olivat tulleet Cerinnan puheille aiheenaan basiliski. Professori Blanchard nyökkäsi ja toinen professori yskähti. "Terveydeksi", mies sanoi hiljaa ja pian Cerinna jatkoikin kertomustaan. "Hän siis aloitti kertomalla minulle, että Chelsea Crèin oli luonut basiliskin, sillä Karakatus Kärmes oli uhannut Chelseaa hulluuteen asti kiduttamisella", no siinä oli aikamoinen uhkaus. Nuoremman Kärmesin erottaminen koulusta olisi varmaan järkevintä, professori ajatteli itsekseen. Cerinna kertoi vielä että Karakatus ja Chelsea olivat solmineet rikkumattoman valan jonka sitojana oli vuorostaan toiminut neiti Sebles. Benjamin oli niin yllättynyt oppilaiden taidoista kuin myös hieman pettynyt. Rikkumaton vala ei ollut mikään leikin asia.

Professori Blanchard mietti pienen hetken. "Molina varmaankin tietää asiasta jo?" hän kysyi katsoen silmiin vakavaa, mutta myöskin hieman huolestuneen oloista kolleegaansa. Chelseahan oli Cerinnalle sukua tai jotain? No, läheiset suhteet noilla kuitenkin kai oli joten pieni huoli ei ollut lainkaan ihmeteltävää. "Basiliskille pitäisi varmaan tehdä jotain", Benjamin mainitsi itsekin vakavana. Professori mietti itsekseen miksi Karakatus oli halunnut basiliskin koululle. Kyllähän poika oli osoittautunut varsin ilkeäksi oppilaaksi, mutta basiliski. Se oli jo liikaa. Mies epäili myös vahvasti että Sylvester Kärmes oli koko jutussa mukana.

[Rose Hill]

Rose käveli käytävällä. Hänellä oli käsissään PVS:n kirja ja hän etsi suojeliusta kirjasta. "Ääh. Miksi en onnistu siinä!?" Rose kysyi itseltään ääneen. Hän kuuli Professori Blanchardin äänen Professori Crèinin luokasta ja koputti oveen. Hän astui sisään ja sanoi. "Anteeksi jos häiritsen, mutta minulla olisi asiaa Professori Blanchardille." Rose jatkoi "Haluaisin oppia suojeliuksen, koska ööh... pelkään ankeuttajia." Rose sanoi hieman nolona.

[Cerinna Crèin]

"Molina varmaankin tietää asiasta jo? Basiliskille pitää varmaan tehdä jotain.", Benjamin kommentoi Cerinnan kertomaa. "Kyllä, hän tietää asiasta.", nainen vastasi ja nyökkäsi lyhyesti. Hän oli itsekin miettimyt, miten basiliskin voisi tappaa, tai vaihtoehtoisesti häätää koululta, ilman, että kukaan enää kangistuisi ja joutuisi sairaalasiipeen edellisten seuraksi. Sitä riskiä ei kannattaisi ottaa, ennen kuin keksittäisiin keino, jolla kangistus poistettaisiin.

"Hetkinen...", Cerinna sanoi, "Mutta basiliskihan kuolee, jos kuulee kukon kiekumista!", hän lopetti lauseensa ja hänen ilmeensä oli toiveikas. "Jos koululle tuotaisiin kukkoja, basiliski saattaisi kuolla, eikä silloin olisi riskiä, että joku kangistuu tai jopa kuolee." Nainen suunnitteli menevänsä heti tilaisuuden tullen kertomaan ideastaan professori Molinalle, joka hoiti väliaikaisesti rehtorin virkaa, sillä Evans makasi hänkin tiedottomana sairaalasiivessä.

Ennen kuin opettajatar ehti jatkaa ajatustensa pukemista sanoiksi, ovelta kuului koputus ja sisään astui gryffondorilainen -ellei nainen erehtynyt pahasti- Rose Hill. Tämä antoi ymmärtää, että hänellä oli asiaa professoi Blanchardille. "Haluaisin oppia suojeliuksen, koskaa ööh... pelkään ankeuttajia.", neiti Hill sanoi, vaikuttaen hieman nolostuneelta. Cerinna kohotti kulmiaan, kuten hän teki aina, kun hämmästyi. "No, me jatketaan tästä aiheesta varmaan myöhemmin, jos neiti Hill haluaa oppia suojeliuksen? Siitä saattaa olla hyötyäkin, kun ottaa huomioon nykyiset tapahtumat ja ankeuttajien levottomuuden..", professori sanoi, osoittaen viimeisen lauseen lähinnä itselleen.

[Benjamin Blanchard]

Molina tiesi asiasta jo, se oli hyvä. Harmi vain että kaikki paineet kertyivät hänen harteilleen aina koulun rehtorin virasta tähän basiliski sotkuun. "Hetkinen...", Cerinna sanoi pian ja toinen professori vilkaisi häntä kysyvästi. Mitä Cerinnalla oli mielessään? "Mutta basiliskihan kuolee, jos kuulee kukon kiekumista!" nainen kertoi toiveikas ilme kasvoillaan. Professori Blanchard nyökkäsi, se saattaisi tosiaankin toimia. "Jos koululle tuotaisiin kukkoja, basiliski saattaisi kuolla, eikä silloin olisi riskiä, että joku kangistuu tai jopa kuolee", Crèin jatkoi. "Niin, mutta niitä pitäisi hankkia nopeasti, sillä-", mies kertoi mutta keskeytti puheensa kuullessaan puhetta ovelta päin. "Anteeksi jos häiritsen, mutta minulla olisi asiaa Professori Blanchardille", tyttö kertoi. Vilkaistuaan oven suuntaan professori sai tietää että kyseessä oli gryffondorilainen Rose Hill. Professori nyökkäsi pienesti. "Kerro vain", hän sanoi ja kuunteli mitä asiaa oppilaalla oli.

"Haluaisin oppia suojeliuksen, koska ööh... pelkään ankeuttajia", neiti Hill kertoi ja professori kohotti kulmiaan hieman. "No, me jatketaan tästä aiheesta varmaan myöhemmin, jos neiti Hill haluaa oppia suojeliuksen? Siitä saattaa olla hyötyäkin, kun ottaa huomioon nykyiset tapahtumat ja ankeuttajien levottomuuden..", Cerinna kertoi ja professori Blanchard käänsi katseensa häneen. Mies nyökkäsi? "Tehkäämme niin", hän sanoi ja nousi tuolilta ylös. Professori lähti kävelemään kohti ovea, minkä luona Rose oli. Puolivälissä luokkaa hän kuitenkin hidasti vauhtiaan hieman. "Haluaisiko neiti Crèin tulla myös opettamaan suojeliusta?" Benjamin kysyi ystävällisesti vilkaisten kolleegaansa hieman kysyvästi. Eiväthän suojeliukset kuuluneet Cerinnan opettamaan aineeseen, mutta tuskinpa sillä oli väliä. Mikäli nainen myöntyisi, lähtisivät kaikki kolme kohti Benjaminin luokkaa suojeliuksista oppimaan. Jos Cerinna taas ei myöntyisi, nyökkäisi Benjamin vastaukseksi, sanoisi hyvät päivän jatkot ja lähtisi sitten Rosen kanssa omaan luokkaansa.

//se tunne kun ropetus kirjaimellisesti katoaa kuin savuna ilmaan _kolme kertaa_. Olen henkisesti kidutettu. xD//

[Rose Hill]

Molemmille professoreille kävi ja Rose huudahti "Voi kiitos!" professori Blanchard ehdotti että myös toinen professiri tulisi mukaan ja Rose sanoi. "Se olisi oikein mukavaa." Hän jatkoi. "Onko ankeuttajat olleet levottomia mistä se voisi johtua?" Rose kysyi ihmeissään. Hän astui askeleen taaksepäin että oli sentin päästä ovesta.

//ääh en osaa kirjottaa pitkiä viestejä xD//

[Cerinna Crèin]

Benjamin nyökkäsi hänelle ja sanoi: "Tehkäämme niin." Mies nousi tuoliltaan ja Cerinna katoutti sen yhdellä laiskalla näpäytyksella, melkein saman tien, kun tuo oli siltä noussut. "Haluaisiko neiti Crèin tulla myös opettamaan suojeliusta?", professori kysyi Cerinnalta ystävälliseen sävyyn. "Se olisi oikein mukavaa.", Rosekin totesi. "No kaipa se käy. Mutta siinä tapauksesa voimme varmastikin olla yhtä hyvin täällä kuin sinun luokassasi.", nainen vastasi hymyillen.

"Onko ankeuttajat olleet levottomia, mistä se voisi johtua?", Rose kysyi. Cerinna nousi ylös tuoliltaan. "Tarkempaa tietoa saat huomisesta lehdestä, ystäväni kertoi juuri, hän työskentelee ministeriössä. Sain hänen puheistaan sellaisen kuvan, että ne olisivat karkaamassa hallinnasta ja yksi ankeuttaja oli jopa antanut suudelman viattomalle kymmenvuotiaalle jossain Lyonin liepeillä.", opettajatar vastasi huokaisten. Jos koululla oli vaikeaa, minusteriöllä tuskin oli yhtään sen helpompaa.

"No, tiedät varmaan miten suojelius toimii ja mitä se tekee?", nainen kysyi Roselta. Hän heilautti sauvaansa, keskittyen onnellisimpaan muistoonsa. Hän täytti mielensä ajatuksella, että hänen siskonsa saisi lapsen ja siitä tulisi hänen kummityttönsä. Sauvan kärjestä purkautui ensin hopeista höyryä, mutta kohta se muuttui satakieleksi. Suojelius liihotteli hetken luokassa ja haihtui sitten olemattomiin. Cerinna jäi hetkeksi tuijottamaan kaipaavasti kohtaa, jossa satakieli oli hetki sitten lentänyt. Jos hän opiskelisi animaagiksi, muuttuisiko hän satakieleksi? Olisi jännittävää lentää kuin lintu. Kevyenä, huolettomana ja täysin tiedottomana kaikesta synkästä mitä oli tapahtunut.

[Benjamin Blanchard]

Rosekin kertoi että olisi oikein mukavaa jos Cerinnakin olisi opettamassa suojeliusta. Opettajatar myöntyi ja kertoi että he voisivat olla hänen luokassaa yhtä lailla kuin Benjamininkin luokassa. Professori Blanchard nyökkäsi ja hymyili pienesti. "Selvä", hän vastasi lyhyesti ja pian Rose kysyikin ankeuttajista. Cerinna nousi tuoliltaan ja kertoi: "Tarkempaa tietoa saat huomisesta lehdestä, ystäväni kertoi juuri, hän työskentelee ministeriössä. Sain hänen puheistaan sellaisen kuvan, että ne olisivat karkaamassa hallinnasta ja yksi ankeuttaja oli jopa antanut suudelman viattomalle kymmenvuotiaalle jossain Lyonin liepeillä."

Benjamin kuvitteli itsekseen kuvan tapahtuneesta. Benjamin ei kysynyt tyai kommentoinut naisen sanomaan mitään. Hän saisi lukea huomisesta lehdestä enemmän tietoa. Professori pyöritteli taikasauvaa oikean kätensä sormien välissä, kuunnellessaan Cerinnan esittämän kysymyksen joka oli Roselle osoitettu. Nainen heilautti taikasauvaansa ja pian luokassa lenteli hopeanhohtoinen satakieli. Pian lintu olikin poissa. Professori Blanchard käänsi katseensa Roseen. Tyttö tuskin tiesi suojeliuksesta ja sen loihtimisesta tarpeeksi. Suojeliuksista nimittäin kerrtotiin yleensä 5-7 luokkalaisten kirjoissa. "Muistelet onnellisinta hetkeä jota olet koskaan elänyt ja annat onnellisuuden tai ilon tunteen vallata mielesi", Benjamin kertoi. "Sitten sanot sanat 'odotum suojelius' ja..", hän kertoi ja heilautti sauvaansa jonka kärjestä purkautui hopeaista savua ja sitten hopean hohtoinen ahma. "..saatat onnistua", mies sanoi lopettaen lauseensa siihen. Benjamin oli tällä kertaa muiden hyvien muistojen joukosta valinnut hetken jolloin hän oli ensimmäisen kerran onnistunut ottamaan animaagin muotonsa. Se oli ollut hienoa, hienompaa kuin moni osasi kuvitella. Se oli ollut puhdasta onnea.

Hopeainen ahma juoksi vikkelään tahtiin lattialla, hypäten sitten pulpetille ja siitä ilmaan jossa se maagisesti ravasi hetken kadoten lopulta. "Mutta sen onnellisen muiston täytyy olla vahva, jotta se pystyy niin sanotusti voittamaan kaikki pahat muistot, jotka ankeuttajat tuovat mieleesi", mies kertoi vakavana Roselle. "Kuvittele nyt jokin onnellinen hetki ja sulje vaikka silmäsi. Kun tunnet että olet valmis, lausu sanat odotum suojelius", professori kertoi hiljentyen sitten. Hän vilkaisi kolleegaansa nopeasti, olikohan Cerinnalla mitään lisättävää?

// :| aivot eivät toimi. //