Pakomatkalla (yksinpeli)

[Maurice Poulin]

// Yksinpeleistä oli puhetta kehitysehdotuksissa jokin aika sitten ja päätin nyt itsekin kokeilla. Tavoitteena on hieman saada Maurice Pouliniin uutta näkökulmaa. Mikäli koet suurta tarvetta löytää Mauricen Marseillesta, lähetä yksäriä. Ainakaan alustavasti en halua tähän muita mukaan.

Aika ja paikka: Rantakallio Montredonissa, Marseillen itäpuolella 23.7.2015 (Inspiraationa maisemakuva täältä)//

Oli helteinen kesäpäivä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Välimeren siniset aallot löivät rauhallisina rantakallioon Marseillen kaupungin liepeillä. Kevyt ja lämmin tuulenvire toi meren tuoksun iholle ja teki samalla helteestä hieman siedettävämpää. Kallionlohkareen ympärille visusti juurensa punonut pensas rapisi kevyesti tuulen osuessa sen lehtiin. Kaikki oli päällisin puolin rauhallista.

Rantakalliolla kyykisteli mustaan pitkään kaapuun pukeutunut parikymppinen mies. Hän taisi katsoa merelle päin tässä helteessä. Ohikulkijat saattoivat ihmetellä hänen asuvalintaansa, mutta mitäpä he nuorukaisen puvulle pystyivät. Hattunsa mies oli jättänyt jonnekin ja tummanruskeat hiukset olivat pörröiset ja hieman rasvoittuneet. Kasvot eivät näkyneet tielle päin, eivätkä ohikulkijat siksi paljoakaan välittäneet hänestä. Tämä oli Maurice Poulin, ensimmäistä kesää töissä Ranskan Taikaministeriössä.

Maurice oli koko ikänsä haaveillut työpaikasta Taikaministeriössä ja oli keväällä ollut niin onnellinen saadessaan myöntävän vastauksen. Isän työskentely ministeriössä oli toki siivittänyt nuorukaisen uraa ministeriön suuntaan, mutta tämän paikan hän oli onnistunut järjestämään ihan itse. Hän oli itse bongannut lehdestä kesätyöpaikkailmoituksen ja kirjoittanut oikein vakuuttavan työhakemuksen. Hänet oli kutsuttu haastatteluun ja kolmihenkinen sihteeriryhmä oli päättänyt yksimielisesti hänen palkkaamisestaan. Niin hän oli päässyt sihteerin apulaiseksi ja alkuperäisen suunnitelman mukaan hänen pitäisi ensi viikolla olla sihteerin kesäsijaisena viiden päivän ajan. Tätä voisi kutsua hyväksi aluksi pitkällä poliitikon uralla.

Tänään hän ei kuitenkaan ollut Pariisissa Taikaministeriön tiloissa kirjoittamassa tärkeitä muistioita, vaan hän oli Ranskan toisella puolella valkealla rantakalliolla. Nuorukaisen kasvot olivat merelle päin, mutta hän ei nähnyt aallokkoa eikä sinistä taivasta. Maurice oli täysin vaipunut ahdistaviin ajatuksiinsa, eikä olisi huomannut, vaikka hänet olisi tuupattu alas kalliolta. Ilmeen värähtämättä miehen vasemmalle poskelle karkasi pieni kyynel. Kaikki oli mennyt pieleen ja hän oli aivan yksin. Kukaan ei voisi auttaa häntä.

[Evelyn Clément]

// Tämä on väliaikainen pisteytys. Voitte halutessanne jatkaa peliä ja ansaita 5 pistettä pelin päättämisestä.

Pisteet:

• Maurice Poulin = 3p.

//