Elokuvateatterin metelöitsijät

[Sylviane Gren]

//Tämä alue on varattu Sylvianen ja Frankowskin pelille. :)

Koulu oli loppunut ja täten oli myös erään ruskeatukkaisen oppilaan ensimmäinen luokka loppunut. Sylviane ei koulun alkaessa oikein tiennyt mitä odottaa, mutta basiliski ja oppilaiden sekä rehtorin katoaminen ei olisi tullut mieleenkään. Onneksi kuitenkin kaikki oli päättynyt hyvin ja myös kangistuneet saivat mahdollisuuden käydä nyt kesällä koulua, kun eivät kangistuneina siihen pystyneet.

Sylviane aikoi tavalliseen tapaansa viettää kesän vanhempiensa ja isoveljensä kanssa Ranskassa. Nyt kesäloman toisella viikolla he olivat jo maistaneet mansikoita, uineet sekä syöneet kesän ensimmäiset jäätelöt. Koulutavaroitakin pitäisi vielä hakea ensi lukuvuotta silmällä pitäen, mutta siitä tyttö ei niinkään välittänyt ainakaan vielä, sillä hän kävisi elokuvateatterissa Dariuksen kanssa.

Elokuvateatteri oli parhaat päivänsä jo nähnyt kivinen rakennus ja sen julkisivua peittivät niin uudet kuin myös vanhat elokuvajulisteet. Siellä näytettäisiin yksi mielenkiintoiselta kuulostava elokuva, jonka tyttö oli halunnut nähdä, mutta kun vanhemmilla oli muuta menoa, sai tytön isoveli luvan viedä tämän sinne.

Pitkä nuorukainen asteli sisko vanavedessänsä sisälle rakennukseen ja jäi jonottamaan lippujen ostamista samaan aikaan kuin sisko jäi istumaan ulko-oven vieressä olevalle tuolille. Joku muu noita olisi ehkä tuntenut olonsa epämukavaksi jos olisi ollut Sylvianen tilalle, sillä paikkahan oli täynnä jästejä ja pitäisi käyttäytyä mahdollisimman jästimäisesti.

Elokuvat eivät tuntuneet myöskään olevan suuressa suosiossa taikovan väestön keskuudessa, vaikka ne hieman liikkuvia valokuvia muistuttivatkin. Tyttö pyöritteli hiussortuvaansa sormensa ympärille ja yritti rentoutua hieman, vaikka hän pitikin ei-taikovia ihan harmittomina ja yleensäkin aika hauskoina, vieraat paikat saivat hänet hermostumaan.

[Mila Molina]

Pelin pisteytys

Sylviane Gren, Pouffsouffle: 3 p

Olen jakamassa lukuvuoden 2014-2015 viimeisiä tupapisteitä. Jatkakaa peliä vapaasti.

[Matthias Frankowski]

Olin ollut Magentan luona jo kahden päivän ajan, joka päivä oli ollut täysin erilainen. Olin myös päässyt tutustumaan häneen paljon paremmin kuin vain pergamentille kirjoitettujen sanojen, kirjeiden kautta. Tyttö oli esimerkiksi saanut, itsellensä kelvollisen loitsuista ja taikajuomista, mutta surkean taikuuden historiasta. Magenta sai helposti ympäri puhuttua minut, minkä vuoksi minulla nyt oli vasemmassa korvalehdessäni yksi korvareikä ja siinä oleva tumma korvakoru.

Elokuvateatteriin meneminen oli itse asiassa alun perin myös ollut Magentan idea. Se että mitä me menisimme katsomaan, vaan aiottiin päättää lippujonossa tai hän halusi päättää. Elokuvateatteri rakennuksena oli minulle jonkin verran vieras, en ollut aiemmin käynyt sellaisissa mutta tiesin jotakin niiden toiminnasta. Elokuvateatteri olisi tietenkin täynnä jästejä, mutta ei se oikein minua haitannut eiväthän he nyt olleet niin pahoja. Ihan kivoilta ne olivat vaikuttaneet, ainakin ne yli 50-vuotiaat, joiden kanssa olimme junamatkamme aikana keskustelleet.

Punapäinen Magenta tietenkin halusi johdattaa minut itsevarmoin elkein kädestä pitäen sisälle ja sitten popcorni – jonoon. Hänen itse mentäessä jonottamaan meille molemmille lippuja seuraavaan näytökseen, jonka pitäisi kuulemani mukaan alkaa vasta 20 minuutin päästä. Jonossa jästien seassa seisoessani vilkuilin vähäväliä ympärilleni, jotta tietäisin miten voisin käyttäytyä entistä jästimäisemmin.

Haroin etuhiuksiani taaksepäin, sillä pian olisi minun vuoro ja se sai minut hiemaan hermostumaan. Eihän sen pitäisi olla niin vaikeata, hehän ovat vain jästejä, mutta kuitenkin en ollut aiemminkaan puhunut niin paljon jästien kanssa. Tuntui siltä kuin tekisin tahallaan tilanteesta itselleni niin vaikean, olinhan sentään saanut jästitiedossa hyvän kirjaimen sekä minut oli valittu serpentardien parhaaksi huispaajaksi, mitä en tosin ollut vielä sisäistänyt.

[Sylviane Gren]

Korkealla tuolilla istuessa Sylviane heilutteli jalkojansa edestakaisin katsellen sisään tulevia ihmisiä, pääasiassa he olivat varmaan jästejä, sekä isoveljensä etenemistä lippujonossa. Darius osasi tietenkin niin sujuvasti ja huolettomasti ostaa liput, että muiden piti varmaan oikein kadehtia häntä. Isoveli oli muutenkin erittäin hyvä puhumaan, hiukan temperamenttinen hän oli tosin aina ollut eikä osannut pitää sulavasti liikkuvia raajojansa aisoissa. Tytön suhde veljeensä oli kaikkea muuta kuin helppo ja mutkaton eikä koulukaan osannut oikein parantaa heidän välejänsä.

Liput ostettuaan pitkä Darius asteli niiden kanssa takaisin siskonsa luokse, joka tuntui jääneen katselemaan makeisjonossa olevan vaaleatukkaisen pojan perään. Sylviane ei ollut aivan varma oliko tämä se sama poika, jonka oli nähnyt koulunsa päättäjäispidoissa vai ei.

Veli rykäisi ja sanoi vielä käyvänsä nopeasti miestenhuoneessa ennen elokuvan alkua. ”Okei, älä viivy kauaa”, Sylviane vastasi hymyillen ja suki hiuksiensa taaksepäin. Hän ei mielellään olisi kauhean pitkän ajan yksin epämukavalla tuolilla istumassa, sillä joillakin oli tapana tulla puhumaan yksinäisiltä näyttävien nuorempien lasten kanssa.

[Matthias Frankowski]

”Terve. Mitä teille saisi olla?” kuului kysymys, johon olin jo koko junamatkan ajan miettinyt hyvältä kuulostavaa vastausta, jonka osaisin luontevasti sanoa. Liikahdin eteenpäin jonossa, kun edessäni ollut oli saanut popcorni – annoksensa. Astuin tiskin ääreen ja suin harottavia etuhiuksiani vielä taaksepäin ennen kuin katsoin vastassa olevaa myyjää, joka näytti aika arkiselta 30-vuotiaalta mieheltä.

Samainen jästi ei kun siis myyjä tervehti ja kysyi rutiinimaisesti kysymyksensä. Nyökkäsin tervehdykseksi ja kerroin haluavani yhden keskikokoisen popcorni – annoksen, jonka mies saikin nopeasti tehtyä. Ojensin setelin jästirahaa ja sain paljon hiluja takaisin, jotka yritin nopeasti ottaa vasten kantaen toisessa kädessä juuri ostamaani annosta.

Kävelin poispäin jonosta etsien punapäistä Magentaa, mutta tämä näemmä oli vielä lippujonossa. Paljon vapaata tilaa elokuvateatterin aulassa ei näyttänyt harmikseni olevan. Miten sitten saisin laitettua nämä vaihtorahat taskuuni, kun tuntui että miltei jokainen minuun päin katsova jästi voisi pahuuttaan työntää jalkansa tielleni tai kaataa popcornit. Jäin katselemaan ystäväni perään samalla, kun tunsin jonkun työntyvän minua kohti.

Vaihtorahat kilahtivat heleästi marmorilattiaa vasten samalla, kun kömmin niiden perässä lattialla. Popcornit ihme kyllä eivät olleet ropisseet maahan taisin pitää niistä kuitenkin aika kovin kiinni, muttei minulla ollut aikaa niiden perään katselemiseen. Sormeilin hieostavin käsin kolikot takaisin taskuuni tuntien kasvojeni hehkuvan aivan liikaa.

[Evelyn Clément]

// Tämä on väliaikainen pisteytys. Halutessanne, voitte jatkaa peliä ja ansaita 5p. molemmille pelin loppuun viemisestä.

Tämän hetkiset pisteet:

• Lloyd Frankowski = 5p.
• Sylviane Gren = 2p.

//

[Sylviane Gren]

Sylviane heilutteli, jalkojansa katselen samalla miten isoveljen selkämys katosi pian näkyvistä. Ennen kuin jäi katselemaan elokuvateatterin aulassa parveilevia jästejä sekä tutunoloisen pojan touhuja, sillä tämä näytti olevan hieman hermostunut, mikä olikin ymmärrettävää, jos hän oli myös velho. Tyttö hipaisi hiuksensa pois kasvoilta kuullen samalla heleän äänen, joka oikeasti tuli siitä kun hänen pinninsä tippui lattialle.

Kesti kuitenkin jonkin aikaa ennen kuin Sylviane huomasi pinninsä pudonneen ja hypähti alas tuolilta noukkiakseen sen. Tämä yksinkertainen ele olisi voinut johtaa sulavasti toiseen, jonka jälkeen tytöllä olisi taas ollut hiuspinni. Ajankohta ei tosin ollut se paras mahdollisin, mikä johtikin siihen että hän vahingossa tuli tönäisseekseen kyseistä poikaa, jota oli aiemmin tarkkaillut. Vaaleatukkaisen pojan kolikot tosiaankin lähtivät vierimään lattiaa pitkin suuntaan, jos toiseenkin eikä Sylviane oikein tiennyt mitä muuta tehdä kuin vuolaasti pyydellä anteeksi.

Sylviane noukki oman hiuspinninsä käteensä yrittäen auttaa toista kolikoiden metsästämisessä, vaikka toinenkin oli siinä paljon parempi. ”Anteeksi tosi paljon, anteeksi. Olen niin pahoillani”, pouffosuffle vielä mutisi, kun näytti siltä että poika oli saanut kaikki kolikot kerättyä elokuvateatterin marmorilattialta.

”Olen muuten Sylviane”, tyttö esitteli itsensä suoristuttuaan, sillä ei tosiaankaan tiennyt miten olisi muuten jatkanut keskustelua, sillä pois juokseminenhan ei nyt tullut kysymykseensä. Sylviane oli jo miltei kertomassa minkä ikäinen ja missä tuvassa hän oli, sillä oli tottunut kertomaan ne aina esittelemisen yhteydessä.

[Matthias Frankowski]

Katsellessani vielä lattiaa mahdollisesti jonnekin piiloon menneiden kolikoiden varalta joku tyttö tuli siihen pyytelemään anteeksi ja olin hieman hämmentynyt. Miksi joku tuntematon tyttö tuli kertovansa olevansa pahoillani minulle? Oliko itseltäni jäänyt jotain huomaamatta vai miksi moinen käytös? Päädyin vain nyökkäämään hänelle, sillä en oikein tiennyt mitä jästi tytöille olisi pitänyt sanoa. Enhän edes tiennyt minkä vuoksi tuo pyysi minulta anteeksi.

Tyttö kuitenkin onneksi suoristautui ja toivoin, että tämä lähtisi pian jotta voisin etsiä Magentan käsiini. Magenta ehkä tietäisi paremmin mitä tehdä joten nousin ylös otettuani popcornastiasta paremman otteen ja vilkuilin hieman ympärilleni hänen varalta. Tuo anteeksipyytänyt tyttö kuitenkin jäi seisoskelemaan eteeni ja päätyi kaiken kukkuraksi vielä esittelemään itsensä Sylvianeksi. Siinä missä toinen näemmä suosi etunimeänsä pidin itse enemmän sukunimestäni.

”Frankowski, hauska tutustua”, vastasin hymyillen pienesti uudelle tuttavuudelleni, vaikken oikeasti halunnut jäädä hänen kanssaan juttelemaan niitä näitä. Haistoin ystäväni hajuveden ennen kuin tunsin miten hän laski kätensä olkapäälleni.

”Hei taas”, kuiskasin Magentalle kääntyessäni hänen puoleensa. ”Sylviane, Magenta. Magenta, Sylviane”, esittelin toiset viitaten kädelläni ensiksi Magentaan ja myöhemmin sitten Sylvianeen. Joku toinen ehkei heti olisi esittelemässä uusia tuttavuuksia toistensa kanssa, mutta kun tyttö oli jo niin paljon pyytänyt anteeksi enkä edes tiennyt minkä vuoksi. En voinut jättää häntä aivan yksin, en ainakaan tuollaisen tapauksen jälkeen.

[Sylviane Gren]

Sylviane ei oikein ymmärtänyt miksei poika ollut kommentoinut ääneen mitään hänen anteeksipyynnöstään vaan oli näyttänyt hieman yllättyneeltä. Eikö ollutkin itsestään selvää, että jos oli vahingossa kaatanut jonkun, niin silloin myös pahoiteltiin tapahtunutta ja pyydettiin anteeksi. Ruskeatukkainen tyttönen vielä hymyili hieman pahoittelevasti, kun sitten poika esitteli itsensä Frankowskiksi. Hän siis oli ollut oikeassa, tuo poika oli kuin olikin ainakin viime lukuvuonna ollut Châteaussa.

Sylviane ei kuitenkaan paikalla olevien jästien määrän vuoksi tahtonut mitenkään alkaa puhumaan koulusta. Paikalle tosin ilmestyikin sitten hieman häntä pitempi punahiuksinen tyttö, joka vaikutti ihan mukavalta jos hänen mukavuuden pystyisi hiustenpituudesta päättelemään. Frankowski esitteli tytön Magentaksi ja Sylviane nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi sanoen sitten kuinka kivaa oli tavata toinen.

Sylviane jäi vielä seisoskelemaan joksikin aikaa toisten luokse ennen kuin kuuli takanansa hieman kovempaa valittelua ja tunnisti kyseisen äänen kuuluvan oitis hänen isoveljelleen. Tyttö oli miltei jo unohtanut, että hänen olisi pitänyt istua hiljaa tuolilla ja odottaa kuuliaisesti milloin hänen niin rakas isoveljensä palaisi, mutta hän oli, voi surku, unohtanut sen tyystin.

Darius kuitenkin asteli siskonsa luokse ja jatkoi hieman hiljempaa kaikenlaisesta tyhmästä mutisemisen, mikä sai Sylvianen yrittämään hymyillä entistä ystävällisemmin uusille tuttavuuksillensa, Frankowskille ja Magentalle.

Tyttö katsahti kuitenkin isoveljensä puoleen tämän kierrettyään pitkän käsivartensa hänen ympärillensä. Sylviane ei ollut oikein varma miksi veli käyttäytyi nyt tuolla tavalla ja teki tuollaisia juttuja, mitä hän ei muuten ikinä tekisi. Ehkä hän ei vain pitänyt siitä, että pikkusisko jutteli hänelle tuntemattomien kanssa.

Sylviane kuitenkin joutui ottamaan pari hoipertelevaa askelta taaksepäin isoveljen voiman johdosta ja painautui tämän rintakehää vasten. Veli oli kyllä hänen mielestään aika kiva tai ainakin toisinaan, mutta tämä tilanne oli hänelle hieman outo.

[Matthias Frankowski]

Sylvianeksi esitelty tyttö jäi kuitenkin vielä meidän seuraan, mutta ei sillä loppujen lopuksi niin paljon väliä ollut. Tyttö vaikutti sentään ihan kunnolliselta ja muutenkin hieman hiljaiselta, mutta samaa ei voinut oikein sanoa paikalle ilmestyneelle pojalle.

Vilkaisin kysyvästi Magentaan, jotta tämä voisi selittää tätä outoa käännettä mutta tämä päättikin kaiken kukkuraksi esitellä meidät tuolle toiselle. Miksi esitellä meidät jollekin toiselle jästille? Kohteliaisuuden nimissä vai miksi? No ehkä hänellä oli sentään joku syykin tälle tai ainakin Sylviane ei tainnut vaikuttaa sellaiselta, että olisi esitellyt meidät.

Paikalle ilmestyneen pojan suhde tyttöön vaikutti hieman omituiselta, sillä toinen näytti ulkonäkönsä puolesta voivansa olla toisen sukulainen ainakin jollakin tapaa. Kai sukulaisilla oli sentään hyvät välit toisiinsa tai siten olin aina ymmärtänyt sen olevan. Toki pientä kinaa ja erimielisyyksiä saattoi esiintyä, mutta muuten. Olin enemmän kuin hieman ymmälleni asiasta eikä tilannetta auttanutta, että pystyin kuvittelemaan miten muut jästit tuijottaisivat meitä.

”Varovasti pikkuinen”, totesin samalla kun tarkastelin ihmeissäni toisen tekemistä. Tunsin että Magentakin oli hieman hämmästynyt enkä oikein osannut suhtautua tilanteeseen mitenkään. Miten tällaisessa tilanteessa edes pitäisi toimia?