Bella vaikutti todella yllättyneeltä ja innostuneelta kuullessaan että Eun Ji oli asunut Etelä-Koreassa. Eikö tyttö ollut huomannut sitä aiemmin? Yleensä eri Aasian maiden asukkaat pystyi erottamaan suhteellisen helposti, tai ainakin Eun Ji pystyi. Ja hän oli vielä täysin tavallisen korealaisen näköinen, ei tippaakaan jonkin muun maan verta joka voisi vaikeuttaa hänen syntyperänsä arviointia.
"Vau! Mä en oo ikinä käynyt missään muualla kuin Iso-Britanniassa ja Ranskassa. Minkälaista siellä Koreassa on? Onko siellä lämmintä vai kylmää?" Eun Ji hymyili nuoremman tytö tiedonnälälle ja mietti mitä hänen pitäisi sanoa.
"Hmm, Korea on... tosi monipuolinen. Siellä on paljon pieniä maalaiskyliä, historiallisia kyliä, ja sitten myös suurkaupunkeja, kuten Busan, missä mä asuin. Ja aika lämmintä. Noin -10 asteesta jonnekin 30 asteeseen." Eun Ji yritti tiivistää kaiken tietämyksensä ja näkemyksensä muutamaan lauseeseen, vaikka totta puhuen hänen olisi tehnyt mieli jaaritella kotimaastaan tunteja, varsinkin nyt kun ikävä oli suuri.
Bella kertoi olevansa Serpentard, ja Eun Ji kertasi mielessään sitä kaikkea informaatiota mitä oli tähän mennessä saanut.
"Serpentard? Se vihreä tupa, vai?" tyttö kysyi virnistäen. Juuri nyt mikään muu kuin tuvan tunnusväri ei ponnahtanut hänen mieleensä. Jokaisella tuvalla oli oma tunnusvärinsä, ja käytössä olivat perusvärit. Eun Jin tuva, Serdaiglen, tuvan väri oli sininen, ja tyttö oli tyytyväinen, olihan sininen kaikista perusväreistä kaikkein elegantein. Jos väriä olisi paljonkin koulupuvussa, tyttö ei joutuisi edes nyrpistelemään nenäänsä.
Bella oli innokkaana vastaamassa Eun Jin tarkempiin tiedusteluihin Châteausta, mutta kuten Eun Jikin aiemmin, tämä pohti ensin mitä hänen kannattaisi kertoa.
"No ainakin seitsemäsluokkalaisia Gryffondoreja kannattaa varoa, osa heistä on aikamoisia kiusaajia." Eun Ji nyökkäsi, mutta ei kommentoinut tätä neuvoa sen enempää. Tyttö ei viitsinyt oikeastaan ottaa tästä neuvosta vaaria, sillä loisi mieluummin omat mielikuvansa näistä Gryffondoreista, ilman stereotypioita tai ennakkoluuloja.
"Sitten Mila Molina, ennustuksen professori ja vararehtori, hän on tosi tiukkis. Hänen seurassaan kannattaa käyttäytyä tai saatat huomata, että hän on antanut sinulle vuoden jälkkää ja vähentänyt parisataa pistettä. Muut opet on ok. Benjamin BLanchard on pimeyden voimilta suojautumisen opettaja, hän on tosi mukava ja leppoisa. Cerinna Crèin opettaa loitsuja ja hän on ihan ok, mutta välillä vähän tiukka. Viime syksynä hänkin määräsi tosi paljon jälkkää, mutta nykyään ei melkeen ollenkaan, ainakaan minun tietääkseni." Tämä alkoi olla enemmänkin sitä tietoa, mitä korealaisneito halusi, ja tyttö painoi informaatiot opettajista tiukasti mieleensä. Hän epäili, millainen oli Ranskan asteikolla "tiukka". Tyttö nimittäin olisi voinut lyödä vetoa, että kukaan opettajista ei jälki-istunnossa laittanut oppilaita tunniksi polvilleen ja käskenyt pitää käsiä ylhäällä koko sen ajan. Se nimittäin oli yleinen rangaistuskeino Koreassa, vaikka ei Eun Ji ollutkaan jälki-istunnossa ollut, ainoastaan kuullut juttuja.
Kun informaatiotuokio oli ohi, Eun Ji nousi ulos. Hän oli kysellyt Bellalta vielä muutamia tarkentavia kysymyksiä, ja saanut onneksi hyvät ja kattavat vastaukset. Tämä nuorempi tyttö vaikutti todella fiksulta, ja Eun Ji huomasi tulevansa hyvin toimeen tämän kanssa.
"Onko sinulla kiire kotiin, ja ehtisitkö vaikkapa kahville kanssani? Minulla lähtee seuraava juna Touloniin, kotiin, vasta tunnin päästä." tyttö selitti. Oli edelleen outoa kutsua Toulonia kodiksi.
