Ajattelin lisätä Vickyn menneisyyttä koskevat tiedot tähän, jotta ne eivät vie tilaa varsinaiselta esittelyltä.



LAPSUUS
Päivämäärä 9.7.2002 on aivan erityisen tärkeä Vickyn vanhemmille Evangelina ja Vincent Midfordille, se on Vickyn syntymäpäivä. Heidän ensimmäisen lapsensa päivä. Erityisen sateinen sellainen, mutta mukava päivä kuitenkin. Kumpikaan heistä ei varmastikaan unohda tuota päivää ikinä, vaikka sitä painoivatkin pariskunnan jatkuvat eripurat siitä mikä on oikein ja mikä ei. Vickyn syntymä kohotti kuitenkin perheen sisäistä tunnelmaa hetkeksi, mutta kasvatti paineita pysyä yhdessä, olla perhe tai ainakin leikkiä sellaista. Ihan hyvältä se kaiketi silti näytti, koska Vicky ei koskaan huomannut perhehelvettiä, jonka keskelle oli joutunut. Vicky oli vain söpö pentu, jota kuului hemmotella ja opettaa perheen tavoille. Victorkin oli, hän syntyi pari vuotta Vickyn jälkeen, mutta ei koskaan yhtä hemmoteltu, koska vuodet olivat tehneet tehtävänsä ja talo, joka oli joskus ollut täynnä rakkautta, kuhisi nyt peiteltyjä tunteita, inhoa ja epätoivoa, yhtä isoa seurapiirileikkiä. On oikeastaan ihme että Evangelina otti eron vasta kaksi vuotta Victorin syntymän jälkeen, mutta vaikka molemmat mitä todennäköisimmin tunsivat vain syvää pettymystä toisiaan kohtaan, Vincent masentui syvästi ja lopetti lopullisesti rehellisen työn teon ajautuen yhä syvemmälle pimeyden tielle. Hän ei jaksanut enää yrittää olla se mies, jonka kanssa Evangelina oli mennyt naimisiin. Ei hän vain enää jaksanut ja perheen talous valui muutaman vuoden ajan hidasta alamäkeään. On mysteeri miksei Evangelina ottanut lapsia mukaansa eron yhteydessä.

Kuitenkin, vaikka niin kauniin parin eroa saattaisi ajatella suurenakin suruna, oli siitä hyötyäkin. Vicky ja Victor nimittäin lähentyivät pahimpien vuosien aikana paljon ja on hyvin todennäköistä että jos vanhemmat olisivat pakolla jatkaneet suhdettaan, ei heille olisi koskaan muodostunut yhtä vahvaa sisarussuhdetta. Samoihin aikoihin Vicky alkoi piirtää enemmän, koska perheen hajottua kukaan ei enää valittanut tuosta "alaluokan tuhertelusta".

Vuosien saatossa tuli tietysti myös aika koululle, mutta puhdasveriselle moinen kokemus oli hyvin outo. Oli oikeastaan varsin suuri pelastus että Vickyn täti oli nainut jästin, muuten opettajille olisi ollut paljon selitettävää. Kaikesta huolimatta Vicky viihtyi koulussa vain ensimmäiset puoli vuotta ja siirtyi sen jälkeen kotiopetukseen. Tuolloin hänellä oli vain kaksi oikeaa ystävää, seurapiirikutsujen väki koostui lähinnä liittolaisista ja suhteista, jästityttö Marie ja Victor, joiden kanssa hän vietti aikoinaan paljon aikaa. Tosin noituuttaan Vicky ei koskaan Marielle paljastanut, koska piti jästejä liian haavoittuvaisina ja typerinä. Oli silläkin toki vaikutusta että isä kielsi asian pimeyden velhojen julman luonteen nimessä, mutta pääasiassa Vicky halusi vain suojella ystäväänsä.




TYLYPAHKASSA
Vuosi Tylypahkassa sujui oikein mukavasti, Vicky pääsi muun sukunsa mukana Luihuiseen ja olikin aivan erityisen ylpeä tuvastaan. Sekä isä että uudet tuttavuudet olivat vakuuttaneet hänelle että se oli ehdottomasti koulun paras tupa ja että sinne pääsemiseen tarvittiin uskomattomia lahjoja ja mitä hienoimpaa luonnetta.

Tylypahkassa Vicky tutustui moniin eri oppilaisiin, mutta erityisen läheiseksi hän tuli tupatovereidensä ja Luihuispoika Anthonyn kanssa, jotka kaikki auttoivat häntä usein liemissä, hänen inhokkiaineessaan, tavalla tai toisella niin ettei Vicky epäonnistunut täysin. Voisi sanoa että aika Tylypahkassa kului liian nopeasti, Vicky todella piti paikasta. Hänellä oli siellä ystäviä ja piirustuskohteita riitti jo siinäkin määrin että unimäärä jäi niin pieneksi, että Sinistra jäi tunnin jälkeen kyselemään Vickyn unitottumuksia ja tuli melkeimpä kirjoittaneeksi Matami Pomfreyn vastaanotolle, mutta Vicky sai vakuuteltua professorin ja seuraavaksi Sinistra päätti kirjoittaa aiheesta kirjeen Midfordien perheelle. Tämänkin Vicky sai viime hetkelle estettyä ja lupasi nukkua vastaisuudessa yönsä hyvin.

Vaikka ensimmäinen vuosi olikin kaikin tavoin kiireinen, ehti Vicky osallistua kaksintaistelukerhon toimintaan (myöhemmin hän kuvaili sitä ainoaksi mielenkiintoiseksi asiaksi, jonka oli oppinut taikuuden historian tunneilta) ja liittyi soittokerhoon.




KESÄLOMA
Vaikka Vicky ei sitä tiennytkään, kuluneen vuoden aikana perheen rahakirstu oli alkanut huveta sattuneista syistä, esimerkiksi lahjuksista, ja heti loman alussa hän sai tietää että Vincent oli ostanut heille uuden kartanon Ranskasta ja heidän tulisi asettua sinne kesän aikana. Ymmärrettävästi tämä ei ollut Vickystä erityisen mukava uutinen ja Vincent-parka sai kuulla monet itkupotkuraivarit kunnes keksi viimein suostutella Anthonyn vanhemmat päästämään poikansa viikoksi tai kahdeksi Ranskaan Vickyn lohdutukseksi. Tosin koska Anthony oli varsin surkea lohduttaja, ei se sinänsä paljoa helpottanut. Päinvastoin, Vicky tuli vain entistä murheellisemmaksi tajutessaan että heidän kahden välinen yhteydenpito jäisi satunnaisiin kesävierailuihin ja pöllöpostiin. Marien hän menettäisi lähes kokonaan.




CHÂTEAUSSA
Vicky oli saapuessaan aluksi pienoisessa shokissa uudessa koulussaan, mutta tottui onneksi nopeasti. Erityisen kauaa hän ei kuitenkaan ehtinyt ihastella tai vihastella koulua, koska joutui pian basiliskin uhriksi ja kangistui.