// Peli sijoittuu lokakuun alkuun. Tunnin voi pelata yhdellä viestillä tai tarpeen mukaan useammalla. Kurssille ilmoittautuneet tervetuloa! Kurssille ilmoittautuminenkin on vielä mahdollista //
Koko alkuviikon oli Châteaun mailla satanut rankasti, mutta nyt päivä oli kaunis. Lämpötila oli syksyisen kolea, mutta pilvien lomasta pilkahteli auringon säteitä. Vaaleahiuksinen, pitkä mies, yrttitiedon professori Chris Dawson porhalsi kohti kasvihuoneita. Hänellä oli päällään tavanomaisen multainen kaapu, mutta partaansa hän ei ollut muistanut ajaa moneen päivään. Vaikka velhon askeleet olivat aina pitkiä, nyt hän suorastaan harppoi vältellen pihamaan kuraa ja lätäköitä. Kasvihuoneiden lähestyessä hän näki luokkahuoneeksi raivatun kasvihuoneen ovella joukon innostuneita oppilaita. Lieneekö kaunis sää innostaneen oppilaita vai tuleva yrttitiedon tunti? Dawson uskotteli itselleen jälkimmäistä. Hän asteli leveästi hymyillen oppilaiden ohi ja avasi heille kasvihuoneen oven.
Kun oppilaat olivat siirtyneet luokkaan, Dawson tarkasti nopeasti kaikkien olevan paikalla. ”Jo neljäs oppitunti”, hän toisteli hiljaa.”Hassua miten aika kuluu niin nopeasti”. Professorilla ei mennyt kauaa paikallaolijoiden tarkistamiseen.
”Tänään meillä on aiheena myrkylliset taikakasvit”, professori selosti. ”Jokainen varmasti tietää edes yhden myrkyllisen taikakasvin.” Hän huomasi taaempana istuvia, hieman syylliseltä näyttäviä oppilaita, joita oli yhtäkkiä alkanut kiinnostaa luokkatilan seinät, ja velhon hymy hyytyi. ”Ja jos on sen yhdenkin nimen vahingossa unohtanut, katsokaa luokkatilan takataululle.” Liitutaululle hän oli kirjoittanut oppilaita varten listan myrkyllisistä taikakasveista.
Professori Dawson nousi seisomaan ja kohensi ryhtiään. ”Käsittelemme tänään kahta myrkyllistä taikakasvia: ukonhattua ja myrkkylonkeroista. Kirjastosta löytyy lisäksi aihetta laajemmin käsitteleviä teoksia innokaimpia oppilaita varten.” Professori kehotti oppilaita ottamaan esille muistiinpanovälineet, ja samalla hän otti sauvansa esille ja kääntyi hieman sivuttain kirjoittaakseen taululle.
”Aloitetaanpa myrkkylonkeroisista. Myrkkylonkeroinen eli Venomous Tentacula. Tunnusmerkkejä ovat pitkät tuntosarvet, jotka kasvi pelästyessään vetää takaisin sisäänsä. Ulkonäöltään piikikkäitä ja tummanpunaisia. Vaikka luontaisia vihollisia on vähän toiset yksilöt kasvattavat suojakseen myös hampaat. Hyvin myrkyllinen kasvi”, professori puhui ja kirjoitti samalla taululle.
”Tiesittekös muuten, että myrkkylonkeroisten siemeniä on todella vaikea saada? Ne ovat C-luokan kaupankäyntikiellossa kaikkialla maailmassa”, Dawson totesi hymyillen mietteliäästi. ”Olen kuitenkin saanut hankittua yhden – siis ihan opetustarkoituksiin.” Velho kumartui tutkimaan pöytänsä lokeroita ja nosti pian lasisen purkin, jossa oli käpristynyt musta palko.
”Tulkaahan katsomaan. Tälläistä tilaisuutta ette halua jättää käyttämättä. Kyseessä on kuitenkin itse myrkkylonkeroisen siemen”, professori sanoi ylpeänä. Hän silitti lasikupua ja laski sen varovasti pöydälle. Oppilaita kasaantui professorin pöydän ympärille, mutta tila oli ahdas. Taaempana jotkut oppilaat tönivät toisiaan.”Ei väkivaltaa. Kaikki näkevät tämän kyllä”, Dawson julisti hymyillen.
Kun kaikki oppilaat olivat nähneet myrkkylonkeroisen siemenen, professori lennätti luokan perältä matalan, koruttoman saviruukun luokan eteen. Ruukun pohjalla oli hieman multaa. ”Aitoa egyptiläistä savea”, velho totesi. ”Nyt saatte käytännön ohjeita myrkkylonkeroisen istuttamiseen.” Professori Dawson napautti sauvallaan siemenen lasikupua, joka aukeni. ”Tarkkakorvaiset voivat kuulla pientä rapinaa, jota siemen pitää”, hän huomautti, ja luokka hiljeni hetkeksi. ”Tärkeintä kasvien istutuksessa on huolellisuus ja varovaisuus. Myrkyllisiin siemeniin ei saa paljain käsin koskea.” Velho liikutti sauvaansa ja siemen nousi ilmaan.
”Myrkkylonkeroisen tapauksessa multaa ei saa olla paljoa. Kasvin on pystyttävä hengittämään. Myös ruukkua täytyy vaihtaa kasvin kasvaessa isommaksi, mutta se ei ole juuri nyt ajankohtaista.”
Siemen laskeutui varovasti multaan, ja professori peitti sen sauvakäden sulavalla liikkeellä. ”Ensimmäisenä päivänä ei myrkkylonkeroista saa kastella; ensimmäinen kastelukerta tulee vasta 26 tunnin päästä istutuksesta”, professori lisäsi hymyillen. Hän lennätti ruukun takaisin huoneen perälle. ”Valoakaan kasvi ei vielä tarvitse.”
Professori Dawson kääntyi tauluaan kohti ja päätti jatkaa kirjoittamista toiselle puolelle. ”Takaisin asiaan. Vertailun vuoksi otetaan käsiteltäväksi myös ukonhattu, joka tunnetaan myös nimellä akonium ja kasviarsenikki. Rakkaalla kasvilla on monta nimeä”, professori myhäili. ”Tunnusmerkkejä kypäränmallinen, useimmiten violetti kukka ja liuskaiset, tuuheat lehdet. Kasveja on monen kokoisia. Ukonhatun kaikki osat ovat äärettömän myrkyllisiä, jopa kuivattuina. Kasvi sisältää mm. arsenikkia, joka lamauttaa verenkierron jo muutamassa minuutissa. Tuntien kuluessa kasville altistumisesta... Meidän ei tarvitse edes puhua siitä. Tällä kasvilla on todella verinen historia, monet ovat käyttäneet sitä myrkkynä.” Dawson hieraisi parransänkeään mietteliäänä.
”Kun aletaan vertailla näitä kasveja, ne ovat ulkonäöllisesti hyvin erilaisia. Pelkkä myrkkylonkeroisen ulkonäkö kertoo, ettei sen lähelle kannata tulla, kun taas ukonhattu on kuin mikä tahansa kukka. Jos tästä jotain opimme, niin kannattaa tutkia tarkoin, mitä kukkia mielitietylleen poimii”, professori Dawson naurahti. Hän vilkaisi pikaisesti opetustilan kelloa. ”Aika vierähtää niin nopeasti. Lukekaahan ensi viikoksi vanhoja ja tänään tehtyjä muistiinpanoja. Ensi viikolla jatkamme vuoheinän ja suoliljan parissa”, professori jatkoi. Hän toivotti oppilaille hyvät päivänjatkot ja jäi katselemaan mietteliäänä juuri istuttamaansa myrkkylonkeroista. Hän oli hyvin kiitollinen vanhalle opiskelukaverilleen, joka oli erikoistunut harvinaisiin taikakasveihin ja niiden kasvattamiseen.
