Pelissä mukana Liliane Cetra, Cèlina Tourette ja Sirena Rover. Enkä tiedä mihin aikaan tämä sijoittuu.//
Inhosin tätä! Inhosin sydämmeni pohjasta tätä! InhosininhosininhosininhosininhosinINHOSIN!!!!! Huokaisin raskaasti ja kaivoin valkoisen kokoontaitettavan keppini taskusta. Olin saanut opastuksen Poudlardinen reunaan asti, mutta tästä pitäisi jakaa eteenpäin itse. Ei, en pitänyt siitä, että joutuisin roikkumaan jonkun käsikynkästä, mutta valkoisen kepin kanssa käveleminen oli nöyryyttävää. Aivan liian nöyryyttävää. Huokaisin vielä raskaammin ja lähdin liikkeelle. Kepin kanssa käveleminen mukulakivikadulla ei ollut helppoa, muttei myöskään mahdotonta. Onneksi sentään aurinko paistoi. Sen lämpö tunkeutui ohuen tummanpunaisen takkini läpi. Letillä olevat hiukseni heiluivat niskassani reippaan askellukseni rytmiin.
Kuulin kellon kilinää, kun joku astui ulos äänien ja tuoksujen täyttämästä puodista. Lähdin äänen suuntaan ja saavuin ovelle, jonka avasin varovasti. Sisällä kaupassa oppilaiden hälinä täytti korvani ja tunsin kuinka ihmiset liikkuivat ahtaassa tilassa. Painoin keppini kokoon ja työnsin taskuun, lähtiessäni tutkimaan makean tuoksuista tilaa.
"Saisiko neidille olla jotain?" ystävällisen naisen ääni sanoi, ja siinäsamassa törmäsin päin tiskiä, en sentään kaatunut. "Anteeksi", sopersin nolona, "mikä kauppa tämä on?"
"Makeispuoti", nainen vastasi ilmiselvästi hämillään. Punastuin vielä enemmän. "Saisinko yhden suklaasammakon?"
Maksettuani ostokseni tunkeuduin kiireenvilkkaa ulos kaupasta. Kadulla avasin taas keppini ahdistuksen ja häpeän vallassa, ja lähdin kiireesti poispäin. Niin, valitettavasti aivan liian kiireesti. Keppini töksähti johonkin ja napsahti kokoon. Minä törmäsin suoraan perässä tuolimaiseen asiaan ja tömähdin mukulakivikadulle kyljelleni. Haukoin hetken henkeä ja nousin istumaan. Keppini oli kierinyt kai kauemmas, koska en läytänyt sitä läheltäni pienen tunnustelun jälkeen.
