Ajankohta: ?
Tapahtumapaikka: metsä
Heather O'Hara, serpentard
Heather O'Haralla oli taas mennyt ohi monta asiaa. Yksi niistä oli se, että mitä oli tapahtunut Nicin ja Declanin välillä. Se häiritsi Heatheria suuresti, ja samalla hänestä tuntui että asia ei oikeastaan kuulunut edes hänelle. Mutta, Declan vältteli häntä kuin ruttoa. Tosin Declan vältteli ihmisiä aina kuin ruttoa, joten... oli vain yksi muista. Mutta, oli kuvitellut että Declan oli ystävä.
Näillä ajatuksilla Heather käveli kohti metsää, hän tarvitsi pientä tuuletusta ja halusi nähdä Banrionin pitkästä aikaa. Heather oli käynyt keittiöllä vähän pyytämässä lihaa kauniisti, selittänyt jotain urheilijan ruokavaliosta. Onneksi kotitontut eivät pidä kirjaa koulun jokaisesta vegaanista. Päällä tytöllä oli koulupuvun sijaan tumman siniset farkut, musta veneaukkoinen neulepaita. Hiukset oli löysällä letillä ja kaulahuivi oli suojaamassa kaulaa hyvin ja talviviitta oli tytön harteilla.
Declan Garrick, Cerfeur
Declan oli viimeisinä muutamina päivinä uskaltautunut jälleen menemään metsään. Hänen omavaltuutettu 'sairaslomansa' oli tullut päätökseen ja hän oli jatkanut suhteellisen säännöllistä tunneilla käymistään. Ja nyt hän oli varovaisempi kuin koskaan ennen. Aina ennen metsään menemistä poika piti huolen siitä, ettei joku nimeltä mainitsematon Nicolas Cartier ollut lähdössä ulos. Hän varmisti olevansa aina yksin jos oli lähdössä paikkoihin, joissa hän sai olla yksin ja rauhassa. Hän pyyhki jalanjäljet aina metsään mennessä ja piti huolta siitä että käytti eri reittiä joka kerta. Nyt hän istuskeli tällä kertaa syvällä metsän sydämessä, kenenpä muunkaan kuin rakkaan susiystävänsä Banrionin kanssa.
Heather O'Hara, Serpentard
Heather oli luottanut hämäytysloitsuihin, häivyttäen samalla omat jalanjälkensä. Hän käveli syvemmälle metsään, ja uskoi loitsun vaikutuksen kohta alkavan hellittään. Heather otti laukustaan lihapalan jonka oli varannut Banrionille. "Banrion..." Heather huhuili hiljaa ja vislasi kevyesti, toivoen että sudenpentu oli jossain lähellä. Hän voisi kaivata juttuseuraa, joka ei moralisois ainakaan ääneen.
Declan Garrick, Cerfeur
Metsässä oli rauhaisaa, kunnes Banrion hypähti yllättäen pystyyn ja vilkaistessaan Declani tuo lähti tyytyväisen oloisena hölkyttelemään hänen luotaan pois. Poika vain katsoi pennun perään ja pohti sitä miten tutulta skenaario vaikutti siihen edeltävään kertaan ku metsään oli tullut ihminen. Tilanne poikkesi edellisestä tosin sillä tavalla että Declan tiesi nyt 100-prosenttisesti kuka tulija oli. Siltikään hän ei aikonut ottaa riskiä, vaan tällä kertaa muuntautui itse sudeksi ja jäi makaamaan paikallensa katsoen rauhallisena siihen suuntaan, minne Banrion oli innoissaan kaikonnut. Hän kohotti kuonoaan ja raotti leukojaan maistellakseen ilmaa. Jep. Pelkkä Heather. Hyvä tietää. Mutta hän ei tästä aikonut liikahtaa. Jos vaikka tyttö olisi vain moikkaamassa Banrionia, ei Declania tähän tilanteeseen tarvittu. Hän oli edelleen aika halukas olemaan yksin, vainna mielentila ei ollut lähellekään yhtä poissulkeva mitä aiemmin.
Heather O'Hara, Serpentard
Heather käveli vähän edemmäs, etsien Banrionia katseellaan. "Banrion... Mulla olis sulle jotain hyvää" Heather kutsui pentua ja mietti, että oliko Declan täällä ja pentu sen luona. Voisi käyttää pentua apuna Declanin löytämiseen, vaikka se olisi ehkä vähän alhaista. Tai oikeastaan... Ei se ollut. Heather näki läheisen kaatuneen puun ja istahti rungolle, jääden odottamaan iloista sudenpentua.
Banrion
Pentu loikki iloisena kohti tuttua tuoksua. Muiden ihmisten kanssa tuo olisi varautunut, valmiina puolustamaan itseään tai karkuun juoksemaan. Mutta tämän tytön hän oli tiennyt jo ihan pienestä pennusta lähtien ja törmänny tuohon useammissa tilanteissa. Siksi harmaja ei tuntenut oloaan lainkaan uhatuksi saati sitten pelokkaaksi. Nyt ihmisen siluetti tuliki jo näkyviin, tuon istuessa kaatuneen puun rungolla. Banrion hidasti askeliaan ja lähestyi tyttöä rennoin askelin. Musta nenänpää nyki ilmaa, vastustamattoman hyvä tuoksu lähti tytöstä ja kun pentu oli päässyt tämän luokse työnsi tämä päänsä heti ihmisen kainaloon ja nuuskutteli herkkua malttamattoman oloisena.
Heather O'Hara
Heather naurahti Banrionin innolle ja rapsutti toista korvantakaa. "No hei, mietin jo että oletko jossain aivan muualla" Tyttö ojensi lihapalaa lähemmäs Banrionia. "Toin sulle vähän herkkuja, mutta älä sekoa ihan täysin" Heather paijasi sudenpentua ja mietti hetken, että mitä jos joku muu kuin Declan näkisi. Heh. Siitähän vasta riemu repeäis.
Banrion
Susi otti paijaukset mielellään vastaan ja otti ehkä vähän liiankin rajusti ja ahnaasti lihapalan suuhunsa pureskeltavaksi, satuttamatta kuitenkaan tyttöä joka herkun pennulle antoi. Banrion asetti päänsä tytön syliin ja asettui hetkeksi vain olemaan siinä, lipoen samalla huuliaan maukkaan lihapalan jälkimainingeissa. Tuo katsoi keltaoransseilla silmillään tyttöä ylöspäin tyytyväisenä mutta samalla myös kuin anoen lisää herkkuja. Korvat olivat pienessä luimussa, mutta ei pahalla tavalla, vaan lähinnä lisäämässä anovuuden efektiä.
Heather O'Hara, Serpentard
Heather naurahti. "Sori, en tuonnut sulle enempää. Declan kielsi sun ylenpalttisen hemmottelun" Heather paijasi sutta rentoutuen. "Onko Declania näkynyt? Se on jostain kumman syystä vältellyt mua kuin ruttoa..." Pieni mutristus Heatherilta. "Ja käyttäytyy oudosti..." Huokaus karkasi tytön huulilta ja paijaili sutta kaikessa rauhassa. "Sitä paitsi, sillä on jotain meneillään Nicolasin kanssa... Mut Nic ei suostunut kertomaan mitään" Heather oli varmaan tarinoinut Banrionille elämäntarinansa kaikessa rauhassa, avautuen epämääräisestä suhteesta Niciin ja syöttäen Banrionille herkkuja samalla. Mutta oli rauhottavaa jutella jollekin, joka ei jaksanut koko aikaa moralisoida.
Banrion
Sudenpentu vain kuunteli pää mukavasti sylissä paijattavana. Hetken anovan tuijotuksen jälkeen tuo luovutti ja painautui lähemmäs tyttöä. Korvat nappasivat rauhaisaa puheensorinaa, muttei tuo ymmärtänyt niistä juuri mitään. Ainoa tuttu sana oli 'Declan'. Nyt pentu sitten nosti päänsä pois tytön sylistä ja nuuhkaisi ilmaa. Declan oli pysynyt samassa paikassa, mutta tuoksun eri vivahde kertoi Banrionille tuon muuttuneen sudeksi. Pentu nousi raukeana pystyyn, venytteli jäseniään ja katsoi ensin suuntaa josta oli tullut ja sitten tyttöä.
Heather O'Hara
"Declan on siellä vai?" Heather katsoi Banrionia ja nousi rungon päältä. "Opastatko?" Her oli rauhallinen Banrionin läsnäollessa, mutta hän ei tiennyt miten ripittäisi Declanin. Ei poika nyt varsinaisesti ollut tehnyt mitään väärää, Heatheria vain kiinnosti tietää välttelyn syy.
Banrion
Sudenpentu heilutti häntäänsä pienesti ja lähti sitten talsimaan rauhallisesti alkuperäistä olinpaikkaansa kohden kuin käskystä. Välillä pentu pysähtyi nuuhkimaan ilmaa ja muutamia poikkeuksiakin reitiltä tuli tehtyä kun uusia ja jännittäviä tuoksuja sattui tämän nenään osumaan.
Declan Garrick, Cerfeur
Declan oli maannut täysin paikallaan koko ajan ja katsellut rauhaisaa metsää siltä kohdalta, jonne Banrion oli kaikonnut. Nyt pennun haju alkoi voimistua sen lähestyessä, mutta se ei ollut yksin, vaan Heather oli sen mukana. Declan mietti hetken lähteäkkö muualle oleilemaan, mutta päätti sitten kuitenkin jäädä niille sijoilleen. Ihmiseksi tämä ei tosin vielä muuttunut, vaan jäi seuraamaan tilannetta. Ehkä Banrion päättikin johdattaa tytön muualle? Tuskinpa vain.
Heather O'Hara
Heather seurasi sudenpentua ja katseli tuon touhuamista. Viihdyttävää, kun pentu innostui kaikesta uudesta. Samalla Heather piti siitä, että Banrion johdattaisi hänet todennäköisesti Declanin luo, vaikka tuo karkaiskin johonkin. Tuolla oli kuitenkin hyvä hajuaisti, joten ei Declan karkuun pääsisi. Suurempi kysymys on se, että suostuisko Declan vastaamaan yhteenkään Heatherin kysymykseen. Toivossa oli hyvä elää.
Declan Garrick, Cerfeur
Declan nosti hieman päätänsä kun ensiksi tuttu sudenpentu tupsahti paikalle. Banrion tuli hyppelehtimään hetkeksi pojan ympärille pakottaen tämän nousemaan ja antamaan samalla mitalla pennulle takaisin. Lyhykäisen leikkituokion päätyttyä Declan muuntautui takaisin ihmiseksi ja otti Banrionin syliinsä rapsuteltavaksi. Hän oli tietoinen siitä, että Heather oli varmasti jo paikalla. Mutta hän ei keksinyt tähän hätään sanottavaa. Jotenkin pojalla oli pienoinen aavistus siitä, että toisella saattaisi olla kysyttävää sitten viimekertaisen.
Heather O'Hara
Heather katsoi kun Declan ja Banrion leikki keskenään, ja kuinka poika muuttui jälleen ihmiseksi. "Hei" Heather katsoi Declania ja käveli lähemmäs. "Tännekö sä olet paennut kaikkia?" Heather kysyi ja päätyi nojaamaan puun runkoa vasten.
Declan Garrick
Poika ei ottanut katsekontaktia Heatheriin.
"Moi.." päätyi tuo vastaamaan tervehdykseen hiljaa ja piti huomiotaan sylissä tyytyväisenä nököttävässä pennussa. Tytön ottaessa esille hänen pakoilunsa jostain syystä puistatti hieman Declania. Hän oli ollut tunneilla. Ollut ihmisten keskellä enemmän mitä yleensä ja hänkö muka pakoili? Vaikka oikeassahan Heather oli. Hän oli vältellyt ihmisiä viimeiseen asti vapaa-ajallaan. Oli vain sivuuttanut kaiken ja kaikki.
"Tänne." tuo vastasi lyhyesti ja huomasi silmäkulmastaan tytön siirtyneen nojaamaan läheistä puunrunkoa vasten. Poika avasi suunsa ensin, aikeissaan sanoa haluavansa olla yksin tai jotain muuta vastaavaa, mutta päätti sitten sulkea suunsa ja olla sanomatta mitään. Huomio siirtyi taasen enemmän Banrioniin, joka näykki hänen hupparin narujaan. Poika hymähti hieman tuon touhuille ja laski kätensä rauhallisesti pennun kuonon sivulle ja ujutti tikun tuon suuhun hänen hupparin narujensa tilalle.
"Pure tätä mieluummin ku mun hupparii" Declan sanoi hiljaa leikkisälle pennulle.
Heather O'Hara
"Mitä sun ja Nicin välillä on?" Heather kysyi suoraan Declanilta. "Äläkä edes yritä kierrellä" Hän jatkoi ja katsoi Banrionin systemaattista ajatusta tuhota Declaniin huppari. "En ole sokea, joten... mitä on tapahtunut?" Heather otti suoran katsekontaktin poikaan, näyttäen siltä että aikoisi nyhtää tuosta totuuden irti vaikka väkisin.
Declan Garrick, Cerfeur
Declan kohotti katsettaan Heatherin suuntaan kuullessaan tuon kärkkäät kysymykset. Se oli virhe. Mutta sen sijaan että hän olisi kääntänyt katseensa tytön katseesta pois, hän ryhtyi itse tuijotuskilpailuun. Vaikka myönnettäkööt, Heatherin katse tuntui poraavaan täydellisesti Declanin lävitse, eikä hänestä olisi tuolle pitkään vastusta. Silti poika uhmaten kaikkea tätä, piti katseensa tiukasti toisessa vastauksensa ajan.
"Miten nii mitä meidän välillä on? Tehtiin muodonmuutosprojektia yhdessä, sain sairaskohtauksen ja jouduin menemään sairaalasiipeen. Siinä kaikki." Declan sanoi jokseenkin elottomalla äänensävyllä ja murtui sitten tytön katseen alla ja sipaisi omansa takaisin Banrioniin. Eikä tuossa hänen kertomassaan ollut kaikki, mutta ainakin jotain pääpiirteitä.
Heather O'Hara, Serpentard
Heather kurtisti kulmiaan. "Ja sen sairaskohtauksen takia säikyt Niciä ja omaa varjoasi?" Heather kysyi epäuskoisena ja katsoi edelleen Declania. "Ja jos se oli vain sairaskohtaus, miksi Nic ei sanonut mitään? Olisi munkin hyvä tietää jos olet saamassa jotain kohtauksia" Heather huomautti. Hän oli hivenen loukkaantunut pojan salailusta, eikä edes tarkalleen ymmärtänyt miksi. Ehkä Heather oli vain pitänyt Declania parempana ystävänä, kuin tilanne oli oikeasti.
Declan Garrick
Poika silitti pentua ja rauhoitti tällä fyysisellä toiminnallaan omaa mieltään. Hän ei pitänyt tästä kuulustelusta. Ei sitten ollenkaan. Vaikka olivathan he Heatherin kanssa kokeneet kaikenlaista jo yhdessä. Vaikka hei aloittivat vain tuutorin ja opiskelijan asemissa, oli heistä tullut jotain muuta. Ystäviä kenties? Sitä paitsi Heather tiesi hänen animaagiudeestaan ja Banrionista ja voisi siten tuhota hänen elämänsä milloin halusi. Mutta nyt Declan ei ollut oikeassa mielentilassa ajatellakseen järkevimmän kautta.
"Mä käskin Nicolasta olee hiljaa koko jutusta. En haluu extrahuomiota itteeni.." Declan sanoi ja näytti katsovan tyttöä, mutta oikeasti hänen katseensa meni hieman Heatherista ohitse.
Kuitenkin joku sisäinen ääni Declanissa soimasi häntä siitä ettei kertonut koko totuutta. Hän ei oikein tiennyt mitä mieltä oli siitä että toinen välitti toiminnallaan ja puheillaan rivien välistä viestiä, että välitti hänestä. Miksi muutenkaan Heather olisi nyt täällä tai huomauttaisi Declania hänen 'sairaskohtauksista' kertomatta jättämisistä. Mutta Declan ei ollut sitä sorttia, joka salli itselleen toisilta välittämisen tunnetta. Ei enää.
Mutta vastoin kaikkea järkeä ja logiikkaa vastaan Declan kuuli suustaan ulos valuvat hiljaiset sanat:
"..Ja sitä paitsi.. Nic tietää Banrionista."
Heather O'Hara, Serpentard
Niinpä tietenkin, ei Nic muuten olisi ollut niin vaivaantunut ja kiemurrellut. Hän oli luvannut. Heather ei yllättynyt ollenkaan, mutta oli silti loukkaantunut. Miksi Declanin piti olla niin hiton vaikea? "Mä vietän sun kanssa enemmän aikaa kuin kukaan muu, joten jos olisit saanut sairaskohtauksen, mitä mä olisin tehnyt?" Heather huomautti hiljaisesti ja hänen silmät laajenivat, kun Declan kertoi, että Nic tiesi Banrionista. "Nic ei satuttaisi Banrionia" Heather sanoi varmasti, ja toivoi sen olevan totta. Hän oli saarnannut Nicille ihan tarpeeksi eläinten oikeuksia ja luulisi Nicinkin tietävän, ettei eläin hyökkää ellei se koe oloaan uhatuksi. Sitä paitsi Nic pelkäsi metsää. "...Ja miten Nic edes tietää? Hän pelkää metsää" Heather kysyi vähän hämillään.
Declan Garrick
Heti kun sanat olivat valuneet suusta ulos, alkoi poika katua niitä. Ja kun hän sai ripitystä sairaskohtauksiinsa liittyen, hän vain tuhahti takaisin:
"Ne ei oo sellasia, joihin kukaan pystyis auttamaan. Mä selviin niistä itse ja tiedän mitä niissä kuuluu tehdä.."
Ja sitten takaisin Banrioniin. Vai ei Nic satuttaisi..? Ei Declankaan niin uskonut, olihan hän uskonut pennun vastuun Nicille, jos hänet olisi saatu kiinni. Jos hän olisi paljastunut. Mutta siltikin. Ihmiset olivat petollisia, ja puheidensa perusteella Nic tuntui vain välittävän säädöksistä ja elävän orjallisesti niiden mukaan. Ei ollut mitään takeita siitä, etteikö Nic menisi vielä joku päivä kertomaan professoreille Banrionista. Ja sitten hän olisi pulassa. Mutta toinen oli luvannut olla kertomatta. Ja siksi hän oli jo osoittanutkin kiitollisuuttaan toiselle pienellä lahjallaan. Ehkä sen myötä Nic voisi unohtaa koko jutun muutenkin. Tai niin Declan toivoi sydämensä pohjasta.
"Eipä näyttänyt niin pelkäävän kun seuras mun perässä tänne.."
Heather O'Hara, Serpentard
Jassoo. Ei tartte auttaa. Önnönnöö. Heatheria ärsytti toisen asenne. "Nicillä on myös paha tapa tunkea nenänsä asioihin mitkä ei hänelle kuulu millään muotoa. Samalla pitäen huolta turvallisuudesta" Heatherin äänensävy oli monitulkintainen. Nicin luonteenpiirre oli hellyyttävä, mut silti se oli pitkälti rasittava. Heather tiesi myös sen, että Nic kuljeskeli sääntökirjan kanssa ja noudatti sitä orjallisesti. "Nicille pitää saada vain vakuutettua asia, niin häneen voi luottaa" Heather jatkoi ja katsoi Declania. "Mikä sen sairauskohtauksen aiheutti?" Hänen oli pakko kysyä, koska se oli aika oleellista tietoa.
Declan Garrick, Cerfeur
Declan kuunteli hyvin vaitonaisesti Heatherin puhetta ja kamppaili päässään edelleen sen kanssa, että uskoisiko täysin kuitenkaan tuon sanomiin asioihin Nicistä. Toisaalta olivathan nuo kaksi seurustelleet ja tyttö varmasti tunsi Nicin paljon paremmin kuin hän itse. Ja olihan hänkin tosiaan luottanut Niciin. Ja halusi luottaa edelleen. Mutta vainoharhoista ei ihan helpolla aina irti päässyt, vaikka olisi halunnut. Aina ajatusten perukoilla lymyili vaihtoehto 'mitä jos?'. Mitä jos Nic kertoisi? Mitä jos Heather kertoisi? Mitä jos hän paljastuisi? Mitä jos Banrion löytyisi kuolleena, koska sen olemassaolo olisi uhaksi ihmisille, kun se oli ollut liian uhkarohkea? Lista oli pitkä. Kenties monilta osin epälooginen, mutta pitkä ja kamala.
Ja nyt puhe siirtyi sairauskohtauksiin. Hienoa, paljastaappa sekin asia, mikäs siinä, kohta tyttö tiesi ihan liikaa.
"Muodonmuutokset." Vastaus oli lyhyt ja terävä, eikä poika katsonut Heatheriin. Hän ei oikeastaan tiennyt miksi kertoi totuuden, hän olisi voinut helposti valehdella. Hänen päätään alkoi sattua ja vaistomaisesti toinen käsi alkoi hieromaan ikävistä ajatuksistaan ja hankalasta mielentilastaan rypistynyttä otsaansa.
Heather O'Hara, Serpentard
Heatheria ärsytti osittain. Minkä ihmeen takia Declanin piti olla niin helvetin vaikea? Nicolas oli toinen. Tosin Nicolasta Her ymmärsi paljon paremmin, hän oli kuitenkin pettänyt tuota ja koko suhde oli vähintäänki epämääräinen. Heather yllättyi kun sai kuulla Declanilta totuuden. Muodonmuutokset? Aiheuttaako muodonmuutokset tuollaista? Mut Luol ei ole noin sekaisin? "Muodonmuutokset? Siis... miten?" Hämmennys näkyi tytön kasvoilta. "Eihän kaikilla tule ihmismuodonmuutoksista tuollaista"
Declan Garrick
"No ei tule ei, mut mulla tulee piste." Declan puuskahti takaisin. Hänen päänsä kipu alkoi sattumaan entisestään ja ehkä osittain senkin vuoksi tämä oli puuskahtanut tytölle ikävään sävyyn. Sitä paitsi mitä hän sanoisi? 'Joo tota, mun siskoa kidutettiin muodonmuutoksilla ja lopulta tapettiin, et jeejee muodonmuutokset on niin hieno taikuudenala' ja paskat oli.. Maailman vastuuttomin taikuudenala, jota ei pitäisi olla olemassakaan! Vaikea olo alkoi pikkuhiljaa vain muuttua ärtymykseksi ja mikä tässä oli kaikkein ironisinta, hän itse ruokki sitä. Banrion alkoi vaistota suunnatonta kireyttä pojassa ja nyt pentukin pyörähti hänen sylistään pois epävarman näköisenä. Declan ei estänyt, tokko edes huomasikaan koko asiaa. Pentu uikutti ensin hieman ja yritti ottaa katsekontaktia poikaan, lähestyen varovasti tuota ja nuolaisten tämän toista maassa olevaa kättä, mutta kun poika pysyi yhä liikkumattomana, lähestyi susi nyt mieluummin tyttöä.
Heather O'Hara, Serpentard
Heather kurtisti kulmiaan. Ahaaa? Eli jos paska osuu tuulettimeen, niin ihmismuodonmuutokset ovat vaarallisia? Heather näytti pohtivalta, yrittäen samalla tulkita pojan kasvoja. Pian Heather huomasi Banrionin lähestyvän häntä, laskeutuen sudenpennun tasolle ja ojensi kättään, toivoen toisen tulevan lohduttamaan kun Declan on ääliö. "Okei? Joku psykologinen oire vai...?" Eihän muodonmuutoksia opetettais muuten, jos se olisi todella vaarallista? Ei hitto, ajatukseni kuulostavat ihan Nicolaksen ajatuksen juoksulta. Pelottavaa.
Declan Garrick
Declan ei edelleenkään suostunut ottamaan katsekontaktia toiseen. Hän katsoi visusti syvemmälle rauhaisaan metsään ja koetti saada päänsä kipua hellittämään. Tytön kysymys tuli vain huomioitua puolella korvaa.
"Joo.. Jotain sen kaltaista." tämä vastasi, avaamatta asiaa kuitenkaan sen enempää.
"Ehkä sun ois parempi lähtee. Mä en haluu räjähtää sulle enää yhtään enempää." Sai Declan vielä puristettua nuo sanat itsestään irti vaikka vaikeaa se tekikin. Hän ei halunnut paljastaa enempää, eikä toisaalta tosiaankaan omalla käytöksellään pahoittaa toisen mieltä enää pidemmälle.
Heather O'Hara
Heather tuhahti ja jatkoi Banrionin paijaamista. "Tuo ei ole edes räjähtämistä, tietäisit mihin olen tottunut" Heather virnisti Declanille vinosti. Tuo vaikutti vain vittuuntuneelta lampaalta, mutta ei vaaralliselta. "Totuus luultavammin on se, ettet halua vain kertoa enempää" Heather jatkoi ja silitteli Banrionia samalla.
Declan Garrick
Katse oli edelleen muualle käännettynä tytön tuhahduksista huolimatta. Declan oli tietääkseen tehnyt harvinaisen selväksi sen, että halusi olla yksin. Mutta toinen jäi. Jollain kieroutuneella tavalla Declanista tuntui kuin toinen olisi jäänyt kuuntelemaan. Ymmärtämään. Mutta siltikin poika oli itse liian vaikeassa mielentilassa eritelläkseen näitä tuntemuksiaan kunnolla. Siksi nyt jo pitkään tytön koko olemusta pakoillut katse napsahti hetkessä pään liikkeen mukana tuohon. Ilme oli kyllä monitulkintainen, mutta siitä paistoi läpi jonkinlainen 'luuletko-että-pelleilen-just-nyt?!!' -viesti. Mutta Heather puhui totta: Declan työnsi kaikki mahdollisimman kauas siinä pelossa, että joutuisi puhumaan itsestään tai paljastamaan omia asioitaan. Nytkin hän oli kertonut jo aivan liikaa. Katse palautui Heatherin kasvoista nyt jo rauhallisemmalla pään liikkeella maahan ja painui tutun oloisesti alas. Polvet tuli kerättyä jälleen rutiininomaisesti syliin ja kädet kiedottiin niiden ympärille. Päätä hän ei sinne väliin painanut vaan leuka jäi polvien päälle lepäämään ja katse oli lumen peittämässä aluskasvillisuudessa.
"Niin en haluakaan." Declan mumisi sitten lopulta ja oli melkein kysymässä, miksei toinen voinut nyt vain jättää häntä rauhaan, mutta päätti lopulta kysymystä vastaan.
Heather O'Hara
Heather tunsi hetkellistä houkutusta kokeilla poikaan lukilitistä, hän tiesi periaatteen, mutta ei ollut saanut testata sitä kehenkään. Eikä hän kyllä varsinaisesti haluaisi tehdä sitä luvatta, sillä no... se oli kajoamista toisen mieleen väkivalloin. Törkeää kaikinpuolin. Her silitteli Banrionia ja tarkkaili Declania, yrittäen tehdä tuosta päätelmiä. Declan myönsi sen, minkä Her oli arvannut. Syvä hiljaisuus laskeutui kaksikon välille, sillä Her ei keksinyt miten hiilostaisi tuota enempää.
Declan Garrick
Syvä hiljaisuus oli laskeutunut kaksikon ylle, ja itse asiassa tämä hiljaisuus oli pojalle ihan tervetullutta. Vähäksi aikaa sai unohtaa, että mitään olisi koskaan tapahtunutkaan. Oli hetki aikaa rauhoittua ja kerätä itseään kokoon. Declan hieroi hiljaa käsillään jalkojaan, laannuttaakseen ärsyytymystään ja muutakin tunnekuohua.
Pitkän hiljaisuuden jälkeen poika ei voinut muuta kuin ihmetellä toisen sisua olla vieläkin siinä. Katsekontaktia hän ei tyttöön kuitenkaan halunnut ottaa. Nyt hän viimein konkretisoi aiemmin niellyn kysymyksensä pienen huokauksen kera:
"Mikset vain lähde?" Turhaan Declan jäisi tätä kaunistelemaankaan. Hän ei sitten kerrassaan ymmärtänyt Heatheria ja hänen motiivejaan.
Heather O'Hara
Heather oli keskittynyt paijailleen Banrionia, yrittäen lähinnä ajatella, että minkä ihmeen takia sulattaisi jäävuorta kynttilällä. Harrastus se oli tämäkin, mutta tämä oli kieltämättä vähän turhauttava harrastus. Uteliaisuushan se oli, miksi Heather halusi tietää enemmän. Ei hän voisi myöntää välittävänsä Declanista, vaikka se totuus olikin. Kaikki, joista Her oli välittänyt, oli omalla tavallaan kärsineet. Nic ensimmäiseksi. Luol tosin purjehti asiasta kuin asiasta voittajana. "En tiedä. Pääsisin helpommalla, kun ei tarvitsisi sulattaa jäävuorta kynttilällä" Heather totesi takaisin ja rapsutti Banrionia. "Ehkä mäkin kaipaan seuraa ja ystäviä" Her jatkoi hiljempaa, nojaten sudenpentuun.
Declan Garrick
Declan oli hivenen yllättynyt siitä, että toinen vain jaksoi ja jaksoi. Ja tuon kommentti oli kyllä osuva. Mutta Declan ei vain voinut kertoa.. Miten voisi? 'Hei Brittien ministeriö jahtaa mua ku ne luulee et murhasin siskoni ja satutin muita sivullisia, ja tosiaan ne tietää et oon rekisteröitymätön animaagi.' Joo ei. Tilanne oli kaikella tapaa myös ristiriitainen pojalle itselleen. Hän haluaisi kyllä luottaa toiseen, haluaisi olla niinkuin silloin ennen: nauraa, ystävystyä, luottaa ja olla huoleton. Mutta samaan aikaan hän halusi olla vain yksin. Ihmiset olivat tuoneet hänen elämäänsä vain harmia. Ikuista harmia. Poika melkein tuhahti kaikelle tälle, mutta sai kuitenkin lopulta pidettyä sen itsellään. Vai kaipasi Heather seuraa? Vaikka tytöllä olikin paljon asioita meneillään ja varmasti seuran löytäminen oli hankalaa, niin tokko tuo oli mahdotontakaan. Tuolle löytyisi varmasti parempaakin seuraa kuin Declan.
"Sulle löytyis varmasti paljon parempaaki seuraa ku mä. Vaik se onki tällä hetkellä vaikeeta, nii ei se oo mahotonta." tuo päätyi lopulta sanomaan hiljaa ja palautti katseensa maasta hieman vastahakoisesti toiseen. Mutta toisin kuin vielä hetki sitten, sinivihreässä katseessa pehmeä sävy.
Heather O'Hara
Heather katsoi Declania. Hän puri huultaan, sillä oli reilusti eri mieltä tuon kanssa. Eikä hän osanut varsinaisesti ystävystyä, tai ainakin hänen käsityksensä ystävyydestä ei mennyt normaalin kikattavan teinitytön raameihin. Mut hän ei pakottaisi poikaa. Ei sitten, ei helvetti väkisin. "Joo just. Kuulostat melkein Niciltä" Heather tuhahti ja nousi ylös, Banrionin joutuessa siirtymään sivummalle. "Se ei ole ihan noin yksinkertaista, samaa voisin sanoa sulle. Mutta, ihan sama" Tyttö oli ottamassa askelia pois päin, ehkä keskustelu oli sitten tässä. Ihmiset oli perseestä.
Declan Garrick
Heatherin noustessa äkillisesti ylös, huomasi Declan oman yllätyksensä lomasta Banrionin säpsähtävän myös yllättyneenä pystyyn. Poika huomasi nyt olevan hankalassa paikassa. Hänen sanomansa oli selkeästi loukannut Heatheria ja tuon tuhahtelut kyllä osuivat Declanin omatuntoon ikävästi. Mutta hänellä itsellään oli todella huono päivä. Oli ollut jo usemman päivän ajan. Eikä se olo varsinaisesti helpottanut hänen reagoimistaan tähän tilanteeseen. Jonkinsortin kiukku ja huono omatunto tappelivat hänen mahanpohjassaan, mutta lopputulosta ei tullut. Olo oli oikeastaan entistäkin huonompi. Ja vaikka poika olisi kenties halunnutkin tiuskaista jotain takaisin, pyytää vilpittömästi omaa käytöstään anteeksi tai sanoa edes jotain sellaista joka saisi tytön jäämään, ei tämän suusta tullut ulos sanaakaan. Ehkä olisi parempi näin. Siis, että Heather vihaisi häntä. Oli vaarallista lähentyä yhtään enempää, Declan tiesi sen varsin hyvin. Ja vaikka se sattuikin, olisi pojan yritettävä kestää se. Milloin hän oli ylipäänsä lähentynyt tuutoroitavansa kanssa näin paljon? Ei hänen suunnitelmaansa ollut kuulunut ystävät. Declan tiesi, että hän vain satuttaisi itseään ja muita ystävystymällä. Mutta mitä jos Heather kertoisi hänestä eteenpäin? Ei, ei tyttö niin tekisi. Declan luotti toiseen kuitenkin sen verran ja sekin sai hälytyskellot hiljaa soimaan hänen päässään. Ei ollenkaan hyvä juttu..
Hänen tulisi olla varovaisempi jatkossa. Mutta vaikka hän tiesi kaiken tämän, miksi koko tilanne ja ajatuskin Heatherin poistumiseen hänen elämästään tuntui niin pahalta?
Heather O'Hara
Heather jatkoi kyrpiintyneenä matkaansa linnalle, hyvä ettei savu noussut korvissa. Ei sitten. Ei ystäviä minulle. En olis halunnutkaan.
