Ajankohta: 25.4.2021
Tapahtumapaikka: professori Pelen työhuone
Varoitukset: K18
Layla-Fae Hale
Layla-Fae Hale oli selvinnyt Poudlardinen reissusta hengissä, vaikkakin Sophien saarnaus oli ollut vähän ikävämpää mitä hän oli ajatellut. Kuitenkin hän oli ehtinyt sopia Michelangelo Pelén kanssa illaksi treffit teen ja suklaakeksien merkeissä. Loppu... olikin sitten arvoitus. Lafee tiesi, että heidän pitäisi jutella Pelén kanssa tärkeistä asioista, mm. tuon naurettavasta ajatuksesta mennä naimisiin kihlattunsa kanssa. Lafee ei halunnut luovutta toisen suhteen, mutta ei halunnut samalla tyrkyttää itseään. Päällä naisella oli samat vaatteet kuin päivällä, punainen 50-luvun tyylinen kellohame, musta kauluspaita ja jalkaan hän oli laittanut uudet löytökorkkarinsa. Vaatteiden alla oli jotain todella kivaa, mitä Lafee toivoi että pääsisi esittelemään Pelélle. Hieman epävarmoin askelin hän käveli kohti toisen huonetta, koputtaen saapuessaan tuon ovelle.
Michelangelo Pele, taikuuden historian opettaja
Michelangelo oli koulun kolmannessa kerroksessa sijaitsevassa työhuoneessaan ja seisoi peilin edessä. Hän sovitti jo kolmatta kauluspaitaa ja mittaili katseellaan kokonaisuutta. Ehkä tämä tummansininen on hyvä. Ehdottomasti parempi kuin äskeinen vihreä tai päivällä päällä ollut vaaleansininen. Mies otti sivupöydällä olevan kamman ja oikoi hiuksensa suoriksi. Hän suihkaisi annoksen partavettä ja asetti pullon takaisin sivupöydän ylälaatikkoon. Hän siirtyi takaisin peilin eteen ja katsoi lopputulosta. Ihan hyvä.
Mies napsautti sivupöydällä olevan teeveden kiehumaan ja asettui istumaan tummanruskeaan, nahkaiseen nojatuoliin. Syke oli normaalia leposykettä huomattavasti korkeamalla ja hän tunsi kämmeniensä nihkeyden. Michelangeloa jännitti, ja hän tiesi hyvin, miksi. Hän olisi menossa kesällä naimisiin tulevan vaimonsa, Melanien, kanssa, mutta tilanne ei ollut lähellekään niin helppo, kuiin miltä äkkiseltään saattoi kuulostaa. Mies oli saman aikaisesti ihastunut koulun opettajaharjoittelijaan, jonka kanssa suhde oli edennyt paljon ystävyyttä syvemmälle. Melanie oli tietämätön kaikesta tästä, ja siksi tilanne olikin niin paha. Michelangelo rakasti omaa Melanietaan todella paljon ja tahtoi tästä vaimon, mutta pystyisiköhän pysymään erossa neiti Halesta?
Michelangelo hätkähti, kun kuuli koputuksen ovelta. Hän tiesi, että kyseessä oli neiti Hale, jonka hän oli kutsunut teelle muutamaa tuntia aikaisemmin. Heidän täytyi keskustella vakavasti, ja tällä kerralla mies oli täysin varma, että tapaamisessa ei tapahtuisi mitään muuta. Hän asteli rivakasti ovelle ja avasi sen.
"Hei, neiti Hale", mies tervehti ja hymyili vieraalleen.
Layla-Fae Hale
Lafee tunsi itsensä jännittyneeksi, sillä hän ei ollut loppupeleissä varma siitä mitä tulisi käymään. Jättäisikö Pelé hänet kuin nallin kalliolle? Sitä Lafee ei haluaisi. Hän ei tiennyt oliko rakastunut mieheen, oliko tämä vain intohimoa vai sielunkumppanuutta? Ystävyyttä, pienellä mausteella? Lafee oli vähän hämmentynyt, mutta ei antanut sen näkyä kun Pele avasi ovensa. Nainen väläytti toiselle hymyn. "Hei, toin ne suklaakeksit" Lafee katsoi Peléä päästä varpaisiin. Okei, toinen oli vaihtanut paidan. Ja lisännyt partavettä. Eli, Pelé oli panostanut tähän, joten tämä ei ollut hänellekään ihan yhdentekevää. Hah. Lafee ojensi suklaakeksipussia Pelélle, hän oli leiponut keksit itse ja ne näyttivät meheviltä ja pehmeiltä. Suussasulavilta. Vähän suklaaraitoja päällä.
MIchelangelo Pele, taikuuden historian opettaja
Michelangelo näki edessään sen saman hymyn, jonka oli nähnyt viimeeksi muutama tunti sitten Poudlardinen kylässä. Hän otti vastaan pussillisen suklaakeksijä ja päästi neiti Halen siirtymään huoneeseen. Mies asteli naisen perässä takaisin sisemmälle huoneeseen ja kävi katseellaan läpi tuon uusista korkokengistä ja punaisen kellohameen helmasta mustan kauluspaidan kauluksiin ja tummanruskeisiin hiuksiin. Mies asetti keksit nojatuolin ja sohvan edustalla olevalle pienelle sohvapöydälle ja asteli sivupöydän luokse.
"Mustaa, valkoista vai vihreää?", mies kysyi vakiokysymyksensä ja väläytti naiselle pienen hymyn. Jännitystä ei juuri huomannut miehen kasvoilta, joka hymyili parhaillaan mahdollisimman luonnollisesti. Itselleen hän kaatoi mustaa teetä - tämä tilanne vaati mustaa teetä.
Layla-Fae Hale
Lafee tunsi miehen katseen selässään. Harmi, ettei hän laittanut lyhyempää hametta, sillä olisi saanut vilahtaa stayup-sukan reuna hieman. Tuttuun tapaan hän käveli istumaan miehen sohvalle, ristien nilkkansa. "Musta käy hyvin" Lafee hymyili toiselle takaisin, haaveillen jo ajatuksesta itsestään ja Michelistä, sängyllä, ilman vaatteita... SEIS! Hän veti syvään henkeä, ehkä he voisivat keskustella hieman. Teekupillisen ajan, ei saisi antaa ajatuksen mennä yhtään pidemmälle. "Saitko kuulla lisää saarnaa äidiltäsi?" Lafee kysyi ja tarkkaili miestä.
MIchelangelo Pele, taikuuden historian opettaja
Michelangelo lisäsi kahteen kuppiin lusikallisen maustamatonta mustaa teetä ja kaatoi taikasauvansa avustuksella päälle höyryävän kuumaa vettä. Hän lennätti teekupit asetteineen samaiselle pyöreälle pöydälle kuin minne oli asettanut keksipussin. Keksipussin hän aukaisi ja asetteli keksit äidin lahjoittamalle lasilautaselle.
"En ole nähnyt äitiä iltapäivän jälkeen, mutta varmasti huomenna saan kuulla lisää", Michelangelo vastasi naurahtaen neiti Halen kysymykseen, "Hän ei ole ikinä ollut häähullu, ei todellakaan, eli en ymmärrä, miksi juuri hänelle häiden onnistuminen on niin tärkeää. Ilmeisesti luulee joutuvansa itse ne järjestämään. Melanie ja hänen äitinsä on luvannut huolehtia suurimmasta osasta järjestelyistä, mutta minulle sysättiin ruokien tilaaminen. Voit varmasti kuvitella, kuinka sujuvaa sellainen on täältä käsin kaiken työnteon keskeltä. Tuntuu, että puolilla vieraista on joku allergia tai muuten vain kummallinen ruokavalio", mies ryhtyi selittämään häistä. Huomasi, että hän oli sekä stressaantunut että innoissaan tulevista kesäjuhlista sekä tulevaisuudestaan vaimonsa kanssa, vaikka kaiken ylle olikin lipunut musta synkkä pilvi.
Mies kävi istumaan nojatuoliinsa ja leijutti vierelleen teekupin asetteineen. Asetin reunalle hän lennätti yhden suklaakeksin.
Layla-Fae Hale
Lafee kuunteli ja nyökkäili Michelin puheille. "Ehkä hänelle on tärkeää, että ainoan lapsensa häät sujuvat hyvin" Lafee totesi ja katseli miestä. "Vaikka useinhan se morsiamen suku hoitaa niitä häitä... Onnea vain ruokien tilaamiseen" Nainen naurahti ja katsoi Micheliä, häntä ei todellakaan käynyt kateeksi tuon pallon saaminen jalkaan. Lafee otti teekuppinsa varovasti käsiinsä, lämmittäen vähän viilenneitä sormiaan. Eikö tämän keskustelun voisi vain jättää käymättä?
Michelangelo Pele, taikuuden historian opettaja
Michelangelo ei voinut olla naurahtamatta neiti Halen kommentille, "Kuulostat ihan äidiltäni. Hänkin on sitä mieltä, että Melanien ja hänen äitinsä tulisi järjestää häät kokonaisuudessaan, mutta me emme ole niin vanhanaikaisia, vaan autan mielelläni, kunhan vain ehdin", mies sanoi. Tuntui jotenkin hyyvältä puhua hänestä ja Melaniesta sanalla me, sillä hän ei ollut aikaisemmin käyttänyt kyseistä sanaa neiti Halen keskuudessa. Se tuntui oikealta, vaikka kaikki muu tässä tuntuikin väärältä. Se, että mies vihdoin kykeni avoimempaan keskusteluun omasta vaimostaan tämän naisen keskuudessa täytyi olla merkki siitä, että hän oli pääsemässä eroon salaisesta houkutuksestaan. Eikö?
Michelangelo poimi teekupin käteensä ja otti pienen annoksen lämmintä juomaa suuhunsa. Se oli todella kuumaa ja miehen kieltä poltti. Viilennykseksi hän haukkasi palan suklaakeksiä. "Nämähän ovat hyviä", mies kommentoi ja kuulosti siltä kuin olisi ollut yllättynyt naisen leivontataidoista. Todellisuudessa hän kyllä ties, kuinka hyvä leipuri neiti Hale oli, sillä tuo toi lähes joka kerta jotain herkkuja mukanaan tullessaan vierailulle.
Layla-Fae Hale
Lafee naurahti. "En ole koskaan järjestänyt häitä, joten tietämykseni niistä on pyöreä nolla" Hän sanoi ja maistoi teetä varovasti, juomatta sen enempää kun tee oli vielä kuumaa. "Tiedän vain sen, että niissä menee rahaa" ...ja puolet avioliitoista päätyvät eroon. Tämän Lafee jätti kuitenkin sanomatta, vaikka mieli tekisi. Hänellä pitäisi olla jokin suunnitelma miehen pään kääntämiseksi, mut mikä? Hymy levisi naisen kasvoille, kun Michel kehui suklaakeksejä. "Kuulostatpa yllättyneeltä" Hän naurahti ja katsoi miestä huvittuneena, maistaen itsekin keksiä. "Luuletko, että tarjoaisin jotain pahvilta maistuvaa?" Lafee kysyi ja kallisti päätään.
Michelangelo Pele, taikuuden historian opettaja
"No en tietenkään luule", mies vastasi naiselle ja kasvoille nousi hymy, "Mikään sinussa ei maistu pahvilta. Tai siis, tarkoitan että mikään sinun leipomasi ei maistu. Siis pahvilta. Viime kerrallakin piirakkasi oli juuri sopivan mehevä ja maistui uskomattoman hyvältä. Tarkoitan siis, äh. Noh, ymmärrät varmaan mitä tarkoitan", hän ei millään saanut ulos suustaan niitä sanoja, joita olisi halunnut, ja kaikki hänen sanomisensa kuulosti väärältä. Tarkoituksena oli ainoastaan kehua naisen leivontataitoja, ei mitään muuta, mutta suu toimi aivoja nopeammin. Aivan kuten viime kerrallakin. Jos ymmärrät mitä tarkoitan. Noh, nyt tuokin kuulosti väärältä.
Michelangelo hörppäsi teekupistaan toistamiseen. Se oli yhtä kuumaa kuin hetki sitten. Täytyi taas ottaa pala keksiä.
Layla-Fae Hale
Lafee kuunteli miehen sepustusta huvittuneena. Hän ei vain ollut ihan varma puhuiko Michel piirakasta... vai piirakasta? Hän toivoi, että mies puhui piirakasta, ainakin hän vaikutti pitäneen siitä. Tosin, harvemmin kukaan kieltäytyisi maistuvasta ja makeasta piiraspalasesta? Kevyt virne nousi naisen kasvoille ja hän joi teetä. "Hyvä että herkkuni maistuvat" Hän totesi iloisesti, pilke silmäkulmassa. Tässä suossa oltiin ja syvällä, eikä Lafee halunnut päästää miestä karkaamaan vain naimisiin.
Michelangelo Pele, taikuuden historian opettaja
Michelangelo ei pitänyt tuosta virneestä, jonka näki naisen kasvoilla. Tai kyllä hän piti, vähän liikaakin. Mies vei katseensa naisen kasvoista teekuppinsa suuntaan. Hän tiesi, että sen sisältö on edelleen kuumaa, mutta tarttui siihen silti ja hörppäsi. Se oli edelleen kuumaa.
"Hmm, kutsuin sinut luokseni, sillä haluan keskustella tästä tilanteesta", mies vaihtoi puheenaihetta, eikä lähtenyt enää mukaan vitsailuihin, "Kuten on tullut sanottua, menen Melanien kanssa naimisiin kesällä. En halua minkään tai kenenkään tulla minun ja tulevan vaimoni väliin, joten toivon että ymmärrät, että meidän täytyy lopettaa... tämä. Välitän sinusta vähän liikaakin, enkä haluaisi satuttaa sinua, mutta en voi jatkaa näin", Michelangelo jatkoi puhettaan ja sanoi asiat juuri niin kuin oikeasti tarkoitti. Hän välitti molemmista naisista, mutta tietenkin tunteet olivat syvemmät tulevaa vaimoa kohtaan, sillä mies oli tuntenut hänet jo usean vuoden ajan. Huokaisu.
Layla-Fae Hale
No, saihan se Michel avattua suunsa. Lafee ei vaan pitänyt yhtään siitä, mitä sieltä tuli ulos. Kiltisti hän kuitenkin kuunteli miehen asian ja joi teetä, polttaen kielensä ikävästi. Kevyesti Lafee kurtisti kulmiaan ja keräsi itsensä, katsoen Micheliä. Mitä hän sanoisi? Hitto, tämähän oli vaikeaa. "Mmh... Oletko varma että pystyt?" Lafee sai kysyttyä ja katsoi suklaasilmillään Micheliä. Sen Lafee tietäisi, että hän ei itse pystyisi moiseen. "Oletko varma, että naimisiin meneminen olisi oikea ratkaisu?" Hän kysyi hiljaa ja katsoi miestä kulmien alta vetoavasti, mitä hittoa hän voisi tehdä enää? "Tai tämän... kaiken... lopettaminen"
Michelangelo Pele, taikuuden historian opettaja
Michelangelo kuuli neiti Halen kyseenalaistavan tämän tilanteen, kahdesti. Miehen kasvoille nousi pohdiskeleva ilme. Tottakai naimisiin meneminen olisi juuri se oikea ratkaisu, varsinkin kun Michelangelo oli täysin varma, että Melanie olisi hänen elämänsä nainen. Tuota ihanampaa, aidompaa ja kauniimpaa naista ei tällä maaipallolla olisi, eikä mies pystyisi elämään ilman tuota. Tai ainakin siltä se nyt tuntui. Siksi tämä tilanne tuntui niin absudilta. Miksi hän oli päästänyt kaiken etenemään näin pitkälle?
"Olen täysin varma, että pystyn, ja täysin varma siitä, että naimisiin meno on oikea ratkaisu", mies sanoi huokaisten, "Tiedän, että tämä on sinulle vaikeaa, ja niin on minullekin, mutta... minulla ei ole vaihtoehtoja", hän sanoi katsoen neiti Halea silmiin.
Layla-Fae Hale
Lafee katsoi Peleä syvälle silmiin. Olo oli sama, kuin kuutisen vuotta sitten. Pele muistutti pelottavasti Allisonin isää, suhde oli ollut aivan yhtä järjetön, haluttava... Mutta nyt hän ei ollut parikymppinen viaton ja kokematon, vaan vähän kokeneempi nainen. Silti, Lafee halusi vain heittäytyä toisen syliin, uppoutua siihen ja unohtaa tuon tulevan vaimon. Keskittyä Micheliin.
Hän huokaisi ja kurottautui koskettamaan miehen käsivartta hellästi. "Sääli..." hän sai sanottua, ja mietti samalla että eikö tosiaan keksinyt MITÄÄN muuta sanottavaa. "Tämä on vain kuin... huumetta" Hän jatkoi, toivoen ettei kuulostaisi kovin typerältä. "Jotain ainutlaatuisen koukuttavaa ja haluttavaa..." Ja väärin, mutta se nyt oli sivuseikka. Ainakin hetken. Lafee nojautui vähän lähemmäs ja katsoi Peleä silmiin.
Michelangelo Pele, taikuuden historian opettaja
Michelangelo oli jo ajatuksissaan nähnyt naisen nyökkäävän ja kertovan hyväksyvänsä miehen päätöksen. Hän oli jo lähes kuullut naisen sanovan arvostavansa päätöstä ja jatkavansa elämäänsä omalla tahollaan. Hän oli kuvitellut, että nainen olisi kiittänyt teestä ja poistunut huoneesta. Tietenkin neiti Hale tarvitsisi omaa aikaa tällaisen jälkeen, kukapa ei tarvitsisi. Michelangelo itsekin tarvitsisi hetken aikaa selvittääkseen ja tyhjentääkseen omat ajatuksensa. Hetkinen - eikö hän just sanonut selvittäneensä ne ja tehneensä päätöksen?
Mies ei ollu kuvitellut kuulevansa niitä sanoja, jotka tuli kuulemaan kyseisen naisen suusta. Mies aukaisi suun, sulki sen ja avasi uudestaan. Hän ei hetkeen tiennyt, mitä olisi sanonut. Hän ei kestänyt kuulla olevansa neiti Halelle kuin huumetta sekä ainutlaatuisen haluttava. Hän ei kestänyt nähdä naisen kumartuvan lähemmäksi ja katsovan suoraan silmiin. Michelangelo nielaisi ja katsoi naisen huulia. Hänen teki niin paljon mieli suudella tuota naista, painaa tuo selälleen sohvalle ja antaa tuolle samanlaista nautintoa kuin aiemmin. Ehkä jotain enemmänkin. Mies kumartui lähemmäs naista, mutta vetäytyi salamannopeasti takaisin nojatuoliinsa.
"EI! Ei, ei ei", hän sanoi ja pudisti päätään. Tilanne oli hirveä. Hän halusi tuota naista aivan liikaa, mutta tiesi sen olevan väärin. Järjen ja himojen tasapainottaminen tuntui olevan mahdotonta.
Layla-Fae Hale
Lafee katsoi Peleä pitkään, hän tunsi tuon katseen. Michel ei ollut täysin immuuni Lafeelle, mikä piristi naista suunnattomasti. Tilanne ei ollut niin huono, miltä se saattoi vaikuttaa. Häät voitaisiin vielä perua. "Ei kerrota kenellekään..." Lafee sanoi pehmeästi, silittäen miehen käsivartta. "Me ei voida lopettaa tätä kaikkea vain näin..." hän jatkoi hiljaa ja nojautui lähemmäs, purren hieman huultaan. "Eihän voida?" Nainen kysyi hiljaa ja katsoi Peleä huulet hieman raollaan, haluten vain suudella tuota. Nyt. Mahdollisimman pian.
Michelangelo Pele, Taikuuden historian opettaja
Michelangelon teki mieli juosta karkuun. Hänen teki mieli rynnätä työhuoneensa ovesta ulos, lähteä lähimmän hormiverkoston hormin avulla pois koululta ja karata Melanien kanssa naimisiin välittömästi. Toisaalta taas hänen teki mieli heittäytyä edessään olevan naisen kaulaan, suudella tuota, painautua tuota vasten ja nauttia naisen kosketuksesta. Miehen kasvoilta näki, että hän oli pulassa. Hän ei kestänyt kuulla enää ainoatakaan vihjailevaa sanaa tuon naisen suusta, sillä se teki tilanteesta entistä pahemman. Hän ei tiennyt kuinka toimia. Pitkään hän vain istui nojatujolin reunalla ja katsoi naista silmiin. Sitten mies teki päätöksensä. Hän ei tiennyt, mikä kehonosa päätöksen teki, mutteivät ainakaan aivot.
Michelangelo vei huulensa neiti Halen huulille ja painautui vaativaan suudelmaan. Toisen kätensä hän vei naisen niskan taakse ja toisen vyötärölle. Mies veti naista lähemmäs itseään ja jatkoi suutelua.
Layla-Fae Hale
Lafee katsoi toista kiinteästi, odottaen että Michel tekisi liikkeensä. Jumalat olivat Lafeen puolella, sillä pian nainen tunsi Michelin huulet omillaan. Mies oli hullu, jos hylkäisi tämän kaiken. Vastaten suudelmaan yhtä vaativasti, haluavasti, nojautui Lafee eteenpäin, ollakseen lähempänä toista. Michel oli kuin huumetta, sillä jo parista suudelmasta Lafee tunsi leijuvansa jossain toisessa maailmassa. Naisen kädet eksyivät toisen niskan taakse, upottaen sormensa Michelin hiuksiin. Hellästi hän piti miehen hiuksia otteessaan, painautuen lähemmäs, eikä tarvitsisi kuin pienellä liikkeellä olla toisen sylissä.
Michelangelo Pele, taikuuden historian opettaja
Déjà-vu - aivan kuin Michelangelo olisi ollut tässä tilanteessa aikaisemminkin, useita kertoja. Kaava oli aina samanlainen: hän pyysi neiti Halen teelle ja vakuutti itselleen kyseessä olevan vain ystävien kesken pidettävä keskusteluhetki. Sitten keskustelu kävi kiihkeämmäksi ja meno läheisemmäksi, ja lopulta päädyttiin harrastamaan seksiä. Ja tässä sitä nyt taas oltiin.
Mies veti naista lähemmäs itseään ja tahtoi saada tämän syliinsä. Hän istui nojatuolissa ja kädet vaeltelivat pitkin naisvartaloa alaselältä hiskaan, alas takamukselle ja sitten hiuksiin. Suutelu oli kiihkeää. Kädet löysivät nopeasti reittinsä hameenhelmalle, jonka alle mies hivutti kätensä.
Layla-Fae Hale, Opettajaharjottelija
Lafee tiesi tilanteen. Jos häneltä kysyttäisiin, tämä tapahtuisi useammin. Eikä Michel estelisi, ja tätä voisi tapahtua aina välillä kesken päivän. Lafee upposi haaveisiinsa, ja siirtyi hajareisin miehen syliin. Hän upotti kätensä toisen hiuksiin, ottaen tiukahkon, mutta ei liian tiukan, otteen ja halusi tuntea olevansa vallassa. Totuus oli, että Lafee oli ollut toisena naisena aivan liian kauan, hillinnyt itsensä jotta koko suhde ei paljastuisi. Hän ei halunnut olla toinen nainen, hän halusi Michelin kokonaan.
Kylmät väreet kulkivat Lafeen vartaloa pitkin, kun Michelin kädet eksyivät hameen alle. Hän tiesi tehneensä oikean valinnan, kun oli laittanut stayupit sukkahousujen sijaan. Ja punaiset alusvaatteensa. Hyvät vaatteet, parempi mieli, molemmilla. Nainen siirsi kätensä Michelin rintakehälle, hamuillen tuon kauluspaidan nappeja ja suudellen tuon kaulaa samalla. Tottunein ottein nainen availi nappeja, tämän hän osaisi.
Michelangelo Pele, taikuuden historian opettaja
Michelangelon kädet siirtyivät reiteen asti yltäville sukille ja siirtyivät siitä paljaan ihon kautta ylös pikkuhousuille. Hänen sormensa koskettelivat housujen reunaa ja siirtyivät sitten kokonaisuudessaan pakaroille. Lämmin pehmeä pylly lämmitti ihanasti miehen jännityksestä kylmiä käsiä. Samalla mies syvensi suudelmaansa ja antoi neiti Halen avata paitansa napit. Tuo nainen voisi tehdä mitä vain. Avata napit, riisua paidan, riisua myös muut vaatteet ja tehdä kaiken, mitä halusi. Tämän miehen maailmassa ei ollut tällä hetkellä muuta ajatusta, kuin tämä nainen. Hän piti käsiään edelleen neiti Halen takapuolella ja veti tuota yhä lähemmäs itseään.
Layla-Fae Hale
Lafee värähti tuntiessaan miehen kylmät kädet takamuksellaan, saaden tuon kauluspaidan napit avattua. Kevyesti hän näykkäsi toista alahuulesta, jatkaen suudelmin miehen kaulalle. Lafee painoi kätensä toisen rintakehälle, piirtäen tuon rintakehään kuvioita sormenpäillään. Varovasti Lafee imaisi miehen kaulakuoppaa, eikä voinut vastustaa kiusausta pieneen näykkäisyyn. Varovasti vain, ettei aiheuttaisi turhia jälkiä. Näppärällä liikkeellä nainen tiputti kenkänsä lattialle, suudellen Micheliä korvan alle. Hän liikutti itseään lähemmäs miestä, haluten tuntea tuon jokaisen ruumiinosan.
Michelangelo Pele, taikuuden historian opettaja
Michelangelo oli aivan liian kiihottunut tajutakseen enää perääntyä. Hän halusi neiti Halea aivan liikaa, ja oli varsin hyvin huomannut, että myös tuo nainen halusi häntä. Miehen suusta pääsi nautinnollinen ähkäisy tuntiessaan näykkäisyn kaulallaan. Jos nainen vielä jatkaisi tuota, ei hän mahtuisi enää housuihinsa.
Michelangelo hivutti käsiään ylöpäin, takapuolelta alaselän kautta yläselälle. Sormet löysivät nopeasti rintaliivien hakaset, ja muutamassa sekunnissa hän oli ne avannut. Mies alkoi hivuttaa toista kättään rintaliivien alla kohti naisen rintoja. Toinen käsi oli eksynyt reidelle.
Layla-Fae Hale
Miehen äännähdys oli vain kimmoke Lafeelle. Nainen näykkäsi uudestaan, henkäisten Michelin kaulaa vasten tuon avatessa vähän turhan tottuneesti rintaliivit. Hän liikahti lähemmäs miestä ja katsoi Micheliä tummilla silmillään. "Pitäiskö meidän siirtyä?" Hän kysyi mieheltä hiljaa, suukottaessaan tuon suupieltä.
Peli on "lukittu" keskeneräisenä.
