Tämä oppitunti on tarkoitettu Taikakoulu Châteaun jäsenlistoilla oleville jatko-opiskelijoille. Jokainen tunnille osallistunut jatko-opiskelija saa 8 tupapistettä. Tunnille voi osallistua 20. kesäkuuta 2022 asti.
Oppitunnin pitää loitsujen opettaja Sophie Everett. Oppitunnin aikana käsitellään seljasauvaa. Oppitunti sijoittuu syyskuun 6. päivään 2021.
Sauvatiedon luokka oli tilava ja suorakaiteen muotoinen. Siellä oli kolme riviä pulpetteja jotka oli kohdistettu luokan etuosaan, missä opettajan pöytä sijaitsi. Opettajan pöydän takana oli suuri liitutaulu. Liitutaulun vasemmalla puolella oli kirjahylly, jossa oli paljon sauvatiedosta kertovia kirjoja, kun taas oikealla puolella sen sijaan oli suuri lasivitriini, jossa oli näytillä erilaisia taikasauvoja. Valoa luokkaan toivat luokan vasemmalla seinustalla olevat korkeat suorakaiteenmuotoiset ruutuikkunat, joita reunustivat tummanvioletit satiiniverhot. Lisäksi katossa roikkui kristallikynttelikköjä, jotka toisivat valoa luokkaan vuoden pimeimpinä päivinä. Luokan perä- ja oikeanpuoleiselle seinälle oli ripustettu kuuluisien sauvantekijöiden maalauksia sekä maalauksia joistain yleisistä sauvapuista.
Laivastonsiniseen työkaapuun pukeutunut Sophie Everett, Châteaun sauvatiedon opettaja, saapui luokkaan hyvissä ajoin jo puoli neljältä. Kevyellä sauvan heilautuksella hän avasi huoneen ikkunat tuulettaakseen luokkaa kevyesti ennen oppitunnin alkua. Sitten hän otti esiin sauvatiedon valinnaisaineeksi valinneiden jatko-opiskelijoiden nimilistan ja päivän tuntisuunnitelman ja lukaisi ne läpi.
Kun kello oli tasan neljä, professori aloitti oppitunnin. ”Päivää oppilaat!” hän tervehti aurinkoisesti ja kuunteli oppilaiden ”hyvää päivää, professori” -kuoron. ”Pidetään aluksi nopea nimenhuuto, niin tiedän keitä on paikalla”, Sophie sanoi ja luki nimilistasta ensimmäisen nimen. Kaikki nimet läpi käytyään professori esitteli itsensä: ”Minä olen Sophie Everett, teidän loitsujen ja sauvatiedon opettajanne sekä Serdaiglen tuvanjohtaja. Voitte kutsua minua professori Everettiksi. Jos teitä askarruttaa jokin niin viitatkaa vain rohkeasti tai tulkaa nykäisemään kaavunhihasta tunnin jälkeen, minä autan enemmän kuin mielelläni.”
”Te olette siis päässeet läpi S.U.P.E.R.-kokeista ja saaneet arvosanaksenne vähintään kelvollisen. Onneksi olkoon!” Sophie toivotti. ”Olen hyvin iloinen, että olette päättäneet jatkaa sauvatiedon opiskelua vielä jatko-opiskelijanakin. Vaikka kävimme taikasauvan perusominaisuudet aika hyvin läpi viimeisten viiden vuoden aikana, on se kuitenkin vain pintaraapaisu kaikesta siitä, mitä sauvatieto kokonaisuudessaan pitää sisällään”, Sophie selitti.
”Taikasauvoihin ja sauvatietoon liittyy myös runsaasti historiaa ja legendoja. Ajattelin, että aloittaisimme lukukauden tutustumalla erääseen kuuluisaan legendaan tarkemmin”, Sophie sanoi sitten ja napautti liitutaulua jalavasauvallaan, jolloin taululle piirtyi kaunein, yhteen liitetyin kirjaimin sana ”seljasauva”.
”Mahtaako teille kaikille olla tuttu tarina kolmesta veljeksestä?” Sophie kysyi. Iso osa oppilaista nyökkäsi tai muuten osoitti olevansa tietoinen tarinasta, mutta oli myös joitakin, jotka pudistelivat päätään tai näyttivät olevan hieman ulapalla. Niinpä Sophie kaivoi esiin kirjan, jonka kannessa luki ”Siuntio Silosäkeen tarinat”, avasi kirjan oikealta kohdalta ja alkoi lukea:
”Olipa kerran kolme veljestä, jotka taivalsivat mutkaista syrjätietä hämärän aikaan. Aikanaan veljekset tulivat joelle, joka oli liian syvä kahlata poikki ja liian vaarallinen uida. Mutta veljekset olivat oppineita taikojia, joten he vain heilauttivat taikasauvojaan ja ilmaannuttivat sillan petollisen veden yli. He olivat puolessa välissä siltaa, kun he huomasivat huppupäisen hahmon tukkineen tiensä.
Ja kuolema puhutteli heitä. Häntä suututti, kun häneltä oli petkutettu kolme tuoretta uhria, sillä yleensä matkamiehet hukkuivat jokeen. Mutta kuolema oli viekas. Hän tuli muka onnittelemaan kolmea veljestä taikuudesta ja sanoi, että he kaikki olivat ansainneet palkinnon, koska olivat niin ovelasti väistäneet hänet.
Vanhin veljeksistä oli oikea tappelupukari ja hän pyysi taikasauvaa, joka oli vahvempi kuin yksikään muu sauva: sauvaa, jonka omistaja voittaa kaikki kaksintaistelut, sauvaa, joka on kyllin arvokas Kuoleman kukistaneelle miehelle! Niin Kuolema meni seljapuun luokse joen äyräälle, valmisti taikasauvan oksasta, joka haaroi siellä, ja antoi sen vanhemmalle veljelle.”
”Sitten myös kaksi muuta veljestä tekivät toivomuksensa, keskimmäinen pyysi elpymyskiveä eli jolla pystyi kutsumaan Kuolemalta takaisin ja nuorimmainen näkymättömyysviittaa, jonka avulla pääsisi lähtemään paikalta ilman että Kuolema seuraisi”, Sophie tiivisti ja jatkoi sitten lukemista kohdasta, joka kertoi ensimmäisestä veljeksestä:
”Ensimmäinen veli taivalsi viikon tai enemmän ja saavuttuaan kaukaiseen kylään etsi käsiinsä velhon, jonka kanssa hänellä oli ollut riitaa. Koska hänellä oli seljasauva aseenaan, hän ei luonnollisestikaan voinut hävitä seurannutta kaksintaistelua. Jätettyään vihollisensa makaamaan kuolleena maahan vanhin veli meni majataloon, missä hän rehenteli kovaan ääneen ja kertoi vahvasta sauvasta, jonka oli napannut itseltään Kuolemalta ja joka teki hänestä voittamattoman.
Sinä samaisena yönä hiipi muuan velho vanhimman veljen luokse kun tämä makasi viinipäissään sängyssään. Varas otti taikasauvan ja silpaisi päälle päätteeksi vanhimmalta veljeltä kaulan poikki.
Ja niin Kuolema otti ensimmäisen veljen omakseen.”
”Tarinan jatko ei ole olennainen oppituntimme aiheen suhteen, joten päätän sadun lukemisen tähän”, Sophie ilmoitti ja sulki kirjan. ”Jos joku ei ole kuullut satua loppuun niin Siuntio Silosäkeen tarinat voi lainata kirjastosta”, hän lisäsi.
”Eli siis seljasauva, maailman voimakkain takaisauva. Kuten nimi ja tarina kertovat, oli kyseinen sauva tehty seljapuusta. Kuka muistaa, mitä ominaisuuksia seljapuulla on?” Sophie kysyi ja antoi jollekin viitanneelle oppilaalle luvan vastata. ”Kyllä. Selja on hyvin harvinainen, maineeltaan epäonnekas, ja erittäin vaikea puu hallita”, Sophie täsmensi. ”Tämä kyseinen taikasauva oli 15 tuumaa eli 38.1 senttimetriä pitkä ja sen ydin oli thestralin häntäjouhi.”
”Tarinan mukaan sen on veistänyt Kuolema, mutta historioitsijat uskovat seljasauvan todellisen tekijän olleen Antioch Peverell. Hän oli brittiläinen puhdasverinen velho, joka syntyi vuonna 1214 ja kuoli vuonna 1292”, Sophie kertoi. ”Monsieur Peverellin jälkeen seljasauvan tunnetaan omistaneen ainakin Emerick Ilkipahan, Igbert Isovirheen, Godelotin, Herewardin, Barnabas Daverillin, Loxiaksen, Acruksen tai Liviuksen… Seljasauvan omistaja on ollut helppo jäljittää sen tavasta siirtyä käsistä käsiin. Sen verijäljet ovat roiskuneet pitkin velhohistorian sivuja.”
”Viimeiset kuusi seljasauvan omistajaa olivat Mykew Gregorovitch, Gellert Grindelwald, Albus Dumbledore, Draco Malfoy, Lordi Voldemort ja Harry Potter. Näistä kuudesta monsieur Malfoy ei kuitenkaan koskaan pitänyt sauvaa käsissään vaikka olikin sen voittanut, ja pimeyden velho Voldemort taas ei ikinä todella ”hallinnut” sauvaa, vaikka sitä käsissään pitikin”, Sophie selitti. ”Seljasauvan viimeinen omistaja, monsieur Potter, katkaisi sauvan kukistettuaan sillä pimeyden velho Voldemortin vuonna 1998.”
”Eiköhän tässä ole kaikki tältä päivää”, Sophie ilmoitti kun kaikki näyttivät saaneet kaiken oleellisen kirjoitettua. ”Kirjoittakaa läksyt ylös ja tehkää ne ensi viikon oppituntiin mennessä”, hän sanoi ja naputti sitten taikasauvallaan liitutaulua, johon ilmestyi läksyt.
Kommentoi tuntia haluamallasi tavalla saadaksesi tupapisteet. Voit kertoa lyhyesti hahmon toiminnasta oppitunnilla, tai kirjoittaa halutessasi pidemmän roolipeliviestin.
Opettaja antoi oppilaille kolme läksytehtävää. Palautathan läksyt yksityisviestinä Sophie Everettille viimeistään 20. kesäkuuta 2022. Tehdyistä läksyistä saa 1-6 pistettä opettajan harkinnan mukaan.
Vastaa kysymyksiin:
1. Mitä ominaisuuksia seljasauvalla on (pituus, puunaines, ydin, erikoiskyky)? [max 4p]
2. Kuka teki seljasauvan? [max 1p]
3. Kuka oli seljasauvan viimeinen hallitsija? [max 1p]
