Kirjoittaja Luol Crunel » 06 Kesä 2022, 20:37
Luol Crunel, viimeistä vuottaan jatko-opiskelijana suorittava Cerfeur, oli vallannut itselleen yhden kirjaston lukusalissa sijaitsevista pöydistä. Kukaan ei ollut koko päivänä häirinnyt häntä. Se johtui kenties siitä, että pöydällä ei yksinkertaisesti ollut tilaa kenellekään muulle, kun hän oli levittänyt tavaransa sillä tavalla. Saattoi myös olla, että ainakin nuorimmat oppilaat pelkäsivät Luolia, olihan tämä selvästi vanhempi - jo aikuinen velho - ja tämä näytti hyvin keskittyneeltä työhönsä. Tämä myös jupisi välillä jotain hiljaa itsekseen, milloin ranskaksi, milloin arabiaksi.
Luol oli saanut lopputyönsä viimeistelyä vaille valmiiksi ja lähettänyt sen ohjaajalleen Pariisin taikayliopistoon. Nyt hän oli saanut työn takaisin kommenttien ja korjausehdotusten kanssa. Niitä ei ollut paljoa, mutta joitain pergamenttiliuskoja Luol saisi kirjoittaa uusiksi. Siinä ei pitäisi mennä kovin kauaa. Viikko korkeintaan. Ja viimeistään ensimmäinen heinäkuuta hän saisi kirouksenmurtajan paperit. Oli jo aikakin. Luol oli saanut opiskelusta jo tarpeekseen.
"Anteeksi, onko tässä vapaata, kun muualla on aivan täyttä?" Luol kohotti katseensa kysyjään, eikä näyttänyt lainkaan ilahtuneelta. Kysyjä ei kuitenkaan tainnut nähdä Luolin ilmettä, sillä hänellä oli sylissään niin valtava kasa kirjoja, ettei häntä edes näkynyt sen takaa. Luol katsahti ympärilleen - kirjastossa oli tosiaan täyttä, eikä muita vapaita paikkoja ollut. Luol murahti vastaukseksi, loihti tavaransa kättään heilauttamalla vähän parempaan järjestykseen, että tytölle jäi pieni vapaa alue pöydän toiselle puolelle. Sitten hän jatkoi ohjaajaltaan saamansa palautteen lukemista, kuin kukaan ei olisi häntä koskaan häirinnytkään.