Ajankohta: huhtikuun loppu, 2021
Tapahtumapaikka: riistanvartijan mökki
Varoitukset: alkoholismia
Muuta: Osa tammi-huhtikuun haastetta
London Morel, Cerfeur
Elettiin huhtikuun loppupuolta. Oli arkipäivä ja kello oli jotain puolenpäivän ja iltapäiväyhden välillä. Suurten salissa oli hetki sitten alkanut lounasaika, ja lähes kaikki koulun jäsenet olivat kerääntyneet tupapöytien ääreen ruokailemaan. Jatko-opiskelija London sen sijaan oli herännyt vasta tunti sitten noin viiden tunnin yöuniltaan, eli vielä ei ollut hänen lounasaikansa. Hän oli ohittanut ruokailusalin, sivuuttanut sieltä kantautuvan juustopastan tuoksun, ja suunnannut suoraan ulos koulun pihamaille. Hänen täytyi saada päivänsä käyntiin, mutta siihen eivät auttaneet pastat tai aamupalakahvit, vaan jokin aivan muu.
London oli pukeutunut kaveriltaan lainaamaan näkymättömyysviittaan, eli kukaan ei nähnyt tätä poikaa, joka asteli parhaillaan koulun pihamaiden loivaa rinnettä alaspäin kohti riistanvartijan mökkiä. Kuten arvata saattoi, tällä pojalla oli vain pahat mielessään, ja mikä olisikaan parempi ajankohta tällaiselle toiminnalle kuin lounasaika - kaikki muut olisivat sisällä koulurakennuksessa, eli koko muu koulun alue olisi pojan omassa käytössä. Lisäksi poika tiesi, että riistanvartijan mökki olisi tällä hetkellä tyhjillään ja mikä tärkeintä, siellä olisi saatavilla runsaasti ilmaista viinaa, kunhan vain tiesi, mistä etsi. London oli lievästi sanottuna rappiolla, ja tuntui siltä, ettei tästä ollut suunta ainakaan ylöspäin.
Poika pysytteli näkymättömyysviitan alla piilossa ja koputti riistanvartijan mökin oveen varmistaen, että mökki oli taatusti tyhjillään.
Declan Garrick, Cerfeur
Kasvihuoneessa tapahtuneen jälkeen Declanille oli tullut konkreettinen kiireen tuntu saada liemensä käyttökelpoisiksi mahdollisimman nopeasti. Monijuomaliemi ja elävien kuolleiden juoma olivat ensimmäisinä listalla, jo valmiiksi keitetyn veritaseerumin rinnalla. Mutta muutakin pitäisi alkaa valmistaa. Kirotussa onnenjuomassa, Felix felicissä menisi ainakin puoli vuotta valmistaa ja muutkin monimutkaisemmat liemet vaativat päällekkäin valmistettuna enemmän Declanin huomiota, mitä hän itse pystyi päivästään niille antamaan. Palava pensas tulisi olemaan korvaamaton apu parantaviin juomiin ja yksinkertaisesti vain hyödyllisenä yrttinä hänelle. Mäkimeiramiuutetta hän oli onnekseen saanut yllättävää kyllä Niciltä. Veritaseerumin vasta-ainelientä hän tulisi myös tarvitsemaan, sillä hän ei todellakaan ollut mikään lahjakas okklumeuksessa.
Ja mikäpä olisikaan parempi aarreaitta näille liemiaineksille, kuin riistanvartijan mökki? Hän oli tarkkailut kyseistä mökkiä ja sen omistajaa muutaman päivän ajan tiiviisti ja tiesi tuon aikataulut jo miltei ulkoa. Tällä hetkellä riistanvartijan pitäisi olla poissa ja siksi Declan itsekin skippasi ruokailun, toteuttaakseen laittoman reissunsa. Poika oli jo melko lähellä määränpäätään, kun tämä kuuli koputusta. Mitä ihmettä? Oliko riistanvartija muka sittenkin paikalla? Ei, sen ei pitänyt olla mahdollista.
Ratkaistaakseen päässään pyörivän ristiriidan poika päätyi aluksi piiloutumaan pihamaalla olevan roinan taakse tarkkailemaan tilannetta, ennenkuin uskalsi lähteä lähemmäs saati suorittamaan suunnitelmaansa.
London Morel, Cerfeur
London odotti hetken, mutta ovea ei avattu, eikä hän myöskään kuullut ainoatakaan ääntä mökin sisältä. Poika vei kätensä ovenkahvalle ja painoi kahvaa alaspäin, mutta ovi oli lukossa. Seuraavaksi hän loitsi äänettömän alohomoran, jolloin ovi aukesi pienesti kolahtaen. London virnisti. Oven lukitseminen ei ollut näköjään riistanvartijan tapaista. London astui sisälle mökkiin varmistaen samalla, että viitta oli visusti päällä, eivätkä jalkaterät päässeet vilahtamaan viitan alta. Samalla hänen täytyi huolehtia, ettei kompuroisi viittaan. Poika sulki oven mahdollisimman äänettömästi perässään.
Nyt salapoliisitehtävän ensimmäinen osuus oli suoritettu ja seuraavaksi olisi vuorossa osuuksista toinen. Poika asteli puisen lipaston luokse ja ryhtyi availemaan sen laatikoita. Laatikoista löytyi kaikenlaista tavaraa ruokailuvälineistä kalastustarvikkeisiin ja erilaisista työkaluista kirjoihin. Sitten poika kyykistyi sängyn alle ja seuraavaksi hän avasi korkeammalla olevat keittiön kaapit. Kaapista tippui korkea vesilasi räsähtäen lattialle.
Poika kirosi äänekkäästi. Missä ne pirun viinat oikein olivat?
Declan Garrick, Cerfeur
Koputuksesta ei kulunut kauaa, kun ovi aukesi ja sulkeutui hetki sen jälkeen. Pojan kulmat kurtistuivat hetken hämmennyksestä. Hämäytysloitsuja tai jotain muuta loitsintaa, jossa hän itse oli täysin sysihuono? Vaiko.. Ei, ei voisi olla.
Mahdollisuuskin näkymättömyysviitasta kutkutteli Declanin kallon pohjassa. Voi mitä hän tekisikään saadakseen käsiinsä sellaisen esineen. Hänellä ei olisi hätäpäivääkään, jos pystyisi katoilemaan näkymättömyyden turvin aina tarpeen vaatiessa.
Mutta nyt poika oli itse asiassa aika pattitilanteessa sen kannalta, että mennäkö mökkiin hakemaan tarpeellinen, vai mitä hän tekisi? Ei menisi pitkään, kun riistanvartija palaisi (jos omiin laskelmiin oli luottaminen) ja hän ei voinut odottaa liemiaineita huomiseen. Ei vain voinut. Mutta oliko tämä riskin arvoista? Declan kiristeli hampaitaan hetken, kun mökin sisältä kuului kolinaa. Ilmeisesti hänen näkymätön seuransa oli samankaltaisissa puuhissa kuin hänkin oli aikeissa.
Ei, ei hänen kannattaisi... Ei, mutta kyllä hänen oli mentävä!
Onneksi mökkiin oli toinenkin ovi ja Declan päätyi kiertämään pihalla olevan roinan turvin takaovelle, toivottavasti melko huomaamattomasti. Ja loitsimiset sikseen, Declan hoiti puhdasveriseksi velhoksi ehkä liiankin monta asiaa jästien tavalla ja sama päti lukkojenkin avaamiseen. Onneksi oven lukko oli täydellinen tiirikoimiselle, eikä mennyt aikaakaan kun ovi avautui pienen kilahtavan äänen saattelemana. Ennen sisälle menoaan poika oli vetänyt hupun syvälle päähänsä ja nyt sisällä ollessaan silmät hakivat tarvittavia aineksia, viereisessä huoneessa oli keittiö, joten suoraa näköyhteyttä toisiinsa taloon murtautujilla ei vielä ollut. Ellei toinen ollut sitten siirtynyt samaan huoneeseen kuin Declan itse, tai ollut nähnyt hänen hiipparointiaan toiselle ovelle.
London Morel, Cerfeur
Äänettömän entistus-loitsun sijasta London siirsi rikkinäisen lasin kenkänsä kärjellä keittiön räsymaton alle piiloon. Hän sulki kaapin oven ja huokaisi.
Poika ei kuullut samanaikaisesti mökin takaovelta kuuluvaa kilahdusta tai hiljaisia askelia viereisessä huoneessa. Niinpä hän astui tiedostamatta samaan huoneeseen, jossa oli jo joku toinen. Kyseisessä huoneessa oli sänky, kaappi josta pursui vaatteita sekä yöpöytä herätyskelloineen. Kyseessä oli ilmiselvästi makuuhuone. Seuraavaksi London näki edessään henkilön, jonka hän tunnisti toiseksi jatko-opiskelijaksi.
"Hei", London huudahti ennemminkin varoittavasti kuin tervehdykseksi ja otti vaistomaisesti taikasauvansa esiin farkkujensa taskusta. Koska pojalla oli päällään näkymättömyysviitta, ei vastapuoli kyennyt huomaamaan äänen lisäksi kuin taikasauvan, joka tuli esiin viitan takaa ja näytti leijuvan ilmassa.
Peli on "lukittu" keskeneräisenä.
