Ajankohta: heinä-elokuun vaihde 2021
Tapahtumapaikka: jokin paikka mihin mahdolliset kriminaalit viedään
Heather O'Hara
Heather oli tarkassa seulonnassa. Hänestä tuntui siltä, kun hänestä olisi tarkastettu sisäelimiä myöten joka ikinen solu, mikä hänessä oli. Mutta tämä oli sen arvoista, kun hän oli lopultakin päässyt tapamaan Declania. Hän ei ollut nähnyt jätkää kevään myrkytysepisodin jälkeen ja kuuli Declanin pidätyksestäkin vasta vähän turhan myöhään. Tällä hetkellä Heather piti Declania vähän tyhmänä kun tuo oli jäänyt kiinni, mutta oli ehtinyt kiintyä tuohon muutaman kuukauden aikana jonkin verran. Oikeastaan aika paljonkin, poika oli tuntunut jonkinlaisesta ystävältä vaikkei hän tiennytkään tuosta oikein mitään.
Heather tiesi, että isänsä oli vedellyt naruista että hän oli päässyt tapamaan Declania. Joten, sen kaiken syynäämisen jälkeen Heather käveli vartijan kanssa kohti Declanin selliä, hän ei ollut edes varma oliko Declanille sanottu että hän tulee käymään. Mukana Heatherilla oli suklaata, hän ei ollut keksinyt muutakaan. Sekin oli tarkastettu, ihan kun hän haluaisi myrkyttää kaverinsa.
Sellin ovi avautui ja Heather astui sisään. Päällä tytöllä oli yksinkertaiset siniset farkut, tummanvihreä toppi ja valkoinen bolero. Hiukset ponnarilla ja siisti meikki. "Hei?" Varovainen, kysyvä äänensävy.
Declan Greene
Aika tutkintavakeudessa oli pidentynyt, kun ensimmäiset terapiakerrat, joihin Declan oli pakotettu osallistumaan, olivat osoittaneet syitä lykätä ja pitkittää prosessia. Poika oli nopeasti saanut vihiä siitä, että professori.. Deborah oli järjestänyt asioita hänen puolestaan. Siksi poika oli terapiassa alkuvarautuneisuutensa jälkeen alkanut avautua kuin itsestään. Oli vaikea tietää, uskoiko terapeutti häntä, mutta paljon tuo hänellä teetätti testejä.
Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä lähes kaikki osanottajat olivatkin luulleet, että case oli selkeä: Declan tuomittaisiin rikoksistaan ankarimman kautta ja luovutettaisiin Britannian hoiviin, eli toisin sanoen Azkabaniin. Sinnehän hän kuului vai mitä? Prosessin piti olla yksinkertainen, mutta yht'äkkiä se muuttuikin monimutkaiseksi, kun sukellettiin kysymyksiin hänen mielenterveydestään. Terapeutti antoi lausuntonsa, lähetti lisätutkimuksiin sairaalaan, josta tuli myös psykiatrin lääkärillinen arvio.. Deborahin vakiokäynneistä oli seurannut myös se, että tämä oli puolustamassa oikeudenkäynnissä. Lopputuloksena oikeudenkäyntiprosessi pidentyi.
Nyt Declania oli siirretty toiseen vankilaan, jossa häntä yhä pidettiin eristyksissä ja luokiteltiin erittäin vaaralliseksi rikolliseksi, mutta nyt hän oli lähempänä terapeuttiaan ja oikeudenkäynnin laitosta. Hänelle oli laitettu raudat käteen jo etukäteen, muttä tällä kertaa häntä ei ainakaan teljetty tuoliin ja erilliseen tilaan, vaikka parempi pöytä oli tilaan tuotu ja kahleet pitivät häntä pöydässä kiinni kettingillä. Käsillä oli ainakin hieman liikkumisvaraa nyt. Declan oli aluksi odottanut, että tulija olisi ollut Deborah, mutta hälytyskellot soivat viimeistään siinä vaiheessa päässä, kun tapaaminen oli valmisteltu hänen omaan kopperoonsa. Mitään muuta ei poika siis voinut kuin odottaa ja oven avautuessa yllätynyt ilme vilahtikin Declanin kasvoilla.
Heather..
Normaalien vaatteiden näkeminen toisen yllä oli jotenkin outoa.. Olihan Feylläkin ollut normaalit vaatteet, mutta naisen säännölliset visiitit olivat kai jo totuttaneet Declanin silmät mieltämään myös Deborahin osana vankilan "vakikalustoa".
"Hei." Poika vastasi, katsoi toista hankalasti luettava ilme kasvoillaan. Jotain hämmennyksen, ilon ja kaihon väliltä.
"Miten sinä tänne päädyit?"
Heather O'Hara
Heather skannasi Declanin katseellaan. Ainakin tuo oli elossa ja suhteellisen hyvinvoivan näköinen, vaikka olikin kahlittuna pöytään. Heather hymyili, hän ei ollut edes tajunnut kuinka paljon oli toista kaivannut. Mutta kavereita oli vähän muutenkin, joten ne vähäisetkin tuntui tärkeältä. Luoliakin olisi kiva nähdä, mutta Heather ei tiennyt viitsisikö ottaa yhteyttä. "Näytätpä yllättyneeltä" Vino hymy levisi tytön kasvoille ja hän istahti alas. "Mun tekisi mieli saarnata sulle, mutta eiköhän porukka ole tehnyt sen jo mun puolesta" hän jatkoi.
Tyttö veti syvään henkeä ja katsoi Declania. "Isä auttoi. Ja auttaa kyllä jatkossakin..." Niin, hän tiesi että isällään oli valtaa vedellä vähän naruista ja Declan saatais pois täältä. Heather puri huultaan, periaatteessahan tämä oli osittain hänen vikansa, että Declan jäi kiinni. "Anteeksi. Ilman sitä myrkytysepisodia et olisi täällä. Ja mun oli pakko kertoa keiden kanssa olen tekemisissä" Heather näytti olevansa oikeasti pahoillaan. "Sain kuulla siitä vasta sitten kun palasin kouluun ja isä käski keskittyä vipeihin, ja silläkin meni hetki että sai hoidettua asioita" Tyttö selitti ja risti nilkkansa. Vanhemmat olivat hoitaneet koko myrkytysepisodia, joka oli vieläkin vähän vaiheessa.
"Miten sä voit...?" Heather kysyi ja katsoi Declania.
Declan Greene
Declan hymähti pienesti toisen kommentille hänen hämmästyneisyyteensä ja vilautti sitten kiitollisen hymyn tytön jatkaessa puhettaan. Saarnoja poika ei todellakaan kaivannut, vaikka yllättävää kyllä hänen suhteensa oltiin oltu hyvin hienovaraisia. Mutta silti.
"Eihän se sun syytä ole. Ihan itse olen liemeni keittänyt.." Declan vastasi Heatherin pahotteluihin hiljaa. Oli oikeastaan outoa kuinka poika tunsi oudon kieroutuneella tavalla Heatherin läsnäolossa jotain samaa, kuin hänen edesmenneessään pikkusisaressaan, hänestä tuntui siltä, että tuota pitäisi suojella.. Tosin siihen hän ei täältä käsin pystynyt. Eikä varmaan tulisikaan pystymään. Hän olisi poissa pian. Ja jos rehellisiä oltiin, niin Declanista oli luultavasti ollut paljon enemmän harmia tytölle, kuin hyötyä, joten kenties parempi näin.
"Älä musta huolehdi, sulla on elämä eessä, mulla se on jo takanapäin -tai noh.. Kaikesta on huolehdittu. Mut hei, saatiinko se myrkyttäjä kiinni?" tämä sivuutti tytön kyselyt hänen voinnistaan ja esitti itse vastakysymyksen. Katse pysyi, ainakin vielä toistaiseksi, vakaasti toisessa. Katsekontaktin aktiivisen välttelyn vähentyminen oli kai ollut osin terapian ansiota, samoin tietynlainen kepeämpi olo, vaikka raskaiden asioiden äärellä painittiinkin koko ajan. Tai sitten se johtui seurasta, sillä kai Declan yhä halusi edes jollain tasolla vielä pitää omia asioita omiaan, olla se "vahvempi" osapuoli ja suojella toista siltä, mikä häntä väistämättä odotti. Vaikka ketä hän edes enää huijasi?
Heather O'Hara
Vai ihan itse oli Declan liemensä keittänyt. Heather hymähti, hän ei uskonut että poika oli ihan täysin kaikkea tehnyt itse, mutta ei jaksanut alkaa väittään vastaankaan. Paitsi ehkä ihan vähäsen. "Tuskin se on täysin sun syy... tai ainakaan koko soppa" Tyttö sanoi ja katsoi toista. "Sitä paitsi, kuulostat liian luovuttaneelta jos sanot että elämäsi on takanapäin, et tiedä mitä voi vielä tapahtua" Heather huomautti, hän ei edelleenkään pitänyt ihmisistä jotka heittivät hanskat tiskiin. "En nyt tiedä tosin kaikkea mut... isä voi varmasti auttaa jotenkin" Heather oli tästä varma, ja hän aikoi pyytää isänsä auttaan Declanin asiassa.
"Ja myrkyttäjä jäi kiinni... se oli Ronja Blomroos, muistat varmaan hänet..." Heather jatkoi ja katsoi Declania. "Myrkytti tiskiaineella.." Äänensävy oli hapan, hän myrkyttäisi Ronjan mieluummin itse ja jollain vahvemmalla aineella. "Pakko sanoa, että olen iloinen ettei tarvitse nähdä häntä enää ikinä, tai ainakin voin systemaattisesti vältellä sitä" Heather huomautti ja katsoi Declania. "Etkä vastannut miten voit" Tyttö katsoi Declania vaativasti.
Peli on "lukittu" keskeneräisenä.
