Kenelle: Tämä oppitunti on tarkoitettu Taikakoulu Châteaun jäsenlistoilla olevilla 1.-luokkalaisille. Vain ne, kenelle tunti on tarkoitettu saavat tuntiosallistumisesta tupapisteitä, mutta Fey sallii kaikkien halukkaiden tulla tunneilleen (lue lisää tästä ajatuksia aiheesta).
Peliaika: Peliin saa osallistua tästä hetkestä eteenpäin aina 20.6.2022 asti.
Ingame-ajankohta: Oppitunti on tarkoitettu ekaluokkalaisten ensimmäiseksi liemien tunniksi. Ajankohta on 7.9.2021
Aihe: Yleinen pohjustustunti, jolla Deb puhuu luokan säännöistä, liemistä oppiaineena ja käytettävistä työvälineistä.
Opettaja: liemien professori Deborah Fey
Tila: Liemiluokka
Palkinnot osallistumisesta: Jokainen tunnille osallistunut 1.-luokkalainen saa 12 tupapistettä. Kaikille osallistuneille on luvassa liemikeittiön täytettä (ks. tekstin lopusta).
Professori Fey hihkui iloa ja intoa. Tänään oli ekaluokkalaisten ensimmäinen liemitunti ja se oli Feystä aina taianomainen hetki. Lapset kun olivat vielä niin energisiä ja jaksoivat ihmetellä silmät ymmyrkäisinä maailman kommervenkkejä. Sellainen vilpitön into oli ihanaa professorin uralla, jolla yleensä sai katsella päivät pitkät vanhempien oppilaiden väsymystä jatkuviin kotitehtäviin. Ykköset eivät kuitenkaan tienneet vielä mitään koulumaailmasta, joten heille taikuus oli vielä uskomaton mahdollisuuksien maailma ja sellaisena lapsenomaisena ihmemaana Feyn sen halusi mahdollisimman pitkään säilyttääkin.
Professorin loitsittu kello alkoi kaakattaa ankkamaisesti, joka tarkoitti tasatuntia ja Fey heilautti sauvallaan oven auki. Oppilaat alkoivat astella luokkaan vilkuillen ympärilleen. Professorin pöytä porisevan padan kera oli muutaman metrin edempänä oviaukosta, oppilaiden pöydät taas levittäytyivät ovelta tullessa vasemmalle. Jokainen pöytä sisälsi kaksi penkkiä keskellä pöytää ja kirjoitustilaa, sekä reunoissa syvennyksen tulipesälle kattilan alle ja vesipisteen.
Professori hymyili lämpimästi tulokkaille ja viittoili pulpetteja kohti. ”Terveppä terve”, ”heipä hei” ”heipsansaa!” professori tervehti luokkaan saapuvia ekaluokkalaisia niin englanniksi kuin englantilaisella korostuksellaan ranskaksi. Pääasiassa hän piti tuntinsa koulun virallisella kielellä englanniksi, mutta tarvittaessa selitti asiat myös ranskaksi, jos joku vaikutti siltä, ettei ymmärtänyt tai kysyi käännöstä. Kun kaikki näyttivät löytäneen penkin, jolle istua, professori saattoi aloittaa tuntinsa. Hän nousi seisomaan ja asteli pöytänsä eteen. Liike herätti ainakin suurimman osan huomion.
”Tervetuloa paikalle! Kuten luultavasti tiedätte - kun osasitte löytää perille asti - tämä on ihka ensimmäinen taikaliemien ja -juomien tuntinne. Olen professorinne Deborah Sabrina Samatha Lorelei Fey, mutta kutsukaa toki vain Feyksi, sillä hyvä jos itsekään muistan koko nimilitanniaa”, professori naurahti. Professori hymyili hilpeästi yhäkin ja nojasi pöytäänsä käsien heiluessa sinne tänne innostuneen puheen mukana. ”Pistän kiertämään yksinkertaisen kuvan tästä luokasta ja pulpeteista, kirjoittakaa toki nimenne sen penkin kuvan kohdalle, jossa istutte. Toivoisin, että istutte jatkossa näillä paikoilla ainakin muutaman ensimmäisen viikon, että ehdin oppia teidän nimenne. Häiriköitsijät tosin siirrätän tänne luokan eteen”, Deborah höpisi ja vilkuili tarkasti takariviin viimeisen lauseen kohdalla. Jostain syystä osa oppilaista luuli katoavansa luokan takaosissa. Hän antoi paperin palasen lähimmälle oppilaalle. ”Sillä aikaa, kun lappunen kiertää kaikki läpi, niin voisin selittää hieman itsestäni.”
“Olen siis ihka aito liemimestari. Kyllä, kyllä, aploodit ovat mukavia. Ai, eikö? Ah, tulihan ne sieltä, kiitos, kiitos" professori vitsaili iloisesti. "Aikoinaan tuli sitä sitten matkusteltua siellä täällä, mutta juureni ovat pikkukylässä Britanniassa, kuten ehkä huomaa aksentista. Olin jo koulussa kiinnostunut taikajuomista, osallistuin kansainväliseen liemikilpailuunkin ja olin siitä hirmuylpeä, mutta ennen kuin minusta tuli opettaja päädyin Pyhään Mungoon parantajaksi. Ja sitä ennen olin myös yhdessä apoteekissa töissä. Opettamisen aloitin kotiopettajattarena, mutta sen jälkeen olen opettanut myös Beauxbatonksissa. Vuosien saatossa olen lisäksi matkustanut maita ja mantuja. Esimerkiksi Bharatissa sain kokeilla tulensyöksemistä, Venäjällä kävin pullottamassa onnea ja Kiinassa kuulin erittäin taidokkaasta lintujen laulun muuttamisesta liemeksi. Nyttemmin matkustelu on kuitenkin jäänyt hieman vähäisemmälle, vaikka eipä ihmistä saa paikalleen pysähtymään. Ja tosiaan, olen asunut täällä Ranskassa, maaseudulla, jo useampia vuosia, joten minulle voi kyllä suoltaa ihan ranskaakin, kun siltä tuntuu. Vuosien varrelle on toki mahtunut sitä sun tätä muutakin aiheeseen liittyvää ja sen vierestä, mutta niistä sitten myöhemmin, jo riittää tämä minusta puhuminen!”
”Tällä tunnilla käsittelemme jonkin verran liemiä oppiaineena, sekä käymme lävitse luokan sääntöjä ja tulevia oppitunteja. Koetetaan ehtiä myös avaamaan oppikirjaanne ja käymään läpi sen sisältöä. Lopputunnista teemme vielä pienen mielipidekyselyn”, Deborah luetteli tunninkulkua. Ohjelmaa tuppasi kertymään usein hiukkasen liikaakin, etenkin pidempien liemien kanssa sijoittaminen lukujärjestykseen vaati aina poikkeusjärjestelyjä, mutta eipä se professoria haitannut. Hän olisi saattanut puhua ikuisuuden omasta intohimostaan, liemistä, ellei koulun kellon ääni aina katkaisi juttua.
”Taikajuomat ja -liemet ovat yksi mielenkiintoisempia oppiaineita. Ohjeiden noudattamisella pääsee pitkälle, mutta ennen kaikkea tarvitaan taitoa osata soveltaa teoriaa käytäntöön ja nähdä ohjeiden taakse. Ensimmäisellä luokalla toki riittää aivan perustiedot, kun taas luovat sovellutukset liemiainesten vapaasta sekoittelusta jätettäköön vanhemmille oppilaille.”
”Perusasioista puheen ollen”, professori napsautti sormiaan oivalluksen merkiksi. ”Teille on lähetetty ennen koulun alkua kirjeet tarvittavista välineistä. Teillä jokaisella pitäisi siis olla oma noidankattila, lasinen tai kristallinen pullosarja, suojakäsineet sekä messinkinen punnussarja. No niin, kuka muistaa, mitä materiaalia kattilan tulee olla ensimmäisellä luokalla? Sinä, siellä...”, professori vilkaisee nimilistaa, joka on jo saapunut takaisin hänen pöydänreunalleen ja mainitsee oppilaan nimen. Oppilas selittää ensimmäisen luokan kattiloiden olevan tinaa ja vakiokokoa 2. ”Loistavaa! Aivan oikein, ekaluokkalaiset käyttävät tinakattilaa. Joissain kouluissa se on korvattu raudalla, mutta itse suosisin ennemmin tinaa. Jos sinulla on jostain syystä kumminkin eksynyt mukaan veljen tai kummin kaiman vanha rautakattila, niin käytä ihmeessä sitä, se toimii erinomaisesti. Molemmat ovat oikein näppäriä lievemmillä aineksilla. Koska liemillä on paljon yhteistä historiaa alkemian kanssa, tinakattilaa sanotaan joskus jupiterkattilaksi ja rautakattilaa marskattilaksi. Kattiloita on myös muista materiaaleista, on kuparia ja messinkiä, on useampaa eri kokoa - vaikka juuri mainittu kakkonen onkin yleisin - ja sitten on myös vallan erikoisia kattiloita, kuten kokoon taittuvaa, itsensä puhdistavaa ja itsekeittävää ”, professori paapatti nopeahkolla tahdilla.
”Taikaliemet ja -juomat ovat niitä harvinaisia taikuuden oppiaineita, joissa taikasauvan käyttö on vähäisempää. Näillä tunneilla tulemme tietysti sekoittelemaan erilaisia seoksia, mutta myös tutustumaan joihinkin liemiaineksiin, välineisiin, aiheeseen liittyviin käsitteisiin ja tunnistukseen. Tietysti toivoisin, että mahdollisimman moni kiinnostuisi aiheesta ja kenties voisi jopa ryhtyä tulevaisuudessa ihka oikeaksi liemimestariksi. Ja ehei, suurin osa liemimestareista ei työskentele koulussa, vaan liemimestareita voi löytää parantamasta tauteja terveydenhuollossa, tutkimassa yrttejä puutarhoissa tai keksimässä uusia taikoja Ministeriössä. Liemitiede on niin vanha tieteen ala, että alaryhmiä ja taikalajien välistä yhdistelmätaikuutta on huiman paljon, joten jos kiinnostuksesi on esimerkiksi enemmän taiteet tai riimut, niin liemien parista voi silti löytää jotain omaa. Esimerkiksi itse olen erikoistunut kulttuurien väliseen liemitieteeseen - kiehtova aihe! Liemet ottavat paljon vaikutteita meistä ihmisistä itsestään ja ympäristöstä, jossa elämme, joten kulttuurien väleillä on kiehtovia eroja ja samankaltaisuuksia. Tiesittekö esimerkiksi, että intiassa sana oolu, pöllö, tarkoittaa tyhmää, kun taas meillä päin pöllöt liitetään viisauteen? Sen sijaan kiinalaiset pitävät apinoita älykkäinä ja jopa ylevinä otuksina. Voitte miettiä hetken, mitä mielikuvia teille syntyy eri olennoista ja verrata vieressä istuvan kanssa, että ovatko ne samanlaisia. Meillä on täällä jonkun verran myös Ranskan ulkopuolelta matkanneita, joten vaihteluakin voi löytyä. Ja kun tutustutaan uusiin ihmisiin, niin muistetaan esittäytyä”, Fey kehotti. Vaikka hän puhui paljon, hän myös mielellään kannusti muitakin siihen ja tunnit olivat mainio tapa tutustua oppilaiden kesken, luokka olisi vielä paljon yhdessä, joten yhteistyö oli kultaa.
”Ah! Liemet ovatkin mielenkiintoinen aihe juuri monipuolisuutensa vuoksi, sillä ne erinäisten vaikutuksia on hurjasti. Siinä missä loitsut ovat yleensä suoraviivaisia, liemet saattavat vaikuttaa pidempään ja syvemmin: lumota mielen, muuttaa tunteita, vaikuttaa ulkoisiin ominaisuuksiin, mutta pääasiassa vaikuttaa huomaamattomissa, siihen miten aistimme, millaisia kykyjä meillä ilmenee. Esimerkiksi voimme vaikuttaa siihen, miten olla fiksuja, miten muokata totuutta tai miten saada ihka oikeat satujen Hämähäkkimies-voimat. Tietysti olennainen ero on myös se, että valmista lientä tai juomaa pystyy käyttämään, vaikkei olisikaan erityisen etevä loitsija, toisin kuin loitsujen suhteen, jotka aina vaativat tietyn aloitustason. Vaativia liemiä ei kuitenkaan kannata aloittelijan mennä keittelemään – eikä saakkaan, sillä taikuudella tuppaa olemaan tuhoisia seurauksia osaamattomissa käsissä.”
”Sitten hiukkasen sääntöjä. Kaikkien viihtyvyyden ja turvallisuuden tähden täytyy nämäkin käydä läpi”, Fey kohentaa hieman asentoaan ja näpäyttää sauvaa, jolloin taululle ilmestyy muutama ohjenuora.
1. Ei juosta
2. Ei syödä tai juoda mitään, ellei toisin sanota
3. Ei höpistä proffan puhuessa
4. Sotkut siivotaan
5. Ollaan varovaisia tulen, kemikaalien ja jätteiden kanssa
6. Käytetään suojavarusteita
7. Käytetään maalaisjärkeä
”Ne nyt ovat jossain epämääräisessä järjestyksessä, mutta kaipa niistä selvää saa. Luen ne pian ääneen, mutta sitä ennen toivoisin, että kopioisitte nämä ylös. Pääasiassa luulisi, että on ihan helppo noudattaa näitä pikkuohjeita.” Deborah odotti hetken, että suurin osa oppilaista kaivoi kirjoitusvälineensä esiin. ”Elikäs... Ei juosta. Mitä sitten tapahtuikaan, niin vältetään ylipäätään hutilointia ja hätiköintiä. Juostessa saattaa vahingossa tönäistä jotakuta, tai liemikattilaa, ja hetkessä sitä ollaan kaikki ties minkä posahdusten, paiseiden ja paisumisen uhan alla. Uskokaa pois, liemistä saa aikaan paljon harmia, jos ei keskity. Syömisessäkin taas on oma riskinsä, sillä välillä jotkut liemet aiheuttavat haitallisia höyryjä, jotka saattavat esimerkiksi reagoida ruuan kanssa. Joskus keittelemme myös taikajuomia ja saattaa olla, että joku pääsee niitä maistamaan, mutta tällöinkin vain minun luvallani, ettei satu mitään ikäviä sivuvaikutuksia. Kukaan meistä tuskin haluaa kivuliaita rakkuloita tai aasinkorvia loppuiäkseen uteliaan maistelun takia.” Deborah pitää pienen tauon korostaakseen sanojaan.
”Ääntä tietysti syntyy, kun päästään liemien keittelyyn ja saahan sitä puhua. Pyritään pitämään äänentaso siedettävänä, jotta kaikilla olisi mukava olla. Ja tietysti kuunnellaan kuitenkin aina silloin, kun minä puhun – krhöm - myös siellä takapenkillä. Toki jos en puhu asiaa, niin sitten siitä saa ja pitääkin mainita, koska minulla on tapana eksyä jaarittelemaan", Deb naurahti. "Hygienia on kaiken alku ja loppu. Jos jotain sotketaan, niin se myös siivotaan. Eihän se toki ole itsekään mukava tulla jonkin pöydän ääreen, jossa on edellisen oppilaan etanan limat jäljellä. Tuli taasen... varovaisuutta sen kanssa. Myös jätteiden ja joidenkin ainesten kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei taas tule niitä ikäviä haittavaikutuksia sinulle tai naapurille. Teillä kaikilla pitäisi myös olla suojakäsineet, joten käyttäkää niitä. Luokan takana olevassa hyllyssä on varavälineitä, jos omat ovat joskus mysteerisesti kadonneet, mutta koettakaa pitää tarvittavat välineet mukananne. On useita aineksia ja liemiä, jotka saattavat ärsyttää, polttaa, tai muuten vahingoittaa ihoa. Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä: miettikää, mitä teette. Ajattelemalla säästytään useilta kömmähdyksiltä.”
”Vaikka tässä painotetaan sitä sun tätä, mitä pitäisi ja ei pitäisi tehdä, niin älkää huoliko. Tekevälle sattuu ja asioista selvitään. Olen kuitenkin tukena joka tunti. Sitä paitsi keskitymme näillä tunneilla liemien kivoihin puoliin, joten tunnit ovat vaarattomia. Ainakin ekoilla vuosikursseilla” Professori vilkaisi kelloa, se kiisi niin nopeasti, että oppitunnista ei ollut enää paljoa aikaa hukattavaksi. ”Mielipidekysely taitaa jäädä kotitehtäväksi, sillä sitä ei kai ehditä enää tekemään. Vilkaistaanpas vielä pikaiseen sitä oppikirjaa ja sitten pääsettekin lähtemään.” Fey selitti pikaisesti oppikirjan pääpiirteitä, eikä kulunutkaan kuin muutama minuutti ja kello aloitti sirkutuksensa välitunnin merkiksi. Professori napautti taas sauvaansa ja läksyt ilmestyivät taululle.
”Mainiota loppupäivää!” professori toivotti ja odotti, että oppilaat pääsivät pois luokasta ennen kuin palasi pöytänsä luo valmistautumaan seuraavaan oppituntiin. Ykkösten ihka ensimmäinen oppituntihan oli sujunut mainiosti. Pitäisi kyllä varmaan hörppästä hiukkasen vettä ennen seuraava tuntia, kurkkua oli alkanut kummasti kuivaamaan.
Kommentoi tuntia haluamallasi tavalla saadaksesi tupapisteet. Voit kertoa lyhyesti hahmon toiminnasta oppitunnilla, tai kirjoittaa halutessasi pidemmän roolipeliviestin.
Opettaja antoi oppilaille läksyjä, jotka näkyvät alla. Palautathan läksyt yksityisviestinä Deborah Feylle viimeistään 20. kesäkuuta 2022. Tehdyistä läksyistä saa 1-6 pistettä opettajan harkinnan mukaan.
1. Mikä liemissä oppiaiheena kuulostaa kiinnostavalta? Mihin liemiä tarvitaan?
2. Minkälaisen liemen haluaisit tehdä? Millainen liemi olisi siisti, jos se olisi olemassa? Suunnittele kuvitteellinen liemi.
Tunnille osallistumisella voi kartuttaa liemikeittiötään ja napsia hahmon tietoihin kattilan, punnukset
tai vaa'an
