Ajankohta: huhtikuun loppu, 2022
Tapahtumapaikka: kirjasto
Heather O'Hara istui kirjastossa kauniina päivänä huhtikuun lopulla. Ilma olisi ollut täydellinen huispaukseen, mutta rästissä oli koulutehtävä jos toinenkin. Kaikki enemmän tai vähemmän kirjoitustehtäviä, joten niihin sai varata aikaa. Heather tuijotti tyhjää pergamenttia ja taikahistorian tehtävänantoa: "Pohdi, miten velhosodat vaikuttavat edelleen velhojen elämässä" Syvä huokaus lähti tytön huulilta, sillä hänellä olisi ollut kyllä ajatusta, se ei vaan tullut ulos. Katse kääntyi kohti ikkunaa, ja ajatus vaelsi jonnekin huispauksen ja Tareqin luokse. Jos hän kauniisti pyytäisi, kirjottaisiko Tareq esseet hänen puolestaan, jos Her sanelisi? Tämä ajatus toi hymyn tytön huulille ja pystyi hän hyvällä omalla tunnolla jatkaan ulos tuijotusta ja poikaystävänsä miettimistä.
Gaëtan Archambault, Pouffsouffle
Gaëtan Archambault, kolmasluokkalainen Pouffsouffle, laahusti kohti kirjastoa hieman myrtyneen näköisenä. Ulkona oli mitä erinomaisin sää, mutta pojalla ei ollut nyt aikaa mennä ulos nauttimaan siitä. Sen sijaan hänen piti kirjoittaa yrttitiedon essee, jonka deadline oli huomenna. Olisipa hän kirjoittanut sen aikaisemmin viikolla, niin hän voisi nyt olla huispauskentällä harjoittelemassa tulevaa Serpentardia vastaan pelattavaa huispausottelua varten. Jälkiviisaus paras viisaus. Valitettavasti Gaëtanin motto ei ollut "älä jätä huomiselle mitään, minkä voit tehdä tänään", vaan "onhan päivä vielä huomennakin".
Astuttuaan sisään kirjastoon Gaëtan räpsytti silmiään. Kirjaston hohtavan valkoiset marmoriseinät ja valkoiseksi maalatut kirjahyllyt sekä lukuisista suorakaiteen muotoisista ruutuikkunoista sisään tulviva auringonvalo saivat pojan lähes sokaistumaan. Hän ei vielä ollut oikein tottunut kirjaston uuteen ulkomuotoon. Aiemmin kirjasto oli tummansävyisempi ja koruttomampi. Gaëtan ei voinut kuitenkaan kieltää, että nykyinen kirjasto kultaisine yksityiskohtineen näytti suorastaan majesteettiselta. Kuin jostain kuninkaallisesta hovista.
Gaëtan etsi yrittitiedon kirjoille omistetun hyllyn ja valitsi sieltä ensimmäisen hyödylliseltä näyttävän opuksen. Sitten hän suuntasi kirjaston perälle, missä lukusali sijaitsi. Gaëtanin yllätykseksi kirjastossa oli todella paljon oppilaita lukemassa, opiskelemassa ja kirjoittamassa esseitään. Suurin osa näytti vanhemmilta oppilailta, ehkä viides- ja seitsemäsluokkalaisilta - heillä oli muutaman kuukauden päästä V.I.P. ja S.U.P.E.R. -kokeet, mikä selitti heidän kirjastossa parveilun.
Gaëtan etsi hetken vapaata paikkaa. Sellainen löytyi melkein lukusalin perältä, aivan yhden suuren ruutuikkunan edestä. Pöydän ääressä oli vain yksi vanhempi tyttö, jonka Gaëtan tunnisti Serpentardin etsijäksi, Heather O'Haraksi. Tyttö katseli ulos ikkunasta haaveileva ilme kasvoillaan. Taisipa hänkin unelmoida olevansa pihalla luudan selässä eikä täällä sisällä homehtumassa.
"Terve", Gaëtan tervehti reippaasti asteltuaan puhe-etäisyydelle Heatherista. "Onko tässä vapaata?" Hän kysyi sitten ja osoitti paikkaa tyttöä vastapäätä. Jotkut Serpentardit olivat vähän kylmäkiskoisia kaikille paitsi oman tupansa jäsenille, mutta Gaëtan toivoi, ettei Heather ollut sellainen ja antoi hänen istuutua. Kirjastossa ei tosiaankaan ollut muita paikkoja vapaana, ja Gaëtan tiesi, ettei esseen kirjoittamisesti tulisi yhtään mitään esimerkiksi omassa tuvassa.
Joku katkaisi Heatherin ajatukset. Hän käänsi katseensa Gaëtaniin. "Joo on" Her totesi neutraalisti, pojan naama näytti tutuhkolta mutta ei kyllä kuollakseenkaan muistanut tuon nimiä. Ehkä ei tarvinutkaan. Heather käänsi katseensa omaan tyhjään pergamenttiinsa ja ajatteli.
Gaëtan Archambault, Pouffsouffle
"Joo on", kuului tytön vastaus. Niinpä Gaëtan kävi istumaan pöydän toiselle puolelle ja laski hetki sitten kirjahyllystä löytämänsä opuksen pöydälle. Siinä oli maastonvihreät kannet ja siinä luki vaalean oliivinvihreillä kirjaimilla 'Taikamaailman palkokasvit'. Sitten Gaëtan keinautti harmaan olkalaukkunsa olaltaan syliinsä ja kaivoi sieltä opuksen 'Tuhat taikayrttiä ja sientä', tyhjän pergamenttiliuskan, pullon mustaa mustetta ja komean kotkansulkakynän.
"Kiva sää kirjoittaa sisällä jotain typerää esseetä", Gaëtan kommentoi, laski olkalaukun sylistään vierelleen lattialle ja alkoi etsiä ensin kirjasta 'Tuhat taikayrttiä ja sientä' -kirjasta oikeaa sivua. "Olisi paljon kivempaa olla ulkona treenaamassa. Mehän pelataan pian vastakkain, Pouffsouffle ja Serpentard. Pitäkää varanne, me hakkasimme syyslukukaudella Gryffondorin ja Serdaiglen", Gaëtan virnisti. Tämä oli ensimmäinen lukuvuosi kun Gaëtan oli Pouffsoufflen joukkueessa mukana ja ottelut olivat menneet suorastaan loistavasti. Vielä vain oli vastassa Serpentard ja Cerfeur.
"Mistä sinun pitää kirjoittaa?" Gaëtan kysyi sitten ja vilkaisi Heatherin pöydälle levittämiä tavaroita. Tämän edessä oli pergamenttiliuska, jossa ei näyttänyt olevan vielä sanaakaan tekstiä. Gaëtan virnisti. "Minun pitää kirjoittaa tupruherneestä", hän sanoi sitten. "Viime tunnilla pudotin vahingossa läjän niitä kasvihuoneen lattialle ja ne puhkesivat kukkaan. Professori Huxley ei ollut mielissään."
Wou, mikä puhetulva. Heather ei ollut varautunut ja katsoi poikaa. "Mmh... no, mieluummin olisin lentämässä." Hän sanoi ja kun poika alkoi vaahtoamaan huispauksesta, pieni vino hymy nousi Herin huulille. "Ei mun tarvitse olla kuin nopeampi kuin teidän etsijä" Her huomautti. Hän tiesi olevansa hyvä etsijä, mutta huispaus oli vahvasti vain harrastus. Tosin, sitä olisi kiva jatkaa myöhemminki. Samalla hengenvedolla poika tuntui vaihtavan aihetta kouluun. "Velhosotien vaikutuksesta nykyvelhoihin" hän sanoi. "Ei kiinnostais just nyt..." Heather nojautui tuolissa taaksepäin rennommin ja tarkasteli poikaa. "Niin millä luokalla olet?" Hän kysyi ja katsoi tuota.
Gaëtan Archambault, Pouffsouffle
Heather totesi, että olisi itsekin mieluummin lentämässä kuin täällä kirjastossa, ja että hänen tarvitsisi vain olla nopeampi kuin Pouffsoufflen etsijä. "Meidän etsijä eli minä", Gaëtan sanoi hymyillen. "Nopein etsijä voittakoon. Mikä luuta sinulla on? Tulisalama supreme?" poika tiedusteli. Gaëtan halusi itsekin kyseisen luudan, mutta se oli melko kallis ja menisi vielä ainakin muutama vuosi, ennen kuin hän saisi säästettyä siihen. Sen sijaan hänellä oli uusin Nimbus. Hyvä luuta sekin, muttei tietenkään yhtä nopea kuin Tulisalama Supreme. Onneksi siepin nappaaminen ei ollut täysin kiinni luudan nopeudesta.
"Kuulostaa kuitenkin jännittävämmältä kuin tupruherne", Gaëtan kommentoi kuin Heather kertoi oman esseensä aiheen. "Velhosodat on ihan mielenkiintoisia. Me käydään nyt taikuuden historiassa läpi 1600-luvun noitavainoja", hän kertoi. Sitten hän mietti hetken. "Kai ainakin yksi vaikutus on se, että joitakin velhosukuja pidetään edelleen 'kuolonsyöjäsukuina' ja joitakin 'sankarisukuina'. Tai en minä tiedä", Gaëtan kohautti olkiaan.
"Olen kolmannella", Gaëtan vastasi Heatherin kysymykseen. Sitten hän keskittyi viimein etsimään oikean sivun kirjasta. Hän silmäili kappaleen läpi. "Oho, tässä lukee, että peikot ovat allergisia tupruherneille. Onneksi meidän luokalla ei ole yhtään peikkoa", hän vitsaili.
Ai kappas, Heather saisi tuon nuoren pojan vastaansa. No, sittenhän tosiaan näkisi, että kumpi veisi. "Joo, tulisalama supremellä mä lennän" Heather hymyili vinosti ja ajatus esseen kirjottamisesta vaikeutui koko ajan. "Saa nähdä miten ottelussa käy..." hän jatkoi.
"Mmh... no, joo aihe on kiva, mut ei nyt ole kirjoittamisfiilis" sitä ei ollut Heatherilla juuri koskaan, mutta sitä hän ei aikonut mainita. "Ja niinhän se menee" hän vastasi ympäripyöreästi, sillä ei nyt viitsinyt mainita oman suvun öö... sivupolkuja. Ei se kenellekään kuulunut.
"Puhutko aina noin paljon?" Heather kysyi huvittuneena.
Gaëtan Archambault, Pouffsouffle
Gaëtan nyökkäsi. Hän muistelikin nähneensä Heatherin lentäneen Tulisalama supremella viime vuonna. Gaëtan oli istunut katsomossa kaikki lukuvuoden ottelut ja haaveillut, että pääsisi joukkueeseen itsekin. Hän oli hakenutkin, mutta niukin naukin hävinnyt paikan eräälle seitsemäsluokkalaiselle. Kyseinen oppilas oli sitten kuitenkin valmistunut ja lähtenyt maailmalle ja tänä syksynä Gaëtan oli ollut koelentojen paras ja päässyt joukkueeseen. Se oli yksi Gaëtanin kolmetoistavuotisen elämän parhaista hetkistä.
Nyt oli Gaëtanin vuoro häkeltyä hänelle esitetystä kysymyksestä. "Paljon? Enhän minä edes puhu paljoa", poika sanoi hämmentyneenä. Kyllä hän osasi aloittaa ja pitää keskustelua yllä, mutta ei hän mistään puheliaimmasta päästä ollut. Kaveriporukassaankin hän oli yleensä se kuuntelija. "Ei tässä viiti oikein mykkäkouluakaan pitää, kun samassa pöydässä ollaan", Gaëtan selitti.
Gaëtan otti tytön kysymyksen epäsuorana kehotuksena olla hiljempaa, joten hän tarttui taikamaailman palkokasveista kertovaan kirjaan ja etsi sieltä tupruherneistä kertovan kappaleen. Se oli paljon pidempi ja yksityiskohtaisempi kuin 'Tuhat taikayrttiä ja sientä' -kirjassa oli. Hän syventyi lukemaan sitä kulmat hivenen kurtussa ja hajamielisesti tumman toffeenruskeaa tukkapehkoaan haroen.
Kovin kauaa turpruherneen ominaisuudet eivät Gaëtania kuitenkaan jaksaneet kiinnostaa. "Mitä huispausjoukkuetta sinä kannatat?" Gaëtan kysyi. "Minä kannatan normandian nunduja." Poika avasi mustepullon korkin, kastoi kotkansulkakynän musteeseen ja kirjoitti pergamenttiliuskan oikeaan yläkulmaan nimensä. Pitihän essee jostain aloittaa.
Heatherin mittapuulla poika puhui paljon. Ei vetänyt vertoja Ronjalle, tosin näissä oli se ero että Ronjaa ei jaksanut kuunnella. Ollenkaan. Onneksi siitäkin kiusankappaleesta päästiin. "Kaverini ovat ilmeisemmin sitten hiljaisemmasta päästä" Heather totesi, mutta eipä hänellä paljoa kavereita ollutkaan. Luol, Mia ja Tareq. Wuhuu. Oli tuttuja, mutta ketään ei Heather olisi sanonut läheiseksi. Declaninkaan menemisistä ei ollut tietoa, tuskin häntä enää kiinnosti Heatherin elämä.
Poika hiljeni hetkeksi ja Her tuijotteli tyhjää esseepaperiaan. Hän voisi kysyä professori Everettiltä, että miten loihditaan sulkakynä kirjoittamaan sanelusta. Se olisi hyödyllistä, sillä Tareq saisi jännetuppitulehduksen jos kirjottaisi kaikki esseet. Heatherin ajatus katkesi jälleen, kun poika kysyi mitä huispausjoukkuetta kannattaa. "Kenmaren kanahaukkoja" Heather vastasi suoraan. "Irlannin ja Britannian liiga ovat muutenkin parempia... ja serkkuni pelaa siinä" hän jatkoi ja katsoi toista.
Gaëtan Archambault, Pouffsouffle
Gaëtan kohotti kulmiaan, kun Heather kertoi kannattavansa Kenmaren Kanahaukkoja. Sehän oli irlantilainen joukkue! Ja kun tyttö jatkoi, että hänen mielestään "Irlannin ja Britannian liiga ovat muutenkin parempia", teki pojan mieli huutaa. Sanoa ranskalaiselle että britit ovat parempia huispauksessa oli suunnilleen yhtä fiksua kuin haukkua hevoskotkaa kulahtaneeksi kalkkunaksi.
"Minä en kannata huispausjoukkuetta sen perusteella, pelaako siinä jokin sukulaiseni, vaan taidon perusteella", Gaëtan näpäytti, mutta virnisti sitten merkiksi siitä, ettei hän pilkannut Heatheria tai yrittänyt haastaa riitaa. Kaikilla oli oikeus kannattaa mitä joukkuetta tahansa, vaikka väärääkin joukkuetta. Sitä paitsi, itsehän Gaëtan oli kysymyksen esittänyt.
"Ja Ranskahan löi Britannian vuoden 2018 maailmanmestaruuskisoissa", Gaëtan lisäsi. Hän oli ollut silloin kymmenvuotias ja mennyt katsomaan ottelua perheensä kanssa. Se oli todella jännittävä ottelu, Gaëtan oli karjunut äänensä käheäksi ja kesti päiväkausia, ennen kuin hän pystyi puhumaan taas normaalisti.
Sitä seuraava ottelu oli poikkeuksellisesti pidetty kaksi vuotta myöhemmin, vaikka tavallisesti maailmanmestaruuskisojen välillä oli neljä vuotta. Siinäkin ottelussa olivat olleet vastakkain Ranska ja Britannia, mutta peliä ei oltu koskaan saatu päätökseen. Sieppi oli kerta kaikkiaan kadonnut jonnekin, eikä sitä oltu löydetty.
"Löytyyköhän se vuoden 2020 kisojen sieppi koskaan", Gaëtan ihmetteli lähinnä itsekseen. "Mitä luulet, mihinköhän se katosi?" poika kysyi Heatherilta. Hänestä oli hauska spekuloida siepin kohtaloa. "Minä luulen, että joku petolintu nappasi ja söi sen."
Heather katsoi huvittuneena pojan tyrmistymistä. Oikeastaan tuo ilme näkyi usein ranskalaisten kasvoilla, sillä olisihan nyt ranskan joukkueita pitänyt kannattaa. "Et ilmeisemmin ole seurannut Britannian ja Irlannin liigaa, mutta ottelut ovay mielenkiintoisempia" Heather totesi neutraalisti. "Olen kannattanut Kenmaren Kanahukkoja lapsesta asti"
"En tiedä siitä siepistä, mulla olo 2020 vuoden kisoissa paljon muutakin tekemistä" rehellisesti sanottuna Heather ei muistanut hirveästi mitään. Hän oli ollut puoli kesää karkumatkalla serkkunsa Nathanin kanssa ja törmäsi sitten Niciin niissä kisoissa. Joo, oli vähän villimmät kisat. "Taisin lukea siitä joskus jotain" Todennäköisesti Heather oli kuullut sivukorvalla, mutta seuraavana syksynä tehtiin verikirousta ja taisteltiin Ronjaa vastaan. Huispausta siinä tilanteessa? Noup.
Gaëtan Archambault, Pouffsouffle
"Olen minä jonkin verran", Gaëtan korjasi. "Mutta minun on valitettavasti oltava kanssasi kohteliaasti eri mieltä", hän lisäsi virnistäen ja pudisti paheksuvasti päätään. Tässä asiassa Gaëtan ja Heather eivät tulisi löytämään yhteistä säveltä. Mutta ei se mitään. Sellaista huispaus oli. Siitä oli monia mielipiteitä ja se herätti monenlaisia tunteita.
Heather sanoi, että hänellä oli ollut vuoden 2020 kisoissa paljon muutakin tekemistä. Gaëtan oli ihmeissään. Mitä ihmeen "muuta tekemistä" ihmisellä saattoi olla huispauksen maailmanmestaruuskisoissa, kuin katsoa peliä? Gaëtan ei itse ollut päässyt paikan päälle, vaan hän oli katsonut peliä televisiosta, jonka hänen jästisyntyinen isänsä oli taikonut näyttämään ottelua suorana. Ehkä ihan hyvä niin, kyseinen ottelu oli ollut valtava koronalinko ja levittänyt tautia taikovan väestön keskuudessa aika tehokkaasti.
"Sieppiä kyllä etsittiin jonkin aikaa, mutta etsinnät jouduttiin lopettamaan koronan ja muiden 'tärkeämpien' asioiden takia", Gaëtan tiesi. "Mutta olisi kyllä hauska tietää, miten sille kävi. Ehkä emme saa koskaan tietää."
Gaëtan katsahti eteensä levittämiä kirjoja ja muisti taas, minkä takia oli alunperin tullut kirjastoon. Hän ähkäisi ja kirjoitti taas yhden lauseen esseeseensä: "Tupruherne on taikakasvi." Lyhyt ja ytimekäs aloitus. Tylsä myös, mutta essee piti kirjoittaa yrttitiedon, eikä luovan kirjoittamisen tunnille, joten ei se mitään.
Heather nyökkäili pojan vastauksille. Ottelu oli kiinnostanut aikoinaan Heatheria, mutta sitten paikalle tuli Nic saarnoineen. Tai huolissaanhan se oli. "Tai sitten se sieppi löytyy joskus jostain..." Heather totesi huvittuneena ja piirteli pergamenrin kulmaan koukeroita. Se siitä kirjoittamisesta.
Heatherin katse harhaili ja samaa vauhtia myös ajatuskin. Hän vilkaisi Gaetania, todeten mielessään että tuo oli aivan yhtä ulapalla omasta esseestään. Koukerot lisääntyivät paperilla ja Heather ajatukset siirtyivät kesään. Hän pääsisi jälleen näkemään Irlannin ja Britannian liigan otteluita ja pelaan serkkujen kesken. Tareq voisi lähteä mukaam, siitä tuli kivaa. Heather hymyili ajatukselle ja näytti rentoutuneelta.
Gaëtan Archambault, Pouffsouffle
Gaëtan katseli pergamenttiaan kulmat kurtussa ja vilkaisi sitten Heatheria. Tyttö näytti olevan omissa maailmoissaan, tällä oli hymy huulillaan ja käsi piirteli pergamentille koukeroita. Häntä ei todellakaan näyttänyt kiinnostavan esseen kirjoittaminen. Ei kyllä Gaëtaniakaan, mutta pakko mikä pakko. Viimetuntisen episodin jälkeen hän tuskin voisi sanoa professori Huxleylle että sori, ei vaan kiinnostanut. Saisi vielä laiskanläksyä. Tai jälki-istuntoa. Se ei olisi kivaa.
Niinpä Gaëtan pakotti itsensä ajattelemaan esseetään. Tupruherne on taikakasvi, luki pergamentilla. Mitenköhän siitä jatkaisi? Gaëtan vilkaisi oppikirjojaan ja päätti aloittaa lehtien kuvailemisesta. "Sillä on vihreät, puikeat, kaarevasuoniset, melko ehjälaitaiset lehdet", hän kirjoitti. Sitten hän laski sulkakynän pöydälle, huokaisi, nojasi tuolinselkään ja pyöritteli hartioitaan.
"Etkö sinä ollut vaihto-opiskelemassa jossain Afrikassa viime syksynä?" Gaëtan kysyi seuraavaksi. Siksi tyttö ei ollut tiennyt, että Gaëtan oli Pouffsoufflen etsijä. Tuo ei myöskään ollut siis nähnyt, millaisella luudalla Gaëtan lensi tai millaista pelityyliä hän käytti. Gaëtan sen sijaan muisti Heatherin luudan ja tyylin viimevuodelta, mikä saattoi olla pojalle eduksi. "Oliko siellä kuuma?"
Heather oli uppoutunut omiin ajatuksiinsa. Ajatuksissa harhaili kaikki muu, mutta ei ainakaan taikahistoria. Ajatuskuplan katkaisi pojan kysymys ja sai Heatherin nostamaan katseensa häneen. "Joo, olin. Uagadoussa. Miten niin?" Ugandan reissu oli loppunut aivan liian lyhyeen, mutta onneksi Tareq tuli sieltä kuitenkin mukaan, vaikka se olikin täysi yllätys. Zahra sinne oli jäänyt, mutta he kirjoittelivat harvakseltaan. "Ja olihan siellä, mutta pidin siitä. Se vaihto-opiskelu loppui vähän turhan lyhyeen" Heather totesi ja katsoi poikaa.
Gaëtan Archambault, Pouffsouffle
Gaëtan nyökkäili Heatherin vastauksille. Tämä oli kuulemma ollut Uagadoussa. Pouffsoufflepojalla ei ollut aavistustakaan, missä kyseinen koulu sijaitsi tai millainen se oli. Hän muisti kuitenkin hämärästi kuulleensa koulun nimen aikaisemmin. Ehkä hän omisti jonkun sieltä valmistuneen henkilön suklaasammakkokortin, tai jotain.
Gaëtan kumartui lattialle laskemansa olkalaukun puoleen ja veti sieltä esiin peltirasian, jossa oli ennen ollut jonkinlaisia pikkuleipiä, mutta jota hän käytti nykyään suklaasammakkokorttien säilyttämiseen. Hän avasi rasian ja alkoi selailla korttejaan, etsien niistä mainintaa Uagadousta. Pian hän löysi etsimänsä: Babajide Akingbade, afrikkalainen velho, valmistunut Uagadousta, valittiin Kansainvälisen velholiiton Päänoidaksi vuonna 1995.
Gaëtan näytti korttia Heatherille virnistäen. "Keräätkö sinä suklaasammakkokortteja?" hän kysyi sitten. "Voidaan ehkä vaihdella jotain. Minulla on aika laaja kokoelma varsinkin kuuluisista huispaajista. Muutama Kenmaren Kanahaukkojen pelaaja löytyy myös."
Heather oli ehtinyt jo ajattelemaan kaikkea muuta ja katsoi sitten Gaetania joka esitteli suklaasammakkokortteja. Hän hymyili hieman. "En kerää enää, mutta veljeni keräilee. Jouduin lahjottaan hänelle kokoelmani vedonlyönnin seurauksena" Veto jonka Heather oli hävinnyt, tosin Corey oli käyttänyt Lavenderia apuna. "Corey on ensimmäisellä luokalla serpentardista. Jos haluat saada vaihdettua järkevästi, niin katso ettei Lavender ole paikalla" Lavender tekisi vain kieroutuneita kauppoja. Hän saattoi näyttää enkeliltä, mutta oli kaukana siitä. Corey oli fiksumpi, mutta kaksosilla oli tapana vetää yhtä köyttä. Heather ei pitänyt siitä, eikä varsinkaan siitä millainen Lavenderista oli tulossa. "Mut siis keitä Kenmaren Kanahaukkojen pelaajia sulla on?" Heather ei ollut varma oliko Lorcanista vielä korttia.
// Peli on "lukittu" keskeneräisenä. //
