Vastahakoista tuutorointiako?

[Declan Garrick]

Mukana olevat hahmot: Declan Garrick & Heather O’Hara
Ajankohta: 28.11.2020(??)
Tapahtumapaikka: Metsän laitamat
Juoni: Impro? (Tuutorointia ja tutustumista?)
Varoitukset: Declu on näjemmä negatiivinen vähän kaikkee kohtaan :’)
Muuta: Kiitos ja antheeksi!


Declan, jatko-opiskelija

Declan oli ärsyyntynyt. Ja miksi näin? Hänet oli puolipakolla värvätty tuutoriksi jollekin nuoremmalle serpentardin oppilaalle. Hän ei ollut sosiaalista tyyppiä, eikä hän todellakaan pitänyt itseään millään tasolla pätevänä tuutorina. Ja koska sisätilat ja suuret ihmismassat saivat Declanin helpommin ahdistuneeksi oli hän laittanut välikäsien kautta viestiä tuutoroitavalleen tavata hänet metsän laitamilla. Ehkä hän veisi nuorempansa sinne ja pelottelisi tämän niin, ettei hänen tarvinnut enää hoitaa tätä hommaa.
Ei. Ei hän kyllä niin voinut tehdä.
Se ainoa syy, minkä vuoksi hän oli ylipäänsä suostunut tähän hommaan mukaan, oli se, että hänen täytyi vaikuttaa normaalilta. Pitää matalaa profiilia. Ja mitä eri aineiden opetukseen tuli, ei Declanilla oikeastaan edes ollut mitään kummempia vastalauseita, ellei kyse ollut muudonmuutoksista tai loitsuista. Loitsuista siksi, että hän rehellisesti uskoi tuutoroitavansa olevan häntä parempi niissä. Hyvä, että poika osasi itsekään esimerkiksi avata lukollisia kaappeja ilman, että lukko meni tuhannen sirpaleiksi tai että ovi ei paukkunut seinille miten sattui. Ja muodonmuutosten osalta.. Noh, hänellä oli syynsä ja isoin niistä oli ahdistus. Hän ei suostuisi opettamaan muodonmuutoksia. Ei missään nimessä. Hänellä oli tarpeeksi iso työ pitää itsensä kylmänviileänä muudonmuutoksien tunneilla, jonne hänet oli myöskin värvätty puoliväkisin.
Toisaalta pojalla ei ollut varaa valittaa: hän oli täällä turvassa. Nyt piti vain odottaa tuutoroinnin toinen osapuoli paikalle. Niinpä hän istuutui alas aivan metsän laitamille ja uppoutui katsomaan syvälle sen salaisiin ja kiellettyihin uumeniin. Hänen paikkansa oli myös osin tuolla: sutena, vapaana muiden metsän otusten kanssa.

Heather O’Hara.. Se taisi sen tuutoroitavan tytön nimi olla..

//äghägh, oon ollu vaan eläinaiheisissa ropeissa ja ihmisellä kirjottaminen onki näi vaikeeta, wtf? x’DD Tönksmöks tekstiä siis, pahoittelut siitä! Also Declan ei nyt näjemmä hirveesti tykännykään tästä tuutorointi jobista, se saattaa olla aavistuksen kylmä ja vieläkin hankalampi lähestyttävä mitä aiemmin. Toivottavasti Heather ei pahastu haasteesta :’DD

[Heather O'Hara]

//Ei se mitään, voin sanoa että Heather ei suhtaudu positiivisesti tutoroimiseen//

Heatheria ärsytti ihan urakalla. Hänelle oli määrätty uusi tutor. Heather ymmärsi asian kyllä, Nicolas oli ehkä vähän jäävi asian suhteen, mutta Heather oli toivonut ettei ketään muuta löytyisi. Joten, käsky ulos oli tullut mutkan kautta, olisi saanut jätkä tulla ihan itse ilmoittamaan tutorointipaikkansa. Ihme hiippari.

Joten, Heatherilla oli päällä mustat siistit farkut, tumman harmaa villapaita ja takki. Sauvan tyttö oli ottanut mukaan, mutta ei mitään muuta. Kun ei tullut kerran informaatiota. Tyttö käveli kuitenkin kohti metsää vähän uteliaana, sillä metsä oli hänelle tuttu paikka. Hän ei pelännyt sitä samalla tavalla kuin muut, mitä voisi pitää jopa itsetuhoisena. Mutta harva petoeläin tulisi näin lähelle koulua.

Heather saapui paikalle ja katsoi Declania.

"Declan Garrick, oletan?" Heather kysyi ja kasvoilla oli tutkimaton ilme. Tytön ranskankieli oli sujuvaa, mutta siinä kuului vähän erikoinen aksentti. Irlantilaisuus kuului paremmin englantia puhuessa, mutta Heather oli tottunut puhumaan enemmän ranskaa taas jälleen.

[Declan Garrick]

Mustatukkainen poika oli laittanut harmaan hupparinsa huppua puoliksi päähän ja kun hänen takaansa kuului pysähtyvä askellus ja ääni, joka otaksui Declanin, ymmärsi poika tuutoroitavansa saapuneen paikalle. Hän käänsi päätänsä ja nyökkäsi tytölle.
”Heather O’Hara, niinhän?” Poika enemmänkin totesi, kuin kysyi ja teki tämän vieläpä englanniksi. Koulun virallinen opetuskieli oli englanti, ja koska hän oli nyt tuutori, saisi hän hyvän verukkeen käyttää englantia. Declan ei ollut mikään haka ranskassa, vaikka tuli tarpeen tullen toimeen myös pelkästään sitä puhumalla.
”Tule istumaan. Olisi kai hyvä käydä läpi asioita, joihin haluat apuani” Declan sanoi melkein liiankin virallisesti, nii että se kuulosti sujuvalta ja tönköltä samaan aikaan. Ei hänestä ollut tämmöisiin virallisuuksiin.

Nyt kun hän oli saanut paremman silmäyksen Heatheristä, tuntui hänestä siltä että tästä opetuksesta ei välttämättä tulisi yhtään mitään. Lisäksi hänellä oli jotenkin sellainen tunne, että he olisivat täysin eri maailmoista: siinä missä Heather oli pukeutunut siististi, oli Declanilla melko kasuaaliset vaatteet päällä. Tytöllä ei myöskään ollut mitään kirjaa mukaan. No, ei tällä kerralla kai tarvinnut tehdä mitään sen kummempaa.
”En ole tuutoroinut ennen, enkä ole oikeastaan valmistautunut tälle kerralle millään tavalla.” Declan aloitti rehellisesti,
”Nämä kerrat ovat enemmän sinun käsissäsi, mitä haluat kanssani käydä läpi. Kaikki muut aineet käy, paitsi loitsut ja muodonmuutokset.” hän jatkoi hyvinkin neutraalilla äänensävyllä, mutta lopetti lauseensa hieman tarkoittamaansa terävämmin. Toisaalta oli hyvä tehdä selväksi omat kriteerinsä jo heti alussa ettei väärinymmärryksiä pääsisi sattumaan.

”Joten, miten useasti haluat tavata ja mistä haluat aloittaa? Vahvinta osamiisaluettani ovat yrttitieto ja taikaliemet.”

[Heather O'Hara]

Heather katsoi Declania päästä varpaisiin. Okei, tämmöinen tapaus. Heather ei tiennyt pojasta mitään, eikä hän ollut edes ehtinyt kaivaa tarvittavia tietoja opettajastaan. Äh, ärsyttävää.

Heather kohotti kulmiaan. Ai, poika halusi keskustella englanniksi, no Heatheria ei haitannut. "Hyvin päätelty" Tyttö totesi ja kasvoilla kareili jotain hymyntapaista. Hänen englantinsa oli vahvasti irkkuaksenttiin taipuvaa.

"Ja voin korjata uskomuksesi, vanhempani maksavat tälle koululle jotta saan lisäopetusta, itse en välttämättä sitä haluaisi" Heather totesi ja käveli Declanin luo. "Enkä usko, että olet tässä hommassa vapaaehtoisesti" Nic olisi ollut. Nic nautti opettamisesta, tosin ei välttämättä Heatherin kaltaisen vastarannan kiiskin kanssa.

Heather katsoi Declania läpitunkevasti, näyttäen siltä kuin haluaisi päästä pojan pään sisälle. "Voin helpottaa elämääsi kertomalla, että mun kanssa ei yleensä toimi pelkkä luennointi" Tyttö totesi asiallisesti ja istahti kivelle, jonkin matkan päähän Declanista.

"Loitsuissa ja muodonmuutoksissa ei ole mitään ongelmaa, päinvastoin" Ne oli Heatherilla ainoita aineita missä hän pärjäsi, molemmissa oli ikäistään parempi ja kumpaakaan ei ollut kehittynyt vielä minkäänlaista asennevammaa.

Heather katsoi toista pitkään. Hän ei ollut tottunut tähän, että mielipidettä kysyttiin. Oikea vastaus olisi ollut, että en halua tutorointia, mutta hän tiesi että tarvitsisi luultavammin jotain apua. "En tiedä, milloin sulle sopii?" Heather vastasi ja heitti kysymyksen takaisin.

[Declan Garrick]

Heather lähti hyvin luontevasti englantileikkiin mukaan: hienoa, vähemmän paineita Declanille. Toki pojan korvat nappasivat heti irlantilaisen aksentin. Se ei vaivannut häntä tosin yhtään. Jos mitään, Declanille tuli oikeastaan vaan kotoisampi olo toisen seurassa, joka puolestaan teki hyvää hänen hermoillensa.
Tytön korjaus ja rehellinen tokaisu kummankaan halukkuuteen tähän opetussuhteeseen kieltämättä yllätti Declania hieman. Se kuitenkin kuitattiin yllättävnkin aidolla naurahduksella.
”Sittenhän meitä on kaksi halutonta.”

Se naurahdus kuitenkin väistyi melko nopeasti ja jäi Heatherin poraavan tuijotuksen varjoon. Declan oli hetken aikaa täysin ilmeetön, mutta päätyi sitten väläyttämään nopean, jollain tapaa haastavan katseen takaisin. Se oli sekä toteamus, että varoitus: et tule tietämään minusta mitään ja niin on parempi.

Sitten Heather mainitsi luennoimisen tehottomuudesta.
”Hyvä juttu. Jätetään tylsät luennot professoreille, minulla ei ole moiseen muutenkaan pätevyyttä. Sitä paitsi, tärkeimmät taidot oppii kuitenkin käytännössä.” Declan päätyi toteamaan. Hän oli itsekin oppinut parhaan osaamisensa käytännössä, isä oli muutenkin painottanut käytäntöä kirjaviisauden sijaan.

Kun poika oli kysynyt Heatherin mielipidettä käsiteltävistä asioista, sekä sopivista ajankohdista, sai tämä ensin huokaista helpotuksesta ja sitten olla jälleen varpaillaan. Ei loitsuja, eikä muodonmuutoksia. Se oli kerrassaan vapauttavaa -Declanista huokunut jännittyneisyys ja kireys tuntui melkein sulavan pois, kunnes häntä oli vastassa pitkä katse, joka palautti pojan osittain takaisin tasapainoilemaan varpaidensa kanssa. Tummatukka kerkesi melkein jo avata suunsa kysyäkseen syytä, kunnes Heather antoikin vasauksensa heittämällä hänen kysymyksensä takaisin hänelle.
”Hmm.. No, jos olemme kummatkin vastahakoisia tämän tuutoroinnin suhteen, sopii sinulle varmaan tapaaminen kerran viikossa?” Tämä kysäisi ja nousi ylös. Hän suuntasi katseensa metsään.
”Ja koska minulla ei ole mitään kirjoja, eikä sinulla ilmeisesti ihmeempiä toiveita oppitunnin suhteen, voisimme lähteä virkistävälle kävelylle metsään. Siellä on ainakin paljon hyödyllisiä yrttejä ja mielenkiintoisia taikaolentoja -ja niiden tunnistamisen oppii parhaiten käytännössä. Kaikki voittavat.” Declan ryhtyi selittämään omalla tökeröllä, mutta jokseenkin asiallisella tavallaan ja lähti jo kävelemään metsää kohden. Ja näin poika myös puoliksi tiedostamattaan lankesi ensimmäiseen ajatukseensa tuutoroitavansa pelottelusta metsässä. Ehkä se valmennussuhde päättyisi siihen, ken tiesi: Declanilla ei jokatapauksessa ollut valittamista. Ja jos Heather menisi kertomaan opettajalle tästä kielletystä metsäretkestä, vetoaisi poika siihen, ettei tuntenut koulun sääntöjä vielä tarpeeksi hyvin, tai ettei huonojen ranskankielentaitojensa vuoksi ollut ymmärtänyt, että tämä oli kiellettyä aluetta. Joka tapauksessa ei poika ollut väärässä hyödyllisten yrttien löytämisen tai taikaolentojen tunnistamisen suhteen: tämä oli täydellinen paikka moiselle. Se oliko Heather samaa mieltä hänen kanssaan.. Noh se jäi nähtäväksi, suostuiko hän edes lähtemään mukaan. Declan ei odottaisi: hän lähtisi metsään joko Heatherin kanssa tai ilman häntä.

[Heather O'Hara]

"Kerran viikossa käy hyvin..." Heather sanoi ja katsoi Declania. Hän tiesi, että hänen pitäisi opiskella enemmän, mutta hän ei halunnut tehdä sitä Declanin seurassa. Se tästä vielä puuttuiskin, että pitäisi alkaa tuollekin selostamaan kaikesta.

Heather näytti yllättyneeltä. "Siis oletko lähdössä vapaaehtoisesti metsään?" Heather kuulosti yllättyneeltä ja ilahtuneelta, sillä Nicolas karttoi metsää kaukaa. Ihan kuin puut purisi. "Ei mua metsä haittaa, päinvastoin..." Heather hymyili pojalle nyt ensimmäistä kertaa.

Heather lähti pojan perässä, kerranki ilahtuneena tukiopetuksesta. "Ei sun tarvitsisi kuin auttaa mut vipeistä läpi' Heather vilkaisi poikaa ja katsoi ympärilleen.

[Declan Garrick]

Viikkosuunnitelma sopi tytölle, eikä Declanilla ollut siihen enää mitään sanottavaa. Sen sijaan oli pojan vuoro yllättyä, kuullessaan Heatherin yllättyneen iloisen kommentin metsästä.
”Olen, tämä on täydellinen paikka oppia asioita, en ymmärrä miksi alue on kielletty” tämä sanoi olkiaan kohauttaen. Hän tunsi metsän melko hyvin jo ennestään, olihan hän päässyt täällä kirmaamaan animaagina aiemminkin.

Mitä V.I.P. -kokeisiin tuli. Noh, Declan ei ollut varma muistiko kaikkea mitä viidesluokkalaisten täytyi osata, mutta tiesi hän ainakin yrttitietoon muutamia konsteja, joilla saattoi haalia itselleen lisäpisteitä. Tai no, olihan kokeet saattaneet jo muuttua ajan myötä. Toivon mukaan ei.

Declan paineli syvemmälle metsään, nyt kun vielä mitään opettamisen arvoista ei ollut tullut vastaan, pohti hän hetken aikaa pitäisikö hänen miettiä keskustelunaiheita, mutta päätti lopulta olla hiljaa. Ei hänen tarvinnut hieroa tyttöön tuttavuutta, heidän suhteensa oli kuitenkin vain opetuspainoinen. Hetken kävelemisen jälkeen hänen silmänsä osuivat vaaleanpunaisiin siemenpalkoihin. Täydellistä. Declan pohti vähän aikaa lähtisikö itse jo aluksi kontaktiin kasvin kanssa, mutta päätti lopulta, että olisi ehkä parempi antaa Heatherin selvittää Turpuherneen mysteeri itse. Paloissa oli hohtavia papuja, jotka kukkisivat heti kun tyttö niihin koskisi. Toisaalta ne myös vapauttivat prosessissa itiöitä, jotka aiheuttaisivat huimausta, joten liian kauaa niiden lähellä ei tullut olla. Oli miten oli kasvi kuului viidennen luokan oppeihin, mikä tarkoitti sitä, että se saattaisi tulla kokeisiin ja paras oppi tulisi itse kokeilemalla. Pojan silmät skannasivat nopeasti ympäristöä: Bingo, hänen silmänsä löysivät haluamansa, kokeilu olisi tarpeeksi turvallista.
”Näetkö nuo vaaleanpunaiset palot tuossa? Käy avaamassa yksi ja kosketa sen sisällä olevaa papua, mutta älä pysyttele sen lähellä liian kauaa.” Declan osoitti palkojen suuntaan ja kehoitti tyttöä menemään itsensä edelleen kasvin luo. Silmissä oli jopa hieman innostunut pilke. Peikot saisivat tästä metsästä pysyä kaukana ainakin vähän aikaa.

[Heather O'Hara]

Heather kyllä ymmärsi miksi alue oli kielletty. Säännöt oli vain tehty rikottaviksi, ja sitä paitsi nyt hän oli metsässä luvan kanssa. Se oli tämän Garrickin vastuulla, jos jotain sattuisi. Heather oli kuitenkin sitä mieltä, että koulu hyysäsi oppilaita liikaa ja suurin osa metsän pelostakin johtui siitä, ettei kukaan uskaltanut käydä siellä.

Tyttö oli hiljaa, mikä oli omalla tavallaan rentouttavaa. Tosin samalla hän halusi tietää tukiopettajastaan enemmän. Vihollinen vai ystävä? Ronjan orja vai jotain muuta? Heather ei kuitenkaan sanonut mitään, tarkkaillen lähinnä Garrickin ulkoista olemusta. Ainakin tuo kulki metsässä kuin kotonaan.

Hän katseli samalla ympärilleen ja pysähtyi sitten kun Garrick osoitti Turpherneitä. Heather kohotti kulmiaan. "Jätän väliin, mutta voit itse käydä kokeilemassa" Heather tunnisti kasvin ja tiesi tasan mitä se tekisi, eikä hän ollut tyhmä. Hän väläytti jonkinsortin hymyntapaisen Garrickille, miettien kokeilisiko tuo vai ei.

[Declan Garrick]

Rehellisesti sanottuna Declan oli hienoisesti pettynyt, kun Heather ei lähtenyt hänen leikkiinsä mukaan. Tämä pettymys ei kuitenkaan ulospäin näkynyt, vaan poika vain nyökkäsi tytölle, asteli ensin hieman kauemmas turpuherneistä kerätäkseen muutaman karpalon ja sen lehtiä suuhunsa. Marjat hän söi, lehdet jätti kielen päälle hautumaan. Ne ainakin preventoisivat edes hieman pyörtymisvaaraa. Sitten poika nuolaisi sormeaan ja kohotti sitä ilmaan saadakseen selville pienoisen tuulenpuuskaan suunnan. Olisi hän luultavasti sen voinut loitsuitsekin tehdä, mutta näin hän tiesi olevansa varmempi. Sitten Declan lähti suorittamaan operaatiotansa ja lähestyi kasvia tuulen suotuisasta suunnasta, avasi yhden palon ja kosketti yhtä papua palon sisällä. Se puhkesi kukkaan välittömästi ja itiöt alkoivat leijailla hiljalleen tuulen mukana. osa niistä näi hänen käteensä, mutta poika hyppäsi jo kauemmaksi kasvista, pyyhkäisi kättänsä kosteaan aluskasvillisuuteen ja lähti kävelemään poispäin kasvista, sekä tuulen kuljettamien itiöiden suunnasta. Katse kuitenkin pysyi hetken aikaa kauniissa kasvissa, ennekuin poika käänsi tälle selkänsä. Askel oli hieman epävakaa ja hetken käveltyään Declan istahti puun juurelle, olettaen, että Heather oli vielä matkassa mukana. Lähellä oli lisää karpaloita ja poika kurotti kädellään napatakseen vielä muutaman suuhunsa.
”No joo. Ehkä tuo oli hieman tyhmää, mutta minusta kasvi on kaunis. Olette ilmeisesti jo käyneet sen tunnilla läpi.” Declan totesi ja nojasi puuta vasten. Hän ei tästä ihan hetkeen päässyt nousemaan.
”Jos en pyörry tähän, voimme vielä jatkaa metsäretkeä, mutta voimme myös lopettaakin. Saat päättää. Eiköhän tässä aikaa ole vierähtänyt jo tovi” poika sanoi ja ummisti hetkeksi silmänsä. Hän ei muistanutkaan miten vahva voima turpuherneellä oli. Ehkä se tosiaan oli ollut tyhmä idea. Mutta toisaalta hänellä oli hyvä istua tässä. Ei hän kuitenkaan pyörtyisi, niin pahalta ei tuntunut. Hetken kuluttua Declan avasi silmänsä ja siirsi katseensa tuutoroitavaansa: olisi todella Heatherin käsissä, jatkuiko Declanin epätoivoinen improvisointi vielä vai ei.

[Heather O'Hara]

Voi Luoja, tuo jätkä oli ihan pihalla. Heather katsoi Declanin toimintaa kulmat koholla, odottaen milloin tuo pyörtyisi. Huvittunut hymy kareili tytön huulilla, kun hän katsoi Declanin toimintaa. "Päätit sitten kuitenkin kokeilla?" Hän ei voinut olla kysymättä ja katsoi Declania.

Hän käveli vähän pojan perässä ja katsoi kun tuo istui alas. "Olen tiennyt sen lapsesta asti. Onhan se kaunis kasvi kuitenkin" Heather totesi ja kohotti kulmiaan. "Eipä mulla tässä mitään muutakaan tekemistä ole, sitä paitsi saan olla metsässäkin niin, että voin syyttää vain sua" Hän totesi hymyillen Declanille.

"Se pyörryttäminen loppuu kohta... Tai ainakin pitäisi" Hän jatkoi. "Suosittelen että istut kuitenkin siinä jonkin aikaa.."