Mukana olevat hahmot: Deborah Fey & London Morel
Ajankohta: ?
Tapahtumapaikka: Koulun alimmassa kerroksessa sijaitseva vanha liemiluokka
Juoni: Liemien professori Fey yllättää jatko-opiskelija Londonin hämärähommissa. Noloja tilanteita puolin ja toisin.
Muuta: Tämä peli on osa Heinäkuun haastetta

Vanhan liemiluokan vanhan liemikaapin vanhoilla hyllyillä kävi kolina. Jatko-opiskelija London Morel nosteli ja siirteli purkkeja niiden etikettejä silmäillen. Nokkosen lehtiä, piikkisian piikkejä, koppakuoriaisia, mustapippuria, päivänkakkaran juurta, vuoheinää... Poika etsi kiireisen oloisena aineksia liemeen, josta ei halunnut puhua ääneen. Hänellä oli koossa jo ruusun terälehdet sekä piharatamo, mutta ruttuviikuna sekä nokkosperhosen tuntosarvet uupuivat. Yksi ruttuviikuna löytyi, mutta se oli homeessa. London laittoi sen takaisin purkkiin ja työnsi purkin ylähyllylle. Hän jatkoi purkkien läpikäymistä, kunnes yksi luiskahti hänen käsistään lattialle.

"Merde!"

Pojan suusta pääsi äänekäs huuto. Hän otti taikasauvansa esille ja osoitti lattialla olevaa lasinsirpalekasaa, joka alkoi palautua takaisin alkuperäiseen muotoonsa. Lattialle jäi pieni kasa ainetta, jonka poika tunnisti jauhetuksi kuukiveksi. Hän hivutti jauhekasan kengänkärjellään liemikaapin alle ja nosti tyhjän purkin kaapin hyllylle. Uuden liemiluokan varastossa olisi varmasti ollut kaikkea tarvittavaa ja jopa enemmän, mutta lukittuun varastoon hiippailemisessa olisi ollut omat riskinsä, varsinkin kun se oli liemien professori Feyn ahkerassa käytössä. Tuo nainen tunkisi taatusti nenänsä pojan asioihin. Voi hyvä tavaton, mitä sinä poika oikein teet täällä, London pystyi kuvittelemaan naisen äänen päässään. Onneksi tänne pölyiseen luokkaan ei eksyisi kukaan ihmettelemään.

Poika ei tiennytkään, kuinka väärässä oli.

Kun Deborah Fey oli siirtynyt Chateauhun, hän oli ensitöikseen siirrättänyt liemiluokan koleasta ja epämukavasta kellarista kerroksen ylemmäs. Hän rakasti luokkansa valoa tuovia ikkunoita, muistoesineille sopivaa tavallista lämpöä ja tuttua turvallisuutta, vanha luokka oli ollut vain hyinen, pelottava ja epämukava. Vanhassa luokassa oli kuitenkin vielä jonkinverran jäljellä edeltäjien jäämiä. Professori ei ollut jaksanut käydä niitä raivaamassa ja tänään siitä saattoi olla hyötyä. Sairaalasiipeen oli kaivattu myrsyliuutetta ja Fey oli luvannut auttaa sen valmistuksessa. Liemivaraston myrsylintuntokarvat olivat kuitenkin päässeet loppumaan ja Deborah oli saanut oivallisen idean etsiä niitä vielä muualta ennen kuin lähtisi ostoreissulle. Etikkaan säilöttynä ne voisivat vielä olla ihan hyvässä kunnossa...

Kiviset portaat vaihtuivat käytäväksi ja kylmyys alkoi tuntua iholla. Fey oikoi kaapuaan, olisiko sittenkin pitänyt ottaa viitta? Missähän se luokka nyt olikaan, tästä vasemmalle ja... jostain kuului räsähdys ja kiroilua. Fey kurtisti kulmiaan. Oliko kellarikerroksissa sittenkin jotain ihmisiä? Deborah oli luullut, että kun hänen tuntinsa oli siirretty, niin oppilailla ei enää ollut syytä tulla alakertoihin. Ellei kyse sitten ollut henkilökunnan jäsenestä? Mutta mitä kukaan täällä tekisi. Kellarikerroksiin saattoi jopa eksyä, jos ei tiennyt minne meni.

Professori avasi oven, jonka takaa äänet oli kuulunut. Hienoa! Hän oli löytänyt etsimänsä liemiluokan! Mutta nähtävästi hän ei ollut ainut. Fey katseli opiskelijaa ja kurtisti kulmiaan. "Voi hyvä tavaton, mitä sinä poika oikein teet täällä?"

Londonilla meni hetki tajuta, olivatko ihmettelevät sanat kuuluneet hänen päänsä sisältä vai ulkopuolelta. Hän käänsi katseensa luokkahuoneen ovelle ja näki liemien opettajan, professori Feyn seisovan ovenraossa. Naisen kulmat olivat kurtussa, eikä tuo näyttänyt erityisen tyytyväiseltä.

Poika läimäytti liemiaineksia sisältävän puisen kaapin oven kiinni niin, että sen sisällä olleet lasipurkit helisivät. Hän vei kätensä housujensa taskuun, josta tursui vihreää, kuivattua piharatamoa. "Ömm, olin tutkimassa... löytyykö täältä... ruttuviikunaa... yhteen juttuun", poika aloitti vastaamisen varovasti, yrittäen keksiä jotain nopeaa selitystä luokkahuoneessa vierailulleen, "tupatoverini tarvitsee sitä älynteroitusjuomaan", hän yritti vierittää syyn nopeasti toisen henkilön niskoille, sillä pojan omista liemiopinnoista oli aikaa useita vuosia, eikä hänen täten tarvinnut keittää lainkaan liemiä kotiläksykseen, "minä sen sijaan tarvitsisin nokkosperhosen tuntosarvia erääseen yrttitiedon projektiin", London jatkoi valehteluaan. Hän ei ollut opiskellut myöskään yrttitietoa pitkään aikaan, mutta sitä Feyn ei tarvinnut tietää.

Poika toivoi, että nainen uskoisi valheet ja pystyisi auttamaan häntä. Hän tiesi vararehtorin olevan auttavainen toisin kuin rehtori Molina, joka olisi taatusti korvasta roikottaen vienyt pojan välittömästi jälki-istuntoon.

Fey katseli poikaa ja professori muisti jatko-opiskelijan olevan Morel. Morel ei tainnut olla hänen oppitunneillaan ollutkaan, mutta nimi tuli tutuksi muilla tavoin. Hän ei tainnut olla niitä helpoimpia oppilaita. Nyt poika kuitenkin vaikutti yllättävänkin hermostuneelta. Fey kuulosteli, miten liemipurkit helisivät kaapissa opiskelijan paiskoessa oven kiinni ja mutristi suutaan. Toivottavasti siellä ei ollut mitään arvokkaita liemiä tai vielä toivottavampaa, ne olivat yhä ehjässä purkissa turvassa.

"Vai niin", prosessori totesi ja käveli ensimmäisen hyllyn luo. Niin paljon pölyä kaikkialla. "Kuulostaapas ystäväsi opiskelut mielenkiintoisilta. Kurttuviikunoita, ruttuviikunoiden lähisukulaisia, käytetään kyllä muistinmenetyksen hoidossa, mutta en ole vielä tähän ikään mennessä kuullut älynteroitusliemestä, johon ruttuviikunoita menisi. Ja tiedäthän, että satun olemaan liemimestari, joten luulisi, että kuulisin tälläisistä jutuista", professori puheli mietteliään hajamielisesti ja tuijotteli purnukoita. Ei näkynyt myrsylintuntokarvoja, ei edes etikkaa. Hometta ja rotanpapanoita sen sijaan näkyi enemmän kuin olisi ollut naiselle mieleistä.

"Tuollaiset puheet kuulostavat joko tieteen alulta tai sitten joku yrittää vetää mummoraasua höplästä. Ja yleensä sitä tehdään niin syystä. Melkeen voisi luulla, että olet täällä pahanteossa", Fey mutisi ja lähti tallustamaan kohti seuraavaa hyllyä. Ajatukset eivät taas pysyneet puheen mukana, joka täytti hiljaisuutta. "Ihan niin kuin se toinen Cartierin sisaruksista, aina temppuilemassa jotain... Ei ihme, että joutui vielä erotetuksi koulusta. Olihan se toki ymmärrettävää, että on ongelmia, eroperhe ja isäkin varmaan aika huithapeli, kun ei koskaan tullut vanhempainiltoihin... sääli. Ei mutta!", oivallus osui professoriin. Hän naurahti ja kääntyi Morelia kohti tietäväisenä.

"On eräs liemi, ei älynteroitukseen, vaan enemmänkin jotkut väittää, että päinvastaiseen tarkoitukseen, tunteisiin. Liemi, jonka voi tehdä myös ruttuviikunoista, nokkosperhosen tuntosarvista ja ihan kuin olisin nähnyt taskussasi piharatamoja. Niin, joko löysit ruusun terälehdet vai tarvitaanko niitäkin yrttitiedossa?" Professoria huvitti. Olihan hän tähän ikään mennessä nähnyt paljon, mutta loppujen lopuksi se, mikä aina oli merkityksellisintä oli rakkaus. Ja miten moni sitä yrittikään saavuttaa keinotekoisin elkein.

"Voi, poikakulta, kuuntele vanhempaa. Ei amortentia tuo onnea, eikä rakkautta."

Kuullessaan professori Feyn ensimmäiset sanat, London tiesi olevansa pulassa. Tieto liemistä ja niiden sisältämistä ainesosista olisi ollut nyt tarpeellista, mutta viimeisimmistä liemiopinnoista oli aikaa aivan liian paljon. Pojalla ei ollut mitään aavistusta mitä älynteroitusjuoma piti sisällään - ehkä vettä, jotain hyönteistä ja jotain vihreää kasvia?

Poikaa nolotti ja hänen teki mieli myöntää tekonsa. Hän oli jo muotoilemassa sanoja suuhunsa oikeaan järkestykseen, mutta ennen kun hän sai sanojaan ilmoille, hän kuuli professori Feyn suusta jotain mielenkiintoista. Oliko Nicolaksen sisko erotettu? Oliko Nicolas eroperheestä? Oliko kyseisen perheen historiassa muutakin hämärää? London tuskin kuuli naisen seuraavia sanoja kunnolla, mutta silti hänen vatsanpohjassaan muljahti, kun tuo mainitsi amortentian. Kukaan ei ikinä saisi tietää tuosta asiasta enempää.

"Ai mitä ongelmia Cartiereilla on?", pojan suusta pääsi utelias kysymys. Hyvin nopeasti hän kuitenkin tajusi, että liika uteliaisuus olisi varmasti vain pahaksi." Tarkoitan, että... Cartierin perheen tilanne on kyllä huolestuttava ja todella harmillista, että Soline erotettiin koulusta. Mitähän heidän isälleen nykyään kuuluu? Tietäisinpä vain, mistä kaikki johtuu, niin voisin auttaa Nicolasta", London viritti toisen vaihteen päälle muistaen Nicolaksen siskon nimen vain lähes oikein. Olisi enemmän kuin mielenkiintoista saada tietää, millaisia mörköjä tuon perheen kaapissa asustaa. Hyvän tilaisuuden tullen hän voisi käyttää kyseisiä mörköjä Nicolasta vastaan.

Kiitos pelistä!

London Morel, Cerfeur: 5p
Deborah Fey, henkilökunta: 4p