Rikas, rakas vai varas?

[Heather O'Hara]

Rain oli enemmän kujalla kuin Heather oli aavistanut. Heather ei edes peitellyt huvittuneisuuttaan. "Ei ei ei, pokeri, se korttipeli. Uhkapeli. Missä voidaan myös bluffata ja yleensä porukka köyhtyy siinä. Pokeri-ilme on se, kun sun kasvoilta ei voi lukea mitään tunnetilaa" Heather selitti ja katosi Rainia. Mikä hiton keltainen kani?

"Olen lähdössä roadtripille mun serkun kanssa, kierretään pitkin Eurooppaa. Tarvisin vain hyvän alibin etumatkaa varten, joten voisinko tulla sun luo "yöksi" ja käyttää sitä hyödyksi?" Heather teki lainausmerkit katsoen Rainia anovasti. "Mä tiedän, että vanhemmat saattaisivat saada meidät liian aikaisin kiinni, joten tarvitsen useamman päivän etumatkan. Rain, olisit just oikea auttamaan"

Heather halusi sille reissulle, ja tämä oli loistava mahdollisuus. Hän myös halusi kauemmas Nicistä, joten tämä oli vielä parempi mahdollisuus. "En kestä katsella Nicolaksen naama päivästä toiseen..." Heather puri huultaan ja katseli lähinnä seiniä. Sehän se totuus oli, hän ei halunnut nähdä ihastustaan joka päivä, tietäen että on aina numero 2.

"Me ollaan suunniteltu jo mun serkun kanssa, että missä ollaan ja yövytään..." Heather kertoi lisää, vaikka fakta olikin että suunnitelmat ei ollut vielä ihan aukottomia. "Oikeesti, ei sun tarvitse sanoa mun vanhemmille muuta kuin että olin sun luona yötä, ja sitten et tiedä mihin menin, eihän se ole vaikeaa?"

[Rain Savage]

Korttipeli? Ai vähän kuten räjähtävä näpäys? Porukka köyhtyy? ”Joo aivan, mä tiesin sen!” Rain väitti vaikka oli edelleen pihalla. Ehkä hänen pitäisi pyytää Noahia opettamaan itselleen mokoma peli. Tyttö sentään uskoi tajuavansa nyt jokseenkin sen, mitä se ilme oli tarkoittanut. Niinpä Rain kokeili sitä. Hän veti suunsa tiukaksi viivaksi, suoristi selkänsä ja onnistui näyttämään lähinnä kärttyiseltä sotilaalta, joka pidätti hengitystä ja kuka ties mitä muuta.

Rain hengitti ulos ja pingottunut ilme muuttui hämmästyneeksi. Ai matkoille serkun kanssa? Miten se nyt mihinkään liittyi? Ja Heather siis halusi Rainista alibin, että pääsisi karkuun vanhemmiltaan. Hetkinen, tuonko takia Heather oli ylipäätään kutsunut hänet kylään? Niin varmaan. Tyypillistä Serpentardia, halusi tietysti hyötyä jotenkin. Rain hillitsi tarpeen pyöräyttää silmiään. Hän ei oikein vieläkään kokenut itseään oikeasti Serpentardiksi, vaikka oli ollut tuvassa pari vuotta.

Tyttö vetosi myös siihen, ettei tämä halunnut nähdä Nicolasia. No olihan Heather kyllä näyttänyt siltä, että oli oikeasti surullinen sen jätkän takia. Ehkä tuo matkaidea oli pyrkimys päästä tapauksesta yli tekemällä jotakin hauskaa, mikä veisi ajatukset muualle. Sinänsä kai ihan järkevää oikeastaan. Rain tosin näytti hiukan ärsyyntyneeltä, kun Heather kinusi niin kovasti ja vetosi siihenkin, että eihän se ollut Rainille vaikeaa. No ei ollut! Hän tuhahti ja veti hiuksiaan pois silmiltä. ”No hyvä on! Ihan miten vaan”, Rain myöntyi lopulta. Ei kai siitä paljoa vaivaa olisi jos ei hyötyäkään. ”Mutta sen serkun on paras olla luotettava”, hän huomautti vielä, sillä Heather oli kuitenkin nuori.

[Heather O'Hara]

Heatherin kasvoille levisi aurinkoinen hymy, kun Rain suostui. Vaikka aluksi näyttikin siltä, että Rain ei suostuisi ihan vaan koska voisi kieltäytyä. Nopealla liikkeellä Heather oli jo halaamassa Rainia. "Oot ihana, kiitos" Heather yritti hillitä itsensä, mutta innostuneisuus oli tytössä täysin näkyvää. Oikeastaan Heather oli aika söpö innostuessaan.

Hän irrottautui Rainista kuitenkin säädyllisen ajan jälkeen, olihan Rain kuitenkin varattu ja hän itse... hillitty teini. "Ai niin, onko sulla nälkä?" Heather tajusi kysyä, sillä hänellä itsellään oli. Ruokahalu palasi kuin taikaiskusta, kun Heather näki mahdollisuuden pakoon.

"Keittiössä on ruokaa, voidaan käydä hakemassa. Isä ja äiti ei tule vielä moneen tuntiin" Äänensävy oli tyytyväinen. Kaikesta pystyi päättelemään sen, että Heather oli ollut pinna kireällä koko kesän. Jos ei syynä ollut Nicolas, syy oli hänen vanhemmat. Sekä kaikki muu mikä nivoutui tähän, eli... kaikki.

"Ja on se mun serkku luotettava, Nathan on hyvä tyyppi." Heather vakuutti Rainille. Nathan oli paras, hänen lempiserkkunsa. Sen tietenkin hän voisi jättää kertomatta, että Nathan oli hänen ikäisensä. Ellei Rain sitä kysy, niin asia ei ole oleellinen. Heather mietti jo mahdollisuuksia, mihin kaikkialle he voisivat mennä ja mitä he voisivat tehdä. Siitä tulis niiiiin siistiä! "Niin ja... haluatko nähdä taloa? Kun et kerran tullut pääovesta" Virne nousi Heatherin huulille ja hän katsoi Rainia ilkikurisesti, ottaen sauvansa turvaan pöydältä, johon se oli jäänyt Nicolaksen slaagin jälkeen.

[Rain Savage]

Rain vähän hätkähti halausta ja Heatherin innostusta. Ihana..? Mitä vielä. Tyttö taputti toista kömpelösti selkään ja mutisi: ”Ole hyvä vaan.” Ehkä Heather oli sittenkin vain lapsi vaikka olikin Serpentard. Viaton pikku pentu, jotenkin suloinen... Mutta koska Rain oli muka alkanut pitää lapsista? Noahiin rakastumisen oli täytynyt pehmittää häneltä ajan myötä aivot.

Heather kysyi, oliko Rainilla nälkä, ja sanoi että keittiössä olisi ruokaa. Rain kohautti olkiaan ja katseli kummastuneena, kuinka Heather näytti yhtäkkiä rennolta ja iloiselta. Tuleva matka taisi tosiaan piristää tyttöä. Noh, hyvä niin. ”Voin mä jotain syödä”, Rain totesi ja hymyili vähän itsekin. Ei hän osannut edes sanoa koska oli alkanut välittää, mutta oli mukavaa nähdä Heather tuollaisena. Tämä oli nyt ihan toisenlainen kuin se kireä ja teräväkielinen tyttö koulussa.

Rain nyökkäsi, kun serkku oli kuulemma luotettava. Kyllä kai Heather pärjäisi, kun kerran jo lähdön suunnitteleminen näytti tekevän tuolle hyvää. Heather myös ehdotti, että voisi esitellä Rainille taloa. Kun hän ei kerran tullut pääovesta? Rain naurahti. ”Joo, vaikka. Mä oon kyllä nähnyt puhdasveristen lukaaleja riittämiin, mutta jos sun perheellä on jotain noloja salaisuuksia, niin oon aina kiinnostunut”, Rain sanoi puolittain leikillään ja virnisti. Yleensä ne, jotka pitivät tiukasti kulisseja yllä, kyllä saattoivat hyvinkin salata jotakin kiinnostavaa.

[Heather O'Hara]

Heather virnisti Rainille ja lähti käveleen huoneensa ovelle. "Tuu perässä" tyttö kehotti ja lähti kulkemaan muualle taloon. "Tämä ei sentään ole mikään kartano..." Heather totesi huvittuneena, itsekin muutaman kartanon nähneenä. Talo oli kuitenkin iso, kaksikerroksinen ja selkeästi uusi. Yläkerta oli selkeästi pyhitetty makuuhuoneille, sillä vastapäätä Heatherin huonetta oli kaksi makuuhuonetta ovi auki. Molemmissa näkyi pieni kaaos, toinen oli todella värikäs, ihan kuin huone olisi nielaissut sateenkaaren, kun taas toinen muistutti laivastoa.

"Yläkerrassa meillä ei hirveästi ole mitään, Coreyn ja Lavenderin huoneet on tuossa vastapäätä ja sitten on kylppäri... Niin ja tuosta pääsee parvekkeelle" Heather osoitti päätyä kohti, jossa oli tuplaovet parvekkeelle. Väritykseltään yläkerta oli vaalea ja valoisa, todella avaran näköinen. Ylhäältä näki alas, ja alakerta näytti jatkavan vaaleaa sävyä.

Heather käveli portaita alakertaan, ja he saapuivat suureen eteisaulaan. Heistä katsottuna oikealle pääsi ruokailutilaan ja keittiöön, kun vasemmalle avautui olohuoneen. Jos käytävää olisi jatkanut olohuonetta pidemmälle, olisi päässyt Heatherin vanhempien huoneeseen ja heidän työhuoneeseen. Keittiön takana oli myös toinen kylpyhuone.

"Tuossa on olohuone" Heather osoitti kädellään vasemmalle. Olohuoneessa oli isot korkeat ikkunat, valo pääsi todella hyvin sisään. Iso vaalea sohva, sekä pari nojatuolia olivat ikkunan läheisyydessä. Yhdellä seinustalla oli iso kirjahylly täynnä kirjoja, sekä kehyksissä olevia valokuvia. Valokuvissa oli huomattavissa mm. koko Heatherin perhe, sekä tämän tädit ja serkkuja niin O'Harojen kuin Beumanoirien puoleltakin.

Lähellä kirjahyllyä oli myös shakkilauta, jossa oli keskenjäänyt peli. "Täällä ei loppupeleissä ole kai mitään mielenkiintoista, O'Harojen salaisuudet on piilotettu Irlantiin ja Beumanoirien salaisuudet... No, niistä vaietaan. Eikä äitini ole edes yhtä villi kuin molemmat tätini" Heather virnisti Rainille ilkikurisesti. "He onnistuivat kohauttaan useampaan otteeseen kaikkia ja koko sukua, se siitä hienosta puhdasverisyydestä" Tyttö oli lähinnä vahingoniloinen, hän tiesi olevansa etuoikeutettu jollain tasolla, mutta silti hänen mielestään jotkut puhdasveriset piirit olivat jymähtäneet 1800-luvulle.

"Isäni pelaa shakkia, että jos tiedät siitä jotain, saat heti "hyvä tyyppi" -maininnan" hän totesi ja katsoi Rainia, miettien voisko tuo pelata shakkia. Miksi ei? Salainen taito? Tosin, Rain oli enemmän käytännön tyyppiä, hän varmaan tappaisi kuninkaan mieluummin paljain käsin kuin pelilaudalla.

[Rain Savage]

Rain seurasi Heatheria ulos huoneesta yläkertaan, josta kierros alkoi. Hän katsoi yllättyneenä kahta makuuhuonetta, joiden ovet oli jätetty auki, ja niiden takaa paljastui kotoisan näköistä sotkua. Varmaankin lasten huoneita. ”Tää ei näytä ollenkaan niin pahalta, kuin useimpien mun sukulaisten”, Rain totesi. ”Ja pahalla mä tarkotan epäinhimillistä siisteyttä ja suunnilleen jotain kultaisia ovenkahvoja.” Kun Heather esitteli parvekkeen, Rain ajatteli sitä vaistomaisesti mahdollisena pako- tai jahtiuloskäyntinä, jos jotakin sellaista vaativaa tapahtuisi.

Alakertakin näytti valoisalta ja tilavalta. Rain katseli ympärilleen kädet taskussa ja tunsi olonsa yllättävän rennoksi. Ei hän oikein vieläkään osannut arvostaa päivänvaloa, mutta tässä talossa ei ollut samanlaista ansan tuntua kuin hänen lapsuudenkodissaan ja monien muidenkin sukulaisten taloissa. Vai johtuikohan se vain yksinkertaisesti siitä, ettei Rain ollut koskaan ollut arestissa täällä.

Rain naurahti Heatherin kertoessa tämän villeistä tädeistä. ”Mielenkiintoista. Mun sukulaiset on enimmäkseen umpitylsiä kermaperseitä. Tai no... Äitini ehkä osaisi olla muutakin, jos haluaisi”, Rain pohti hieroen leukaansa. Jollakin tasolla se nainen oli kyllä mysteeri omalle perheelleenkin.

Rain vilkaisi shakkilautaa. ”Hah! Tietysti mä osaan pelata velhoshakkia. Me pelattiin sitä poikien kanssa joskus, sillon kun mä olin Gryffindorissa.” Rain kertoi. Tosin oikeammin hän vain luuli osaavansa. Todellisuudessa Rain ei ollut edes koskaan nähnyt kenenkään pelaavan shakkia ihan oikeasti, siis ymmärtäen pelistä muutakin kuin perussäännöt. Se oli ollut vain sellaista nuorten leijonien sotaleikkiä nappula-armeijojen kanssa, jossa kukaan ei ajatellut kuin yhtä siirtoa kerrallaan, ja kulloinenkin voittaja määräytyi lähinnä tuurilla. No oli tietysti se yksi kaveri, joka oli hävinnyt lähes aina, koska ei huomannut siirtää nappuloitaan turvaan silloinkaan, kun olisi helposti voinut. ”Räjähtävä näpäys oli kuitenkin enemmän mun juttu”, Rain tuumasi.

[Heather O'Hara]

Heather naurahti. "Isä olisi halunnut enemmän jotain... kartanomaisempaa, mutta äitihän tämän on sisustanut. Ja hän pitää valoisasta" Heather kertoi ja katsoi Rainin reaktiota. Hauska nähdä tyttö niin, ettei tuo ole murhaamassa ketään läsnäolijaansa. Tai suunnittelemassa sitä.

"Mun sukulaiset... no, O'Haran puolelta löytyy näitä seipään nielleitä tiukkapipoja, mutta Beumanoirit ovat oma lukunsa. Tätini osaavat miellyttää kyllä tarpeen vaatiessa" Heather kertoi vähän huvittuneena. Beumanoirit olivat todennäköisesti niitä, jotka vehkeilisivät molemmilla puolilla ja hyppäisivät voittajien kelkkaan. O'Harat taas pysyivät tiukasti mielipiteessään.

Jokin Rainin sanoissa sai Heatherin hämilleen. Eikö tyttö ollut serpentard? "Etkö sinä ole serpentard?" Heather kysyi hämmentyneenä. "Missä vaiheessa olet ehtinyt gryffondoriksi?" Heather tarkkaili Rainin reaktiota, sillä tämä kävi todella mielenkiintoiseksi. Ei häntä kiinnostanut Rainin mielipiteet räjähtävästä näpäytyksestä, vaan tarina Rainin menneisyydestä.

[Rain Savage]

Rain katsahti Heatherin hämmentynyttä ilmettä, kun oli maininnut pelanneensa velhoshakkia Gryffindorissa. Tämä ihmetteli eikö Rain ollut Serpentard. ”Olin Serpentard kuudennella ja seitsemännellä luokalla”, Rain vastasi, ja hänen silmiensä väliin ilmestyi pieni ryppy. Aihe oli edelleen jollakin tapaa häiritsevä, sillä miksi se oikeastaan oli muuttunut. Minkä vuoksi hattu oli pannut hänet eri tupaan kuin aiemmin. Sen täytyi johtua pimeydestä. Ei kai edes vanha hattu voinut olla niin pöljä, että se olisi luullut hänen menettäneen rohkeutensa vuosien varrella. Jos se nyt oli ylipäätään kyennyt tunnistamaan häntä koulun entiseksi oppilaaksi, joka jostakin kumman syystä oli ilmestynyt lajitteluun uudestaan. Itseasiassa parempi vain jos hattu ei ollut pystynyt lukemaan sitä hänen päästään.

”Opiskelin sitä ennen Tylypahkassa Gryffindorissa. Jostain syystä mun tupa vaihtui, kun vaihdoin koulua”, Rain selitti sen saman tarinan, jota hän oli sinnikkäästi tähdentänyt kaikille Serpentardeille ensimmäisenä vuotenaan siinä tuvassa. Että ei ollut oikeasti Serpentard vaan olisi kuulunut Gryffondoriin, hattu oli tehnyt virheen. Jostakin syystä Rain ei kuitenkaan kokenut samanlaista tarvetta sanoa sitä nyt, että Serpentard oli väärä tupa. Hän silmäili Heatheria hieman mietteliäästi. Ehkä Serpentard ei loppujen lopuksi ollutkaan niin huono vaihtoehto. Se oli kuitenkin kiistatta tuvista toiseksi paras, siihen tulokseen Rain oli tullut. ”Luulin että säkin olisit jo kuullut huhua siitä Serpentardin tuvassa. Kutosella mä pidin huolen, että kaikki tiesi. Että se hattu oli tehnyt virheen...” Rain kohautti olkiaan. ”Jos se nyt sit oli virhe.”

[Heather O'Hara]

Heather näytti valaistuneelta, kun Rain avasi tätä asiaa. "Aaaa... no sitten" Heather nyökkäsi. Jännä, hän oli luullut että tupa on aina ja ikuisesti se sama. Toisaalta, jos ihminen muuttuisi matkalla täysin niin eikö sitten tupakin vaihtuisi? Ympäristön vaikutus ja sitä rataa. Heather näytti miettivältä ja katsoi Rainia.

"En mä ole kuullut, sitä paitsi alotin vasta viime syksynä Chateaussa" Heather huomautti. "Mutta en usko että se oli virhe, ihmisethän muuttuu vuosien varrella. Joten ehkä sussa on enemmän serpentardia kuin haluat myöntää" hän virnisti Rainille.

"Halusitko sitä ruokaa?" Heather kysyi ja katsoi Rainia kysyvänä, valmiina johdattamaan tuon keittiöön.

[Rain Savage]

Ai Heather oli siis aloittanut Chateaussa vasta viime syksynä. Ei Rain kyllä muistanut että olisi tuota aiemmin nähnytkään. Ja Heatherin kaltainen sievä ja tavallista... kypsemmän näköinen tyttö olisi luultavasti jäänyt mieleen, jos Rain olisi bongannut tuon tuvassa ennen sitä aikaa, kun tämän ajatukset alkoivat täyttyä pääosin vain Noahista.

”Nhhh... niin kai”, Rain myönsi hieman vastahakoisesti. ”Uskaltaa kuulemma Serpentarditkin ottaa riskejä, niin ehkä se sopiikin”, hän tuumasi. Eikä Serpentardiin kuuluminen välttämättä tarkoittanut, että hän olisi menettänyt kaikki hyvän ihmisen piirteet, mitä oli joskus ollut. Heather ainakin vaikutti tuvastaan huolimatta vielä aika viattomalta ja yllättävän mukavalta, kun tähän tutustui paremmin.

Heather kysyi halusiko Rain sitä ruokaa. ”Joo”, Rain vastasi. Kai hänellä olikin jo nälkä. ”Mitä ruokaa teillä on?” Hän kysyi. Söiköhän Heatherin koko perhe vegaanisesti. Kasvisruokakin kyllä kai saattoi olla yllättävän syötävää, jos sitä vain oli maustettu tarpeeksi.