Iseeviot?

[Ophelia Villard]

Mukana olevat hahmot: Ophelia Villard & Rebecca Hope
Ajankohta: ?
Tapahtumapaikka: Jäähuone
Juoni: Iseeviot-peilin pähkäilyä
Varoitukset: Pakkasta luvassa käytäville


Ophelia Villard käveli kaikessa rauhassa erästä käytävää pitkin. Hän oli käynyt kirjastossa lainaamassa muutaman ylimääräisen kirjan. Oli nimittäin harjoiteltava S.U.P.E.R. -kokeeseen sen minkä kerkesi. Hän ei ollut selvästikään lukenut tarpeeksi V.I.P. -kokeisiin, joten nyt täytyi lukea sitten kaksin verroin enemmän. Kun vain olisi ollut helpompi keskittyä, niin kaikki olisi ollut jotenkin mukavampaa. Ei olisi tarvinnut niin kovasti pinnistellä. Ja totta kai sekin olisi ollut oikein mukavaa, jos hän olisi vielä muistanut kaiken lukemansa. Hän epäili vahvasti, ettei läpäisisi ainoatakaan koetta. Se taas olisi ihan hirvittävän noloa. Eikä Luolkaan varmasti enää sen jälkeen tykkäisi hänestä, jos hän osoittautuisi niin tyhmäksi.

Käytävän toisessa päässä näkyi eräs Ophelian kavereista. Tyttö ei ollut vielä huomannut Opheliaa, vaan jutteli poikaystävänsä kanssa. Ophelia ei juuri nyt halunnut kuunnella muiden onnesta, eikä ainakaan valituksia siitä, että hän yhä vietti aikaa Luolin kanssa. Kyseinen kaveri nimittäin jaksoi aina marmattaa samasta asiasta, eikä sitä tietenkään jaksanut kauaa kuunnella. Niinpä, ihan vain ikävän juttutuokion välttääkseen, Ophelia avasi lähimmän oven ja pujahti sisään.

Hän huomasi joutuneensa keskelle lumisadetta. Hetken hän mietti, oliko paikalla joku harjoittelemassa loitsua, mutta ketään ei kuitenkaan näkynyt. Minkähän ihmeen takia siellä satoi lunta? Ja olihan siellä aika kylmäkin. Itse asiassa tosi kylmä. Mutta ei se haitannut. Huone vaikutti sen verran mielenkiintoiselta, että sitä kannatti katsella vähän tarkemmin.

[Rebecca Hope]

"Sori, anteeksi", Rebecca mutisi vastaantulleelle oppilaalle jota päin oli juuri kävellyt. Kirjan lukeminen kävellessä ei ehkä ollut mikään parhain idea. Toisaalta, miksei käyttäisi kävelyaikaa hyödyksi, kun kirja piti kuitenkin lukea eikä törmäyksiä paljoa sattunut. Tuo oli ensimmäinen, sillä usein vastaantulijat väistivät automaattisesti, muttei hän ollut ilmeisesti nähnyt. Tai välittänyt.

Onneksi Rebecalla oli oikein mainio suuntavaisto, ja hän pystyi (ainakin omasta mielestään) suunnistamaan takaisin etsimäänsä paikkaan katsomatta ollenkaan eteensä. Ja hyvinhän se olisi muuten mennyt, mutta jossain välissä hän kääntyi vasemmalle hiukan liian myöhään, ja oli siksi päätynyt väärälle käytävälle. Rebecca nosti katseensa kirjasta, ja näki käytävän päässä opettajansa, jolle hän ei ollut palauttanut yhtä pienenpientä tehtävää. Sitä tehtävää varten Rebecca kirjaakin luki, joka muuten olisi pitänyt olla luettuna jo reilu viikko sitten. Tyttö skannasi ympäristöään etsien jonkinnäköistä pakoreittiä, ja bongasi puoliavoimen oven ihan vierestä. Mainiota! Hän pujahti ovesta sisään pitäen katseensa opettajassa, joka ei ainakaan toivottavasti huomannut Rebeccaa.

Ilma kylmeni huomattavasti. Oliko ovi joku outo uloskäynti keskellä koulun käytävää? Ja eikai tähän vuodenaikaan edes pitäisi sataa lunta? Ei, hän oli kyllä yhä sisällä, mutta oli päätynyt jonkinnäköiseen huoneeseen, jossa satoi lunta ja oli muuten vain tosi kylmä. Rebecca katsoi ympärilleen ja käveli takaperin päin jotakin. Se oli Ophelia Villard, yksi Reben kavereista. "Oho, hei", Rebe sanoi. Hän laski kainalossaan olleet kaksi kirjaa väliaikaisesti lattialle ja pyyteli anteeksi törmäämistään.

[Sophie Everett]

Kiitos pelistä!

Ophelia Villard, Pouffsouffle: 2p
Rebecca Hope, Cerfeur: 2p