Macaroneja nenässä

[Luba Paradis]

Mukana olevat hahmot: Luba Paradis & Heather O’Hara
Ajankohta: Kesäloman alku 2020
Tapahtumapaikka: Deux petits croissants
Juoni: Tytöt joutuvat tekemisiin äkäisen asiakaspalvelijan kanssa
Varoitukset: -
Muuta: Heinäkuun haasteeseen osallistuva arvottu roolipeli

Luba Paradis asteli Pariisin jästipuolen katuja kepeästi ja aivan kuin ei olisi ollenkaan huomannut, että häntä tuijotettiin. Ainakin useimpien miesten päät kääntyivät, kuin ohi olisi kävellyt suurikin julkkis. Todellisuudessa kyseessä oli aivan tavallinen veelanverinen teinityttö, joka varoi visusti katsomasta yhteenkään herrashenkilöön päin tai ottamasta vahingossakaan tanssiaskelia. Siten hän ehkä saisi kulkea rauhassa ilman yllättäviä treffipyyntöjä ja sen sellaisia harmillisia itsenäisten seikkailujen keskeyttäjiä. Luba piti kyllä komeista miehistä, mutta ei heitä ollut niin paljoa ainakaan, jos häneltä kysyi. Monissa oli toki jokin viehättävä piirre, joka teki keskustelusta heidän kanssaan omalla tavallaan mukavaa. Mutta se, että Luba hyväksyisi miehen kutsun, vaatisi huomattavasti enemmän. Vähintäänkin miellyttävää kokonaisuutta kaikin puolin, näin tyttö ajatteli.

Luba oli pukeutunut sievään harsomaiseen mekkoon, jossa oli pitkät hihat ja puoleen reiteen yltävä helma. Mekko oli valkoinen ja siihen oli kirjailtu koristeellisia vaaleanpunaisia kukkia. Hänellä oli jalassaan valkoiset korolliset sandaalit, joissa oli kultaista kuviointia, olallaan valkoinen pitsilaukku sekä päässään valkoinen leveälierinen pitsihattu. Tytön valkoinen iho oli muuten oikein hyvä, mutta auringossa palamista hänen täytyi varoa. Lisäksi Luballa oli sydämen muotoiset vaaleanpunaiset aurinkolasit ja kaulassa kultainen sydänkoru, jossa luki ”Daddys Lil Monster” tyyppikirjaimilla. Isi ei ollut tosiaankaan suuttunut tytön viimeisestä karkailusta risteilyalukselle, vaan päinvastoin hyvitellyt tämän kyllästyttämistä ostamalla kyseisen korun.

Luba päätti käydä välipalalla ja sattui astumaan kahvilaan, jonka nimi oli Deux petits croissants. Hän hymyili aurinkoisesti ulkonäöstä päätellen eläkeikää lähestyvälle kassaneidille, joka... pyöräytti silmiään ja huokaisi nyreästi. Luba räpäytti valkoisia ripsiään yllättyneenä. Kun tyttö siirtyi katsomaan leivonnaisia lasin takana, hän kuuli kassan jupisevan jotakin hienohelmoista.

Hetken mietittyään Luba pyysi: ”Marie Antoinette, kiitos”, ja hymyili taas. Kassaneiti hymyili nyt takaisin: erittäin ivallista hymyä. ”Me myymme täällä leivonnaisia emmekä kuolleita kuninkaallisia. Miksi asiakkaiden täytyy käyttää tuota typerää nimeä?” Lu kallisti hämmentyneenä päätään. ”No... Tuo jossa on pinkki macaron vadelmatäytteellä sitten?” Tyttö yritti uudestaan. ”Minä inhoan pinkkejä macaroneja!” Kassa ilmoitti valittavalla äänellä ja nojasi kyynärpäitä tiskiin tekemättä elettäkään tarjoillakseen leivonnaista. Luba katsoi naista silmät suurina.

[Heather O'Hara]

Heather oli päässyt äitinsä seurana Pariisiin. Tuolla oli jokin työjuttu ja Heather sai päivän ajan pyöriä vaatekaupoilla ja hänen äitinsä Lydia liittyisi seuraan kun oli saanut työjuttunsa hoidettua. Tämä tarkoitti Heatherille monta tuntia vapautta ja hän olikin käyttänyt sen kävelemällä pitkin Pariisin katuja ja shoppailemalla.

Päivä oli mukavan lämmin, Heather oli pukenut päälleen kevyen vaalean keltaisen tuubimekon, jossa oli vyötäröllä leveä valkoinen pitsinen vyö. Mekon helma oli kevyt ja liehui hyvin tuulessa, onneksi tosin pituutta oli puoleen reiteen asti. Heatherilla oli jalassaan valkoiset vanssit ja nilkkasukat, hiukset olivat siistillä hollantilaisella letillä joka oli jätetty vähän löysäksi. Meikki oli kevyt ja tyttö oli ruskettunut kesän aikana jo hyvin.

Muutamat katseet Heather tunsi selässään, kävellessään kohti Pariisilaista kahvilaa. Hän tiesi näyttävänsä tänään hyvältä, eikä häntä katseet haitannut. Kunhan ne olivat vain katseita, ei lääppimistä. Heather astui kahvilaan, kuullessan elämäänsä kyllästyneen kassaneidin äänen. Jahas, tämmöinen vuoden asiakaspalvelija sitten.

Hän asettui jonoon nätin blondin taakse, kuunnellen kassaneidin vikinää siitä, ettei hän pitänyt pinkeistä macaronseista. Heather kohotti kulmiaan hämmentyneenä, mitäs helvettiä se kassaneidille kuului? Hän ei voinut hillitä itseään ja kurkkasi tämän edeltä olevan olan takaa. "Mitä väliä se on, vaikket SINÄ pidä niistä macaronseista? Hänhän niitä haluaa, aika huonoa asiakaspalvelua teillä" Heather näytti ylväältä ja päättäväiseltä, mutta huonoa asiakaspalvelua hän vihasi.

[Luba Paradis]

Luba huomasi taakseen tulleen pidemmän tytön. Oih, ihanaa! Tyttö oli kaunis ihminen, sen näki heti ensisilmäyksellä! Luba ihaili toisen tyylikästä mekkoa ja sievää lettiä, kun tämä puhui nyrpeälle kassaneidille. Keltainen oli oikein nätti väri, vaikkei Luba sitä itse tavannut käyttää. Ja iloisa, niin kuin se eräs lumoukselle immuuni herrashenkilö olisi varmaankin ilmaissut.

Ja voi, vielä ihanampaa: pitkä kaunotarhan puolusti Lubaa, eikö niin? Lu löi kätensä yhteen ilahtuneena. Ennen kuin kassaneiti ehti vastata, Luba hihkaisi väliin: ”Voi suurkiitos teille neiti, te olette niin kaunis ja ylväs kuin kuningatar!” Hän katsoi tyttöä tyytyväisesti hymyillen. ”Tai jalo niinkuin pelastava prinsessa”, Lu lisäsi ja vain säteili siinä kämmenet yhdessä ja asetettuna oikein sievästi toisen posken alle.

Kassaneiti oli tainnut mennä hetkeksi sanattomaksi, mutta kauaa se hetki ei ikävä kyllä kestänyt. ”Ai pitäisikö minun sietää mitä tahansa, ja mielistellä tuollaisia tärähtäneitä pikku prinsessoja vain, koska olen palveluammatissa? Kaikkea sitä kuuleekin!”

Ai tärähtäneitä? Voi ei toki, Luba käyttäisi mieluummin sanaa liikutettu. Hän ei näyttänyt kiinnittävän juuri mitään huomiota kehnoon asiakaspalvelijaan. Tyttö katseli vain noista kahdesta kauniimpaa ihmisolentoa sinisillä silmillä.

[Heather O'Hara]

Heather yllättyi tästä äkillisestä ylistyksestä, mitä tämä pieni blondi tyttö päästi suustaan. Heather katsoi Luban ulkonäköä tarkemmin, jumiutuen tuijottamaan tuon silmiä. Ne olivat lumoavat. Mutta mistä tämä puolustus? Heather sanoi vain mitä ajatteli.

"Kyllä, sun pitää sietää ketä tahansa koska olet itse työsi valinnut. Me ei olla edes mitenkään häiriöksi, joten anna hänelle hänen macaroninsa, ja ottaisin itse kahvin kauramaidolla" Heather sanoi ja piti ylvään käytöksensä, tämän taiston hän halusi läpi.

Heather tunsi Luban katseen itsessään ja hymyili tuolle, tyttö oli oikeasti todella kaunis. Erikoinen, mutta kaunis. Vähän niinkuin posliininukke. "Haluatko jotain juotavaa? Voin tarjota" Heather kysyi Lubalta.

[Luba Paradis]

Kassaneiti kiristeli tytöille hampaitaan ja alkoi taas jupista itsekseen jotakin, mistä Luba erotti sanaparin ”koppavat kakarat”. Kuitenkin tuo näytti vihdoin alkavan valmistella tilauksia. Aamuaurinkoon pukeutunut lady oli siis voittanut ainakin tämän erän.

Oih, kaunis tyttöhän tarjoutui vielä ostamaan Luballe juotavaa! Ihan niin kuin isi oli kerran tarjonnut yökerhossa iltapaladaamilleen silloin, kun Luba oli livahtanut portsarin ohi vakoilemaan isiä huvin vuoksi. Se ei yleensä ollut temppu eikä mikään, kun portsari oli mies. Luba mietti hetken. Hänellä oli kyllä tarpeeksi rahaa mukana, mutta äiti aina valitti, että perhe joutui asumaan vuodesta toiseen kerrostaloasunnossa, koska isi käytti kaikki rahansa Lubaan. Ei se kylläkään ollut aivan totta, sillä isi käytti rahojaan muihinkin naisiin kuin tyttäreensä. Mutta ehkä Luban olisi siitä huolimatta hyvä säästää vaihteeksi isin rahoja omalta osaltaan, kun sellainen tilaisuus kerran tuli.

”Voi kuinka ystävällistä, uljas neito! Jos te todella tahdotte tarjota niin voisin minä ottaa vadelmateetä sokerilla läpinäkyvästä lasikupista”, Luba vastasi ja hymyili säteilevästi. Kassaneiti kuuli tämän, eikä ilmeisesti pitänyt kuulemastaan. ”Läpinäkyvästä kupista!” Tuo äyskäisi. ”Jos arvon kuningatar Marie Antoinette ei voi juoda teetään tavallisesta posliinikupista, niin kyllä minä voin laittaa sen teille vesilasiin!” Luba katsoi kassaneitiä äimistyneenä. Ajatus teestä vesilasissa ei kyllä erityisesti miellyttänyt häntä, mutta... ”Oi, minä siis tuon neidille mieleen kuningatar Marie Antoinetten, kuinka romanttista”, Luba hihkaisi ja katsoi toista tyttöä iloisena. ”Silloin te olette kyllä aivan selvästi Lady Jeanne d’Arc!” Hän ilmoitti nimeten näin uuden lemmittynsä. Sillä kyllä vain, toinen voisi ollakin sellainen. Lu alkoi jo kyllästyä pelkkiin poikiin, heillä oli niin harvoin tyylitajua. Hänestä tosin tuntui kummallisesti, että oli nähnyt tämän Jeannensa jossakin joskus ennenkin.

[Heather O'Hara]

Kumma kyllä, Heatheria huvitti koko tilanne. Tämä mystinen vaalea tyttö sai hänet hyvälle tuulelle, vaikka kassaneiti näyttikin siltä että oli syönyt muutaman sitruunan aamupalaksi. Ja samalla haistoi nenän allaan jotain pahaa. Heather näytti kuitenkin tyytyväiseltä kassaneidin alkaessa valmistamaan tilauksia.

Teetä läpinäkyvästä kupista... Okei joo, Heather ymmärsi tämän, koska näyttihän se nyt paljon paremmalta. Hän kohotti kulmiaan kassaneidille ja toivoi, että olisi voinut vaikkapa hämäyttää tämän niin ei tarvisi kuunnella tuon piipitystä. "Huonointa asiakaspalvelua hetkeen, jono pitenee vain meidän takana" Heather huomautti ja vilkaisi taakseen, nähdessään muutaman ihmisen tulevan jonon jatkoksi ja seuraavan tilannetta uteliaana.

Heather katsoi Lubaa ja hymyili huvittuneena. Vai verrattiin häntä nyt katolilaisen kirkon marttyyriin? Ei sillä, Jeanne d'Arc oli hieno ja aikaansa edellä oleva nainen. Hän voisi mielellään olla Jeanne d'Arc, jos unohtaa rovion. "Otan tämän kohteliaisuutena" Heather hymyili Luballe ja katsoi tuota, hän tuli heti jotenkin paremmalle tuulelle, vaikka kassaneiti olikin ääliö.

[Luba Paradis]

Luba nyökkäsi ja hymyili suloisesti, kun rohkea lady sanoi ottavansa uuden nimensä kohteliaisuutena. Sitä se tietysti olikin. Luban mielestä Jeanne oli kovin kaunis ja ylväs ja osoitti eräänlaista vahvuutta sanoessaan vastaan tuolle ikävälle kassaneidille, joka oli aivan selvästi lyöttäytynyt pahan puolelle. Luba ei itse harrastanut konflikteja, hän vältti ne miten vain suinkin saattoi. Mutta ei se tarkoittanut, etteikö hän olisi voinut kuitenkin arvostaa henkilöä, joka puolusti itseään ja muita. Erityisesti näin oli tietysti silloin, jos kyseinen henkilö puolusti Lubaa.

”Kauramaito on loppu!” Kassaneiti ilmoitti hetken päästä ja katsoi Jeannea ilkeä hymy huulillaan. ”No mitäs nyt tehdään? Rupeatko marttyyriksi?” Tuo naljaili. Luba vilkaisi heidän takanaan kasvavaa jonoa ja mietti, olisiko mitään mitä hän voisi tilanteelle tehdä. Kassaneiti vaikutti kovasti siltä, ettei veelan viehätysvoima purrut tähän laisinkaan. Luba ei kuitenkaan ollut pannut vielä kaikkeaan peliin. Ja jos ei muuta, niin voisi hän kenties rauhoittaa edes muiden paikalla olijoiden hermoja. Niinpä tyttö astui taaemmas tiskiltä, niiasi ja alkoi tanssia siinä pienessä tilassa, joka oli tyhjää lattiaa. Tanssi muistutti suurimmaksi osaksi taidokasta balettia, vaikkakin vain balettitossuilla tehtävät askeleet jäivät pois, ja kerran Luba hyppäsi pienen pyörähdyksen kuin taitoluistelun akselin kuivaharjoitteluna. Suurin osa jonottajista henkäili lumoutuneena, ja kassaneitikin oli hiljentynyt hetkeksi toljottamaan esitystä suu auki ja kulmat kurtussa.

[Heather O'Hara]

Nyt Heatherin mitta alko olemaan täysi. Tämä kassaneiti oli täysi kusipää. Aivan varmasti niillä oli kauramaitoa, mutta tämä mulkku nainen kävi hermoille ihan urakalla. Heather vilkaisi Lubaa ja veti syvää henkeä.

"Haluan tavata esimiehesi, nyt" Heather sanoi tiukasti. "Näin surkeaa asiakaspalvelua ei tarjoa edes huonekaluliike naisille" hän jatkoi äkäisenä. Hän tarvitsi sen kahvinsa ja hän halusi napauttaa tuota myyjää. Heatherin kanssa ei kannattanut leikkiä, sillä tyttö voisi tehdä tuon elämästä vielä vaikeaa.

Heather vilkaisi taakseen ja katsoi Lubaa. Tanssivaa Lubaa. Lumoavaa, Heather ei ollut koskaan aiemmin tavannut tuollaista. Tanssia oli miellyttävä katsoa, Heatherin silmä lepäsi tytössä. Kofeiinivaje oli kuitenki todellinen ja Heather tunsi ikävästi jomottavan päänsäryn.

"Tänne sitä helvetin kahvia ja nopeasti, minä VAADIN palvelua!" Heather kivahti kassaneidille.

[Luba Paradis]

Kassaneiti näytti vain kummallisen tyytyväiseltä, kun Jeanne sanoi haluavansa tavata tämän esimiehen. Tuo otti kynän ja paperia ja kirjoitti lapulle puhelinnumeron jonka jätti tiskille. ”Tapaaminen tuskin onnistuu, mutta tuossa on hänen puhelinnumeronsa. Soittakaa ja valittakaa niin paljon kuin ikinä tahdotte! Minä olen nimittäin saanut jo potkut ja puoli vuotta ennen eläkkeelle pääsyäni vieläpä!” Luba katsoi kassaneitiä ja kallisti päätään. Ehkä tuo asia selitti jotakin?

Luba tanssi iloisesti, ja huomatessaan uljaan ladynsa katseen tämä iski silmää piruetin lomasta. Sitten tyttö pysähtyi ja niiasi taas sievästi lopuksi. Kassajonossa seisovat ihmiset huokailivat ja taputtivat, ja äkäinen kassaneiti pudisteli päätään tuhahtaen nyreästi muttei kommentoinut mitään. Lu ehti jo luulla onnistuneensa, mutta sitten Jeanne kuitenkin kivahti kassalle vihaisesti haluavansa kahvia. Voi voi... Veelan viehätysvoima ei tainnut toimia ihan kaikkeen. Eikös kahvi aiheuttanutkin jonkinmoista riippuvuutta ihmisissä? Luba tosin epäili, että hän itse teki joillekin ihmisille ihan samaa.

Kassaneiti laittoi Luban vadelmateen vesilasiin ja kaasi Jeannen kahviin soijamaitoa. Hän asetti tarjottimelle vielä Luban macaronannoksen ja ilmoitti sitten hinnan. Luba katsoi vesilasissa olevaa teetään vähän pettyneellä ilmeellä. Kyseinen lasi kun ei ollut kaunis vaan aivan tavallinen, tyylitön. Posliinikuppi olisi ollut parempi. Marie Antoinette macaron oli kuitenkin erittäin sievä, ja luultavasti se teekin sentään maistuisi kauniilta. Ja seura oli oikein kaunista ja kiintoisan kipakkaa. Eipä Luballa siis paljoa valittamista ollut kuitenkaan.

[Heather O'Hara]

"Minkä ihmeen takia olet täällä edelleen, jos olet saanut potkut?" Heather kysyi ja katsoi kassaneitiä. Jos hän katsoisi tuota outoa vaaleaa tyttöä, hän suostuisi vielä kaikkeen mitä tuo kassaneiti ehdottaisi. Se ei kävisi millään, Heather ei luovuttaisi ennenkuin on saanut kunnollista palvelua.

Kassaneidin ilmottaessa hinnan, Heather kohotti kulmiaan. "Sori, mutta en tasan ole maksamassa noin paljoa, kun kyseessä oli sun surkea asiakaspalvelu" Rahastahan ei toki ollut kysymys, vaan periaatteesta. "Voin maksaa juomat, mutta macarons tulee kaupan päälle" Heather ojensi kassaneidille vähän vähemmän mitä tuo pyysi, tippiä oli turha kuvitellakaan.

"Haluatko katsoa meille hyvän pöydän?" Heather katsoi Lubaa ja hymyili tuolle.