// Mukana olevat hahmot: Nicolas Cartier (Cerfeur), Mila Molina
Ajankohta: (ingame) ? (offgame) 15.-22.3.2021
Tapahtumapaikka: Linna, luoteistorni
Juoni: Koulun rehtori on kutsunut (käskenyt) jatko-opiskelija Cartierin luokseen vakavaan keskusteluun//
milamolina — 15.03.2021
------------------------------ UUSI PELI ALKAA ------------------------------
Mila Molina / rehtori, ennustuksen opettaja
Rehtori Molina istui ryhdikkäänä luoteistornissaan, ennustuksen luokkahuoneen suuren työpöydän takana ja selasi papereita, joita oli viikon aikana kertynyt jälleen suuri pino: tarkastettavia pistokokeita, palautettuja ryhmätöitä ja esseitä, muistiinpanoja, kaikenlaisia listoja sekä muutama valitus koululaisten huoltajilta. Nainen huokaisi, rytisti yhden papereista ja tähtäsi sen roskakoriin. Paperimytty osui roskakorin reunaan ja putosi lattialle. Hän huokaisi toistamiseen. Rentouttavasta joululomasta oli jäljellä enää vain hatara muistikuva.
Nainen oli silminnähden stressaantunut, eikä tämä päivä toisi lainkaan helpotusta asiaan. Illan tärkeimpänä asiana oli cerfeurpoika Cartierin jututtaminen. Nainen oli viikko sitten lähettänyt kyseiselle pojalle pöllöpostitse kirjeen, jossa oli kutsunut (tai pikemminkin käskenyt) tuon puhutteluun täksi illaksi. Hän oli painottanut kirjeessä, että kyseessä oli vakava keskustelutuokio, jossa käytäisiin läpi lukuisia sääntöjen noudattamiseen liittyviä epäkohtia, koulunkäyntiin liittyviä ongelmia sekä pojan tulevaisuuteen liittyviä asioita. Keskustelun aikana tulisi selvittää, olisiko Cartier enää valmis jatkamaan jatko-opiskeluaan Taikakoulu Châteaussa.
Nainen nousi ylös suurelta istuintyynyltä, käveli roskakorin luokse ja siirsi lattialla olevat paperimytyt sinne, minne ne kuuluivat. Hän suoristi jakkupukuaan ja katsoi luokkahuoneen ovelle. Jos Cartier olisi ajoissa, hänen olisi määrä saapua paikalle tuotapikaa.
// @Nicolas Cartier tervetuloa : D
Nicolas Cartier — 15.03.2021
Nicolas Cartier, Cerfeur
Nicolas oli oikeasti odottanut ja pelännyt tätä pöllöä pitkään. Koska sitä ei ollut kuulunut, hän oli jo jotenkin uskonut livahtaneensa pälkähästä jollain Felix Feliciksen tapaisella onnenpotkulla. Hän oli jopa oikeasti alkanut melkein ymmärtää olevansa Molinan lellikki, kuten jotkut valvojaoppilaan pestistä olivat väittäneet. Lopulta pöllö oli kuitenkin saapunut, eikä se edes ollut räyhääjä, räjähtämisen sijään viesti sen sijaan oli jäätävä. Oli kumma, ettei siinä jo ilmaistu, että Nic erotetaan koulusta. Rainkin oli erotettu, miksei Niciäkin voitaisi erottaa? Se vasta olisikin... Nic kuvitteli Londonin naaman, se tolvana virnistelisi niin paljon. Sanoisi vielä Nicin sittenkin onnistuneen jossain, mitä hän oli jo yrittänyt vuosia.
Nicillä oli ollut viikko aikaa. Viikko aikaa hermoilla. Hän oli yrittänyt käydä läpi argumentteja perusteluiksi. Hän oli silittänyt kaikki kouluvaatteet varmaan kolmesti. Ja istunut joka ikisen minuutin joka ikisellä mahdollisella oppitunnilla. Ja suostunut taas tekemään opettajien rästihommia, jotka aina jotenkin sysättiin juuri Nicille, vaikka tuolla oli ihan tuhottoman tarpeeksi töitä muutenkin. Lopputuloksena Nicin uniongelmat olivat vain saaneet entistä pahemman iskun, keskittyminen ei oikein sujunut entisestäkään ja Nic oli käyttänyt tuhottomasti taikaliemiä peittääkseen oman kehonsa viestittämää olotilaa, jotta jaksaisi jatkaa suorittavaa ulkokuorta.
Kun Nic nyt käveli portaita ennustustorniin, olo oli oikeastaan aika tyhjä. Tuntui jopa kumman tasaiselta. Sama se, jos Nic erotettaisiin. Chateau oli jo valmiiksi ahdistava. Nic ei viihtynyt tuvassaan ( = tupatovereiden seurassa) ja kaikki kaikkialla muistutti Heatherista niin, että rintaan sattui ja vatsaan pisteli. Nic oli kuullut huhuja rehtori Molinan tiukkuudesta, mutta Nic tuskin koskaan oli tehnyt mitään, mikä olisi saanut hänet kohtaamaan tuon vihan. Korkeintaan oli anellut jotain Sonian puolesta, mutta siitäkin oli jo aikaa. Ja se ei ollut Nicin... syy. Tämän kertainen oli täysin ja vaan ja ainoastaan hänen omalla vastuullaan. Pitäisi kantaa seuraukset.
Nic suoristi hikoilevin käsin vielä kerran jo suorassa olevaa koulupukuaan, käänsi katseensa ennustuksen luokan oveen ja koputti. Hän ei yleensä ennustusluokkaan eksynyt. Ehkä se olikin syy, miksi Nic oli ollut hyvissä väleissä rehtori Molinaan? Piti tuohon tarvittavaa etäisyyttä... Nyt Nic kuitenkin oli astumassa sisälle tuhoon, eikä siihen tarvittu minkäänlaista ennustustaitoa.
// @milamolina
milamolina — 15.03.2021
Mila Molina / rehtori, ennustuksen opettaja
Rehtori ehti istahtaa alas, asetella paperipinot uuteen järjestykseen työpöydän reunalle ja laittaa teeveden kiehumaan, kunnes kuuli koputuksen äänen luokkahuoneen puiselta ovelta. Nainen siirsi katseensa ovelle, nousi seisomaan ja sanoi tiukalla, kuuluvalla äänellä: "Sisään".
Nainen katsoi ankaralla katseellaan ovelle ja odotti oven avautuvan. Sivukorvallaan hän kuuli teeveden porisevan sivupöydällä. Tee oli toinen maailman kahdesta parhaimmasta tavasta rentoutua, ja tällä naisella oli tapana nauttia useampi kuppi kuumaa juomaa päivän aikana. Aamuisin se piristi, päivisin antoi voimaa jatkaa eteenpäin ja iltaisin se rauhoitti. Tarvittaessa se poisti stressiä ja vei juojan pois arjen kiireistä täysin uuteen maailmaan. Toisaalta tämän tulevan keskustelun aikana stressi tuskin häviäisi, vaikka joisi teetä kokonaisen pannullisen.
Rehtori nojasi käsillään puisen työpöytänsä pintaa vasten ja odotti Nicolaksen astuvan huoneeseen. Hän yritti muuttaa kasvoillaan olevan tyypillisen kireän ilmeensä ymmärtäväiseksi ja empaattiseksi, sillä oli kuullut sellaisesta olevan mahdollisesti hyötyä oppilaan kohtaamista ja avoimuutta ajatellen. Kun nainen nyt näki tuon jatko-opiskelijapojan kasvot tänään ensimmäisen kerran, vaikutti hän ulkoisesti olevan helpommin lähestyttävä kuin normaalisti, vaikka todellisuudessa naisen sisällä kiehui.
// @Nicolas Cartier
Nicolas Cartier — 15.03.2021
Nicolas Cartier, Cerfeur
Nicolas oli täsmällisesti ajallaan. Hän olisi todennäköisesti ollut sitä muutenkin, mutta tupatoverin varoituksesta Molinan kanssa kannatti kuulemma olla entistä tarkempi. Hän avasi oven kädellään ja siirtyi luokkaan. Rehtori näytti olevan valtavan suuren pöydän takana ja Nic tunsi olonsa jo valmiiksi pieneksi. Vaikka Molina ei näyttänyt harpyijalta tai muutenkaan siltä kuin olisi syömässä Nicin heti tilaisuuden tullen. Muiden puheet olivat varmaan vain liioiteltuja. Ehkä kaikki vain tykkäsivät hermostuttaa Niciä? Sonia oli joskus sanonut, että Nic hermostui niin näkyvästi. Vai oliko se sittenkin joku muu?
"Hyvää päivää, professori", Nic tervehti kohteliaasti, vaikka mitään hyvää tässä päivässä ei ollutkaan. "Haluatteko, että laitan oven kiinni?" Nic tarkisti, sillä hän ei tosiaankaan uskaltanut tehdä yhtään mitään ilman lupaa. Hän vilkaisi ympärilleen. Luokka oli lämmin varmaan takkojen ansiosta ja istuintyynyjä oli siellä täällä. Nic ei ollut ihan varma, oliko hänen tarkoitus seistä koko aika tuon työpöydän edessä vai saiko hän istua. Niinpä hän odotti senkin puolesta jonkinlaista kehotusta.
// @milamolina
milamolina — 15.03.2021
Mila Molina / rehtori, ennustuksen opettaja
Empaattinen ja helposti lähestyttävä ilme - tai miksikä ihmiset sitä nyt tapasivatkaan sanoa - pysyi rehtorin kasvoilla yllättävän hyvin. Hänen oma olonsa oli sitä tukalampi, mitä enemmän hän teeskenteli, ja tällä hetkellä tuntuikin siltä, että hän voisi räjähtää tähän paikkaan ja sysätä keskusteluvastuun jollekin toiselle henkilökunnan jäsenelle. Mutta koska nyt oli kyse vakavasta asiasta ja kysymys siitä, kykenisikö Cartier enää jatkamaan koulunkäyntiään, oli rehtorin itse pidettävä keskustelu tässä ja nyt.
"Hyvää iltaa, herra Cartier. Sulje ovi, ole niin ystävällinen", nainen sanoi tiukasti, mutta astetta normaalia lempeämmällä äänellä, "sen jälkeen istuudu pöydän toiselle puolelle, meillä on paljon keskusteltavaa, eikä aikaa ole hukattavaksi".
Rehtori osoitti pöydän toisella puolella olevaa istuintyynyä ja istui itse jo ties monennettako kertaa omalle istuintyynylleen, joka oli huomattavasti suurempi ja muhkeampi kuin pojalle osoitettu tyyny. Nainen katsoi poikaa silmiin kuin yrittäen tulkita A) oliko tuolla kolttosia mielessä, B) oliko tuo nukkunut viime yönä kahta tuntia pidempään ja C) oliko tuo päihtynyt.
"Herra Cartier, kerro omin sanoin, mitä sinulle kuuluu?", rehtori esitti ensimmäisen kysymyksen ennen kuin pojan takapuoli ehti edes koskettaa istuintyynyn reunaa. Hän levitti kasvoilleen parhaan mahdollisen hymynsä, joka tosin muistutti enemmänkin pelottavaa irvistystä.
// @Nicolas Cartier
Nicolas Cartier — 15.03.2021
Nicolas Cartier, Cerfeur
Nicolas toimi ohjeiden mukaan. Ohjeet sentään olivat helpottava tekijä, sillä kun toinen esitti ohjeita, tiesi, mitä tuo halusi ja saattoi vain noudattaa sitä. Ei turhia arvailuja ja oletuksia. Hän sulki oven ja siirtyi istuintyynylle. Nic ei ehtinyt vielä harmitella selkänojan puutetta, kun Molina jo aloitti tenttauksen. Nic nielaisi. Miten tähänkin vastaisi? Hän oli eronnut tyttöystävästään, joka oli pettänyt häntä toisen kanssa, menettänyt tuutorointinsa ja oli vaarassa tulla erotetuksi koulusta. Hän ei ollut ihan varma halusiko Molina kuulla rehellistä vastausta vai sittenkin jotain 'kaikki on hyvin' tyylistä höpinää. Molina todennäköisesti tiesi aivan liikaa, kun oli jo kutsunut Nicin tänne. Vaikka Nic ei edes tiennyt kuinka paljon tuo tiesi Nicin venyttäneen sääntöjä ties kenen vuoksi. Tuskin sitä tiesi kukaan muu kuin Nic itse, sillä hän ei oikeastaan ollut edes maininnut koskaan Sonialle, Herille tai muillekaan, mitä oli tehnyt ja jättänyt tekemättä. Parempi vaan, että heidän mielestä hän noudatti sääntöjä, jos se sai heidät itsensäkin tekemään edes kerran niin. Olisi paljon vaikeampi vakuuttaa sääntöjen noudattamisen olevan tärkeää, jos nuo keskittäisivät huomiota Nicin omiin sääntörikkeisiin. Pöydän paperipinoista päätellen Molinalla oli paljon tärkeämpiäkin asioita tehtävänä kuin Nicistä murehtiminen. Nic toivoi, että muut työt harhauttivat täyttä keskittymistä. Nic ei edes tykännyt olla murehdittava, hän hoitaisi kyllä omat asiansa. Yleensä. Nyt tosin ei ihan vaikuttanut siltä. Vaikka joululoma oli kyllä ollut paikallaan.
"Asiat ovat olleet paremminkin. Viime aikoina on ollut hieman raskasta. Pahoittelen, että olen aiheuttanut vaivaa", Nic yritti puhua selkeästi ja olla mumisematta. Se oli yllättävän hankalaa, kun häntä hermostutti. Sama ongelma ilmeni katsekontaktin kanssa, jonka Nic liimasi pöytään, vaikuttaen katselevan hieman alaspäin. Vaikka Nic vastasi, varsinaisesti hän ei kuitenkaan sanonut yhtään mitään syytä tai toimintaa.
// @milamolina
milamolina — 15.03.2021
Mila Molina / rehtori, ennustuksen opettaja
Rehtori katsoi Carteria silmiin tuon aloittaessa vastata juuri esitettyyn kysymykseen. Pahoittelen, että olen aiheuttanut vaivaa..., nainen toisti mielessään pojan vastauksen ja ryhtyi pyörittelemään päänsä sisällä myötätuntoista kommenttia vastapuolelle esitettäväksi. Ei se mitään, jokainen meistä aiheuttaa jossain vaiheessa elämää toisille ihmisille vaivaa, ja se täytyy ymmärtää. Ymmärrän, että sinulla on ollut raskasta. Vastoinkäymiset tietyllä elämän osa-alueilla eivät voi olla vaikuttamatta myös muihin osa-alueisiin. Hankalat ihmissuhteet vaikuttavat opiskeluun ja laskeneet arvosanat käyttäytymiseen. Lähtee liikkeelle oravanpyörä, joka täytyy pysäyttää, ja minä olen tässä sitä varten. Me pysäytämme yhdessä sinun oravanpyöräsi.
Empaattinen ilme alkoi kuitenkin kaikota naisen kasvoilta, ja se tyypillinen kireä katse otti taas valtansa. Miksi hän ryhtyisi kiertelemään asioita? Miksi hän sanoisi jotain muuta kuin mitä oikeasti ajatteli? Miksi hän teeskentelisi, että kaikki olisi hyvin, koska tämän huonommin asiat eivät enää voineet olla?
"Herra Cartier - sinä tulet tänne, ja pahoittelet sitä, että olet aiheuttanut meille vaivaa!", rehtori ryhtyi huutamaan, "Tiedätkö mitä - tässä vaiheessa pahoittelut eivät enää auta! Mikään - ei mikään - voi olla hyväksyttävä syy sille, miten olet käyttäytynyt koululla edellisten kuukausien aikana! Sinusta on tullut hulttio!", nainen jatkoi huutamistaan ja sylkipisarat roiskuivat pöydänkannen yli. Hän kaivoi ylimmästä laatikostaan paperin, johon oli listattu 34 eri sääntöä ja kohtaa, joita Cartier oli rikkonut edeltävien kuukausien aikana, muttei näyttänyt sitä vielä pojalle itselleen. Rehtorilla oli kasvoillaan hyvin tuima ilme.
// @Nicolas Cartier
Nicolas Cartier — 15.03.2021
Nicolas Cartier, Cerfeur
Nicolas mietti, että olisiko hänen pitänyt antaa sauvansa professorille tai jättää se luokkatilan ulkopuolelle. Kauaa hän ei kuitenkaan sitä ehtinyt pohtia, kun professori kirjaimellisesti alkoi huutamaan. Nic säpsähti, vaikka häntä oli varoitettu tästä. Katse siirtyi pöydästä lattiaan ja Nic vain yritti muuttua osaksi istuintyynyä. Hän yritti pitää ilmeensä neutraalina, vaikka oli aika varma, että alkaisi itkemään. Toisaalta heti, kun huuto oli alkanut, Nic oli alkanut leijumaan tyhjyydessä ja vain nyökytti päätään. Pieni pesusieni hänessä imi kaiken. Sillä kaikki, mitä professori sanoisi, oli totta. Nic oli ansainnut huudot ja moitteet. Hän oli rikkonut sääntöjä. Hän oli tehnyt sen tietoisesti ja ollut välittämättä. Oli vain oikein, että siitä seuraisi rangaistus. Jos Nicillä olisi ollut selkärankaa, tuo olisi ilmoittanut itse rikkeistään. Koska tuo ei tehnyt niin, oli vain oikein kuulla siitä nyt.
Samalla huuto kuitenkin satutti syvältä. Se muistutti Nicin vanhasta perheestä ja Nicistä tuntui, että hän oli ehdottomasti syypää kaikkeen tuohon pahaan.
Lopulta professori lopetti huutamisen, kai kaivaakseen jotain papereita kolinasta ja kahinasta päätellen. Nic odotti hetken, että huuto jatkuisi, ennen kuin avasi suunsa. Hän meinasi sanoa, että ymmärtää täysin ja ottaisi vastaan rangaistukset. Mutta sitten Nic sulki taas suunsa ja katsoi lattiaa. Parempi puhua vasta ja kun professori antoi luvan. Ehkä tuo halusi vielä painottaa asiansa tärkeyttä jatkamalla huutoaan. Nicistä tuntui nyt varmalta, että hänet erotettaisiin koulusta. Se tuntui jopa surulliselta. Nic ei olisi ikinä uskonut, että olisi se sääntöjen rikkoja. Mutta nyt hän oli. Raskas varjo tuntui painavan hänen yllään yhä synkempänä ja synkempänä.
// @milamolina
milamolina — 16.03.2021
Mila Molina / rehtori, ennustuksen opettaja
Rehtori piteli laatikosta kaivamaansa paperilappua pöydän päällä kaksin käsin, aivan kuin se olisi lähtenyt lentoon tuulen mukana minä hetkenä hyvänsä. Hän tuijotti tiukalla katseella poikaa, joka nyökytteli päätään. Näytti siltä että tuo sanoisi pian jotain, mutta mitään sanoja ei kuulunut. Niinpä oli rehtorin vuoro jatkaa.
"Katso tätä paperia - katso!", nainen heilautti paperia pojan kasvojen edessä, mutta niin nopeasti, ettei tuolla ollut mahdollisuutta lukea sitä yhtä sanaa enempää, "tähän paperille on listattu 34 eri rikettä, joita olet tehnyt kuluneiden kuukausien ajan tässä koulussa". Nainen ei enää huutanut, mutta hänen äänensävynsä oli hyvin tiukka ja äänenvoimakkuus oli edelleen hyvin korkea. Hän ryhtyi luettelemaan ääneen kaikki paperille kirjoitetut kohdat. Hän muisti osan ulkoa, mutta osa hänen täytyi tarkistaa paperista. Luettelo alkoi luvattomilla poissaoloilla oppitunneilta ja pakollisista tapahtumista sekä liiallisella päihteiden käytöllä, ja se päättyi koulun neljännen järjestyssäännön rikkomiseen (oppilaiden tulee olla omissa oleskeluhuoneissaan kello 22.00-7.00 -välisenä aikana). Eikä siinä vielä kaikki.
"Lisäksi sinä olet käyttänyt tuurorsuhdetta alemman luokan oppilaaseen törkeästi hyväksesi: olet raahannut hänet metsään, jonka varmasti teidät olevat kiellettyä aluetta, sekä harrastanut hänen kanssaan syntisiä asioita, mikä on omiaan vaikuttamaan myös hänen omaan koulunkäyntiinsä negatiivisesti. Nicolas Cartier, neiti O'Hara on alaikäinen!", rehtori oli jälleen korottanut äänenvoimakkuuttaan, eikä edelleenkään irrottanut tuimaa katsettaan pojasta. Tuo poika, Nicolas, oli ollut vielä yksin koulun parhaita oppilaita syksyn alussa. Tuo oli loistanut oppitunneilla, saanut erinomaisia arvosanoja ja tuon tulevaisuus oli ollut erittäin valoisa. Mutta nyt tilanne oli täysin päinvastainen. Mitä tuolle pojalle oli oikein tapahtunut?
// @Nicolas Cartier
Nicolas Cartier — 16.03.2021
Nicolas nosti katseensa katsoakseen käskyn mukaan paperia, mutta ei hän sitä heiluttelun takia saanut luettua. Eikä hänen tarvinnut, sillä Molina luetteli rikkeet ääneen. Nic muisti kaikki koulun säännöt ulkoa ja tottakai hän tiesi omat rikkeensä. Järkytykseen hän havaitsi, ettei niitä edes kaikkia mainittu 34 rikkeessä. Nicillä ei kuitenkaan ollut sisua kertoa enää yhdestäkään virheestä. Säännöt jäivät kaikumaan päähän ja oikeastaan professorin huutaminen ei ollut niin pelottavaa kuin tuon nykyinen äänensävy. Ihan kuin tuo olisi koko ajan pingotettu niin tiukalle, että jossain vaiheessa tuo katkeaisi.
Katse palasi lattiaan ja Nic painui koko ajan enemmän kasaan. Olisi varmaan parasta alkaa pakata tavaroita. Voisi sanoa hyvästit kaikille, vaikka oikeastaan tuskin ketään kiinnosti. Nicille tuli vain enemmän ihmisiä mieleen, jotka olivat hyvillään hänen lähdöstään. Ehkä pitäisi vain lähteä itse ennen kuin häädettäisiin. Tosin nyt sekin ajatus oli myöhäistä.
Luvattomat poissaolot Nic vielä jotenkin sieti, mutta kun Her tuli puheeksi, hän jännittyi. Hän oli jo ajatellut, että Everett oli hoitanut asian. Nyt pelko joutua oikeuteen nousi taas esiin. Aiemmin Nic olisi ajatellut, että hän oli syypää auktoriteettiaseman väärinkäyttöön. Toisaalta, koska tuutorsuhde oli päättynyt, suhde olisi laillinen. Vaikka nykyisin sitä ei ollut enää olemassa. Nic oli kuitenkin käyttänyt asemaansa väärin. Vaikka Her ei olisi samaa mieltä, Nic oli kuitenkin vanhempi ja vastuussa, tuo taas oli lapsi ja vahvasti vaikutuksille altis. Ei tuo muutenkaan vastannut omasta turvallisuudestaan, voisi hyvin olla, että tuo ei tiennyt Nicistäkään kunnolla, haki vain jotain tukea ja jonkun seuraa sillä tavalla, millä huomiota sai. Nicin olisi pitänyt ymmärtää joko itse lakkauttaa tuutorointi tai pysyä Heatherin kanssa etäisenä. Herin elämä olisi varmaan helpottunut, kun ei olisi ollut niin paljon ympärillä hyörijöitä. Olisi voinut rauhassa olla Luolinsa kanssa, ilkeä ääni Nicin pään sisällä nauroi pojalle. Molina nosti vanhoja asioita esiin. Nic ei ollut mennyt metsään raahaten Heriä mukanaan, mutta hänen olisi pitänyt estää se. Kenties Her ei edes olisi joutunut sairaalasiipeen, jos hän olisi estänyt koko touhun. Hetken aikaa Nicin teki mieli nostaa esiin kaikki muutkin jatko-opiskelijat, mutta ei kukaan heistä siirtänyt hänen vastuutaan pois. Hän itse oli syyllinen.
Vaikka professori ei vieläkään ollut antanut puheenvuoroa, Nicin oli pakottava tarve vastata ja puolustautua. Nic mietti, että sanoisi yrittäneensä pitää Heriä poissa ongelmista. Mutta hän ei voinut nostaa esille mitään, mikä osoittaisi Herin ongelmakäyttäytymistä. Her vielä saisi lisää ongelmia ja Nic olisi taas kamala kantelija. Ignooraten täysin sen, että kaikki mainitut rikkeet liittyivät Heatheriin, Nic totesi, että oli parempi vain kantaa vastuu itse molempien puolesta.
”Olen katkaissut suhteeni neiti O’Haraan pian professori Everettin toimien jälkeen. Pyrin parhaani mukaan hyvittämään tekoni hänelle, mutta koska tekoni ovat anteeksiantamatomia, ymmärrän täysin rangaistusten aiheellisuuden. Sama pätee kaikkiin aikaisemmin luottelemiinne kohtiin”, Nic totesi ja yllättyi itsekin täysin neutraalina pysyvästä äänensävystään. Samalla hän salaa toivoi, että Molina ei ottaisi yhteyttä Herin vanhempiin. Nic oli kuitenkin jo hyväksynyt olevansa täysin mennyttä. Ehkä se oli hyvä kruunaus kaikelle muullekin. Eipä Nicistä koskaan ollut tulossakaan mitään. Opettajahaave oli ollut täysin typerä. Eihän Nic edes osaisi puhua yhden ihmisen edessä, saati koko luokan. Ehkä pitäisi vain jatkaa kaupan kassalla. Tosin heti kun huhu seksuaalisesta hyväksikäytöstä leviäisi, Nic menettäisi senkin pestin. Pitäisi varmaan lopettaa ennen kuin niin tapahtuisi. Eipä siinä. Ei Nicin tehnyt enää mieli tavata yhtään ketään koskaan. Hän voisi yhtä hyvin lakata olemasta.
// @milamolina
milamolina — 16.03.2021
Mila Molina / rehtori, ennustuksen opettaja
Rehtori kuunteli pojan lyhyen selostuksen siitä, kuinka tuo oli katkaissut välinsä neiti O'Haraan ja pyrkisi hyvittämään tekonsa. Naiselle teki vaikeaa sekä kuulla että sanoa itse ääneen kyseisen tytön nimi. Hän oli ongelmissa Heatherin kanssa, eikä kyseessä ollut enää mikään pieni ongelma, vaan pienestä ongelmasta oli kasvanut sietämättömän suuri. Ongelmat olivat lähteneet tytön koulunkäynnissä sekä asenteessa olevista ongelmista ja lopulta päätynyt siihen, että rehtori itse päätyi altavastaajan rooliin. Heather O'Hara oli löytänyt erään valokuvan rehtorin työhuoneesta ja uhannut levittää sitä muille koulun asukkaille. Siinä vaiheessa rehtorilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin myöntyä tytön tahtoon, eli varmistaa että tytön arvosanat paranisivat lukuvuoden loppuun mennessä. Valokuvasta sen verran, että se ei todellakaan olisi jokaiselle koulun jäsenelle sopivaa katsottavaa, ja rehtori säilyttäisi sen mielellään omassa sängyssään, pehmeän tyynynsä alla.
Tästä kaikesta johtuen naisen täytyi tehdä kaikkensa, että herra Cartierin ja neiti O'Haran välit eivät lähentyisi, sillä siitä ei seuraisi kuin lisää ongelmia. Hän ei halunnut enää yhtään lisää ihmisiä tähän soppaan, joka jo nyt tulvi kattilasta lattialle keittäjän omille varpaille.
"Sinä olet katkaissut välisi neiti O'Haraan, etkä sinä tule olemaan minkäänlaisessa kontaktissa häneen enää ikinä", rehtori sanoi tiukasti pojalle ja kuulosti hieman jopa uhkaavalle, vaikkei se ollut suoranainen tarkoitus, "hän on haavoittuvassa iässä, hänen täytyy keskittyä nyt koulunkäyntiin, ja siihen hän ei kykene, jos sinä olet läsnä. Olen todella pettynyt sinuun, herra Cartier, kuinka väärinkäytit tuutorasemaasi, en olisi ikinä uskonut sinusta. Tuo yhdistettynä liialliseen päihteidenkäyttöösi, ongelmiisi sääntöjen noudattamiseen liittyen ja kaikkeen muuhunkin...", tässä vaiheessa nainen otti paperin käsiinsä ja ravisti sitä taas pojan silmien edessä", ...en ole varma, voitko enää jatkaa opintojasi Taikakoulu Châteaussa".
Nainen ei enää huutanut, mutta kasvoilla oli erittäin vakava katse.
// @Nicolas Cartier
Nicolas Cartier — 16.03.2021
Nicolas Cartier, Cerfeur
Nicolas ei tiennyt mitään Molinan ongelmista Heatherin kanssa, eikä hän suostunut hyväksymään, että Heristä olisi ollut hänelle itselleen mitään haittaa. Niinpä hän vain hengitti syvään ja siirsi shokkinsa turvin kaiken Molinan puheen tuoman ahdistuksen tulevaan. Nic ei tuntenut mitään. Hän oli vain tyhjä, vaikka samalla hän imikin itseään täyteen ongelmasoppaa. Sitä oli ollut jo ennestään, vaikka joulun jälkeen Nic oli hetken alkanut mennä parempaan suuntaan. Nyt se suunta kuitenkin koki syöksylaskun takaisin masennukseen. Eipähän tarvinnut murehtia, että jaksoiko nousta oppitunneille, jos ei ollut tunteja. Nic ei edes tiennyt omia olemattomiksi pyyhittyjä muistojaan, mutta nekin olisivat varmaan kalvenneet Molinan rinnalla.
Molina uhkaili Herin tapaamisesta, eikä Nicillä ollut mitään harhoja, etteikö tuo keksisi jotain kauheaa, jos Nic uskaltaisi rikkoa tuon puheita. Ei se varmaan edes ollut ongelma, sillä milläs Nic edes tapaisi Heriä, jos hänet erotettiin koulusta? Nic mietti, miten oli koulussa vahingossa koko ajan törmäillyt Heriin. Ehkä hän oli salaa haaveillut, että välit voisivat joskus palautua. Se oli ollut varmaan naiivin typerä haava. Her olisi varmaan vaan iloinen, kun pääsisi Nicistä lopullisesti. Tuohan halusi vältellä Niciä, ei tuo seuraa kaivannut. Nic vain aiheutti vaivaa. Her varmaan haaveili Luolista. Ja Nic poistuisi estämästä sitä. Varmaan se olisi vain oikein. Luol oli niin saamarin täydellinen. Tuo pärjäsi koulussa, tuo harrasti urheilua ja osasi huispata ja tuo oli puhdasverinen, joten Herin perhekin varmaan tykkäsi. Nic olisi varmaan pudistanut vilunväristyksen, jos ei olisi jähmettynyt Molinan haukankatseen alle.
Professori jatkoi tuskallisten rikkomusten toistamista. Nic katseli papereita ja oli varma, että Molina yritti huitoa sillä hänen silmänsä puhki. Sitten hän jymähti tuijottomaan Molinasta hieman ohi ja palauttamaan taas katseensa lattiaan. Lopulta Molina vihdoin pääsi siihen, mitä Nic oli jo odottanut tulevan. Koulusta erottaminen. Nicistä tuntui, että hänen elämänsä päättyisi tähän. Kumma pala puristi rinnasta ja takertui kurkkuun ja Nic luuli, ettei saa henkeä. Ehkä Molinan katse tukehdutti kriminaalit ja huonot opiskelijat? Nic ei kumminkaan itkenyt. Hän vain nyökkäsi. Mitäpä hän voisi edes sanoa tai tehdä? Molina oli rehtori ja Nic mitätön opiskelija, joka rikkoi sääntöjä. Ei hänellä olisi asiaan mitään päätäntävaltaa.
// @milamolina
milamolina — 16.03.2021
Mila Molina / rehtori, ennustuksen opettaja
Rehtori tuijotti pöydän toisella puolella istuvaa jatko-opiskelijaa tiukasti. Nainen odotti tuolta jonkinlaista vastausta, mutta mitään ei kuulunut. Hän kohotti kulmiaan ja yritti tulkita, mitä pojan pään sisällä tapahtui. Vaikutti siltä, ettei Nicolaksella ollut lainkaan omia mielipiteitä tai toiveita. Näytti siltä, ettei tuo välittänyt, millainen lopputulos tällä keskustelulla tulisi olemaan. Oliko tilanne oikeasti se, ettei poikaa kiinnostanut tulisiko tuo viettämään loppuelämänsä opettajana vai sillan alla?
"Suurin ongelma taitaakin olla se, että myös sinä itse olet antanut periksi. Sinulla ei näytä olevan edes kiinnostusta korjata tapojasi tai hankkiutua eroon ongelmistasi", rehtori jatkoi ankaraa puhettaan ja vei seuraavana katseensa herra Cartierin vaatetukseen. Yksi 34:sta kohdasta oli ollut epäkohdat liittyen pojan pukeutumiseen: likaiset ja ryttyiset kouluvaatteet sekä koulupukuohjeistuksen noudattamatta jättäminen. Mutta nyt näytti siltä, että tuo oli panostanut: vaatteet olivat puhtaat ja viimeisen päälle silitetyt. Mutta ulkokuori ei auttanut - pojan tulisi tehdä muutos tapoihinsa ensisijaisesti sisältäpäin.
"Cartier, puhu", nainen käski.
// @Nicolas Cartier
Nicolas Cartier — 16.03.2021
Nicolas Cartier, Cerfeur
Rehtori oli taas oikeassa. Nicolas oli jo luovuttanut väistämättömän edessä. Kyse ei ollut siitä, etteikö hän olisi halunnut yrittää. Päinvastoin. Hän olisi ollut valmis tekemään varmaan, mitä vaan, jotta ongelmat unohdettaisiin. Nic kuitenkin havaitsi, että Molina oli auttamattomasti jäljessä. Nic oli jäänyt kiinni sääntöjen rikkomisesta joulukuussa. Mutta tämän vuoden jälkeen hän oli taas käyttäytynyt ulkoisesti, kuten kuuluikin ja pitänyt ongelmat sisällään. Paitsi seuratessaan Heriä. Ja Declania. Mutta niistä ei puhuttu. Eihän niitä edes ollut olemassa 34:ssä rikkeessä. Eikä niistä koskaan kuultaisikaan. Nic oli luvannnut ja sen lupauksen turvin hän sai jopa itsensä unohtamaan, että jatkoi ongelmien hakemista.
Nyt kumminkin vaikutti ihan kuin siltä, että väistämätön erotus ei ollutkaan väistämätön. Olikohan Molina sittenkin sanonut, että 'en ole varma' eikä, että Nic olisi selkeästi erotettamassa? Saattoiko Nic sittenkin vielä voida vakuuttaa, ettei ongelmat toistuisi? Hän vilkaisi varovasti professoria, mutta katse palasi häntä koipien välissä lattiaan. Rehtori kuitenkin käski Nicin puhua ja Nic nielaisi. Pitäisi kerätä ääni jostain kummallisen möykyn takaa. Hiljaisuus oli niin paljon helpompaa.
"Pahoittelen, että olen antanut väärän kuvan. Olen yrittänyt parhaani parantaa tapani joulukuun aikaisesta ongelmakäyttäytymisestä vuoden vaihteen jälkeen. Sääntö 7: luvattomat poissaolot, olen ollut jokaisella oppitunnilla täsmällisesti. Sääntö 41.2 omaisuuden vahingoittaminen, ei ole toistunut eikä tulekaan toistumaan. Sääntö 18 jälki-istuntojen suorittaminen ohjeistuksen mukaan, vältän myös herra Morelia parhaani mukaan, enkä tule toistamaan huonoa käytöstä hänenkään kanssaan, kuten en ole tehnyt kuukausiin", edes siitä huolimatta, että London oli käyttänyt koko joulun hyväkseen Nicin mollaamiseen.
"Sääntö 65 Koulupukuohjeistuksen noudattaminen, hoidossa, kuten kuuluukin. Sääntö 9: päihteiden käyttö, itse asiassa lopetin sen täysin, en selkeästi osannut kontrolloida omaa käyttäytymistäni kohtuudella, joten parempi olla aiheuttamatta mitään vastaavaa enää jatkossa", Nic jatkoi mainitsematta kummista muistinmenetyksistä. "Sääntö 46..." ja niin Nic kävi täsmällisesti läpi jokaisen 34:stä sääntörikkeestä muistaen jokaisen säännön numeron ja kirjaimellisen ulkoasun järjestyssäännöistä. Kai siitäkin oli jotain hyötyä, että kulutti aikansa sääntörikkojien seurassa? Sitä paitsi Nicin käsityksen mukaan sääntöjen osaaminen kuului osaksi tuutorin ja valvojaoppilaan velvollisuuksia. Vaikka ei sillä, että hän niitäkään tehtäviä enää tämän keskustelun jälkeen hoitaisi. Olisi kumma juttu, jos professoria edes kiinnosti kuulla mitään selityksiä. Tuohan oli itse huutanut, että Nicin käyttäytymiselle ei ollut mitään hyväksyttävää syytä.
// @milamolina
milamolina — 18.03.2021
Mila Molina / rehtori, ennustuksen opettaja
Rehtori oli kuvitellut jatko-opiskelijan vastaavan jälleen vain yhdellä tai kahdella lauseella, mutta hän on väärässä. Nainen oli yllättynyt, kun pojan suusta tuli pitkä kertomus tämän nykytilanteesta sääntöjen noudattamisen suhteen. Cartier muisti täsmällisesti koulun jokaisen sääntöpykälän sisällön järjestysnumeroineen ulkoa, ja pojan puheesta sai sen käsityksen, että tuo oli sisäistänyt rikkeensä jo aiemmin ja tehnyt niihin muutoksen.
Rehtori katsoi ankaralla, mutta hivenen yllättyneellä ilmeellä Cartieria. Nyt hän ymmärsi vieläkin vähemmän, miksi poika oli toiminut loppuvuoden aikana niin, kuten oli toiminut. Kun pojan koulumenestys oli hyvä, hän oli tärkeässä roolissa tuutorina ja valvojaoppilaana, muisti koulun jokaisen sääntöpykälän ulkoa ja tulevaisuuden näkymät olivat selkeät, mikä oli ollut syynä muuttaa asennetta ja käyttäytymistä niin radikaalisti huonompaan suuntaan?
"Noh, tuota, hmm...", rehtori aloitti, eikä oikein tiennyt, miten asiaa olisi pitänyt kommentoida - ei ainakaan liian suopeasti, "...käytöstapojesi parantaminen on vähintä, mitä sinä olet voinut alkuvuoden aikana tehdä, mutta se ei riitä. Lähetän keskustelustamme tiedotteen huoltajillesi ja tarpeen vaatiessa keskustelen heidän kanssaan kasvotusten. Lisäksi tulet käymään viikottaisissa jälki-istunnoissa tästä viikosta lähtien koko tämän kevään ajan. Luonnollisesti et tule toimimaan tuutorin etkä valvojaoppilaan tehtävissä enää tämän lukuvuoden aikana. Onko selvä?", nainen kertoo rangaistukset tiukalla äänensävyllä. Rivien välistä on luettavissa, että jatko-opiskelija saisi jatkaa opintojaan tässä koulussa, ainakin toistaiseksi.
// @Nicolas Cartier
Nicolas Cartier — 18.03.2021
Nicolas Cartier, Cerfeur
Nicolas ei antanut toiminnalleen mitään syytä. Hyvinvoinnin puutokset ja muut tuntuivat henkilökohtaisilta ongelmilta, joiden ei kuuluisi vaikuttaa kouluun, ja samaa mieltä vaikutti olevan professorikin, sillä tuo keskittyi vain koulusääntöjen rikkeisiin ja niiden seurauksiin. Nic ei havainnut minkäänlaista yllätystä professorin kasvoilla, koska hän oli liimannut katseensa täysin muualle (köhm, lattiaan). Ainakaan katse ei poukkoillut hallitsemattomasti, kuten hyvin usein sillä oli tapana tehdä.
Huoltajien kohdalla Nic vilkaisi hieman professoria. Täysi-ikäisenä hänellä ei enää ollut varsinaisesti huoltajia, vaan hän oli koulusta vastuussa itselleen. Se olikin teettänyt typeriä lääkärintodistuslappusia ja ties mitä ylimääräistä työtä. Nic kuitenkin ymmärsi vanhemmille ilmoittamisen tärkeyden. Vanhemmat olivat perillä jostain, mutta oikeastaan vain Sonia tiesi tarkemmin, mistä oli kyse ja miten laajalle Nicin ongelmat olivat juurtuneet. Muita Nic ei ollut halunnut vaivata. Nic kurtisti kulmiaan, koska ei ollut ihan varma, tarkoittiko rehtori ottavansa myös yhteyttä Nicin oikeaan isään, koska Remylle Nic ei ollut puhunut pitkään aikaan mistään, eikä tuo oikeastaan ollut koskaan tainnut Chateaussa käydäkään tekemässä yhtään mitään. Eihän tuota edes Nicin asiat kiinnostanut. Nic ei ollut ihan varma saattoiko hän kysyä asiasta.
Jälki-istunto kuitenkin katkaisi sen ajatuksen. Eikä vain yksi jälki-istunto vain koko kevään kestävä jälki-istunto. Ristiriitainen pettymyksen ja epämääräisen huojennuksen sekamelska kulki Nicissä. Häntä ei erotettaisi. Mutta hän... joutui jälki-istuntoon. Joka ilta? Joka viikko? Raskas taakka painoi jo ennestään ylityöllistettyä ja kuormittunutta opiskelijaa. Milloin hänen oli tarkoitus opiskella jatkuvassa jälki-istunnossa? Voisiko hän pyytää päästä pois joiltain kursseilta? Tosin ei hän ollut kehdannut pyytää aiemminkaan. Nyt sekin antoi vain huonoa kuvaa alamäestä. Lisää velvollisuuksia... Tosin samaan syssyyn vastuutehtävät lähtivät pois. Se tuntui kumman helpottavalta, koska Nic ei koskaan ollut halunnut olla valvojaoppilas. Hän auttoi kyllä mielellään, mutta Nicillä ei koskaan ollut minkäänlaista auktoriteettia, eikä hän oikeastaan koskaan halunnut vähentää kenenkään tupapisteitä tai puuttua muiden toimintaan. Hän oli nauttinut tuutorin opintojen ohjaamisesta, mutta sitä ei ollut ollut Heatherin jälkeen. Ja sekin oli välillä... haastavaa. Ja tuutorin kaikki muu rooli oli aivan liikaa esiintymistä ja ohjaamista ja pakollisia koulutapahtumia, joista kaikista Nic voisi nykyisin olla poissa. Se tuntui vapautukselta, jota Nic oli haaveillut pitkään uskaltamatta koskaan mainita kellekään... Ja miksipä kukaan olisi epäillytkään, ettei hän haluaisi tehdä tehtäviä? Hänhän teki kaiken, mitä kysyttiin täsmälleen niinkuin haluttiin. Eikä koskaan sanonut mitään.
Jokailtaisten tuutor- ja valvojaoppilastehtävien vaihtuminen yksinäisiin ja hiljaisiin jälki-istuntojen hanttihommiin kuulosti jopa siltä, että Nic olisi pääsemällä vähällä. Käytännön ongelmat kuitenkin pakottivat Nicin puuttumaan asiaan. Nic puri huultaan epävarmana siitä, miten voisi ilmaista asiansa sotimatta rangaistuksen ideaa vastaan.
"Ymmärrän täysin rangaistuksen... aiheellisuuden. Tuota...um... professori hyvä, mikäli ... saan kysyä...", Nic havaitsi änkytyksen ilmestyvän taas puheeseen, koska nyt hän joutui ensimmäistä kertaa koko keskustelun aikana ilmaisemaan jonkinlaista mielipidettä, mikä ei välttämättä miellyttänyt professoria, koska se poikkesi tuon puheiden pelkästä myötäilystä. Kun änkytyksen vielä havaitsi, se tuntui kasvavan entisestään. "Tie- tiedättehän... siis... käyn töissä. Poudlardinessa. Epäsäännöllisinä aikoina joka viikko, joten... ". Ihan vain yrittääkseen estää änkytystä koko loppuosan Nic puhui aavistuksen liian nopeasti. "Mietin, että onhan mahdollista, että voin suorittaa jälki-istuntoni sen estämättä työskentelyä? Olisi todella kurja työpaikalleni aiheuttaa työvoimapulaa ja en haluaisi aiheuttaa heille ongelmia minun virheideni takia... voin... öm... toimittaa työvuoroaikatauluni heti kun saan sen ja vaikka joka kerrasta todistuksen paikallaolostani, mikäli työnantajani vain suostuu siihen." Nic meinasi sanoa, että voisi tehdä kaksinkertaisesti jälki-istuntoja korvatakseen poissaolon, mutta ei kokoaikaista jälki-istuntoa kai voinut enää kaksinkertaistaa?
"Ja tuota... toinen asia", Nic jatkoi, vaikka asia oli oikeastaan vain edellistä ongelmallisempi. Nic mietti päänsä puhki, miten olla huolestuttamatta perhettään yhtään turhasta. "Tai oikeastaan... kysymys... siitä vanhemmille ilmoittamisesta. Jos ... vain suostutte kertomaan, kuulisin mielelläni um... tarkoititteko ottaa yhteyttä äitiini, monsieur Blanchardiin vai monsieur Cartieriin?" Jos Nic olisi valinnut, kenelle puhuisi, hän olisi valinnut isäpuolensa. Hän kuitenkin koki olennaiseksi käyttää kohteliaampaa ilmaisua perheenjäsenistään, sillä Blanchard oli Molinallekin tuttu, vaikka ei tuo välttämättä muistanutkaan Nicin perhetaustoja, ja Remy taas... Nic ei voinut sanoa olevansa läheinen hänen kanssaan.
Nicolas Cartier — 18.03.2021
// @milamolina
milamolina — 19.03.2021
Mila Molina / rehtori, ennustuksen opettaja
Rehtori katsoi Cartieria silmiin. Vaikutti siltä, että luokkahuoneen lattialankut kiinnostivat poikaa enemmän kuin keskusteluun osallistuminen. Nainen kurtisti kulmiaan. Katseen välttelyn kerrottiin osoittavan, että vastapuoli valehteli tai että hänellä oli jotain salattavaa. Oliko poika puhunut totta sanoessaan parantaneensa tapojaan? Toisaalta vähentynyt negatiivinen palaute henkilökunnalta tukisi myös sitä väittämää, että tuo olisi tehnyt parannuksen. Katseen välttely saattoi kertoa myös siitä, että poika todella katui tekojaan - tai sitten lattialankut vain olivat erityisen kiehtovia.
"Herra Cartier, sinulle on annettu rangaistus erittäin hyvästä syystä, eikä rangaistukseen ole mahdollista lisätä omia ehtoja. Sinä tulet käymään jälki-istunnossa tästä päivästä lähtien joka viikko tämän lukuvuoden loppuun saakka. Ajankohta kerrotaan viikkoa etukäteen, ja ensi viikolla jälki-istuntosi on tänä samana päivänä ja samaan kellonaikaan, mutta ole ystävällinen ja mene vararehtori Feyn toimistoon. Hän varmasti keksii sinulle jotain tekemistä", rehtori toisti rangaistuksen pojalle, mutta tällä kertaa hieman täsmentäen. Hän ei harkinnut hetkeäkään, että olisi antanut pojalle minkäänlaisia vapauksia, eli töissäkäynti ja muu hölynpöly sai nyt jäädä toissijaiseksi asiaksi. Cartier oli opiskelija, mikä tarkoitti sitä, että opiskelun täytyi olla ensisijaisessa asemassa tuon elämässä.
"Ja vastauksena kysymykseesi huoltaja-asiaan liittyen...", rehtori aloitti ja mietti hetken. Poikahan oli täysi-ikäinen, joten koululla ei ollut minkäänlaista ilmoitusvelvollisuutta, tai edes -oikeutta, liittyen tuon koulunkäyntiin liittyviin asioihin. Ja toisaalta, mitä hyötyä ilmoittamisesta olisi edes ollut täysi-ikäisen opiskelijan kohdalla. "...tarkastan asian papereistasi myöhemmin", nainen töksäytti lopulta vastauksensa.
Rehtori ryhtyi kasaamaan pöytänsä päälle levitettyjä papereita jälleen uuteen pinoon pöydän reunalle. Nyt yksi pakollisista asioista oli hoidettu, mutta niitä oli jäljellä vielä kymmeniä. Nainen huokaisi. "Jos sinulla ei ole muuta asiaa, voit mennä. Ja muistakin pysyä erossa neiti O'Harasta."
// @Nicolas Cartier
Nicolas Cartier — 19.03.2021
Nicolas Cartier, CerfeurNicolas kalpeni todennäköisesti hieman. Hänellä ei ollut mitään hajua, miten hän kävisi samaan aikaan koulussa, skippaamatta yhtäkään tuntia ja silti voisi säilyttää työnsä. Työ oli välttämätön taloudellisesti, Nic jopa tuki sillä säännöllisesti äitiään, ja useimmat professorit kyllä ymmärsivät, mutta Molinalla ei vaikuttanut olevan mitään käsitystä Nicin vastuutehtävien yhteensovittamisesta. Vaikka Nic sai kuin saikin aikaan todella paljon, näki hän kuitenkin selkeästi, että samanaikaisesti kaiken tekeminen vaatisi vähintäänkin ajankääntäjän. Yhtälö oli mahdoton, eikä Nic tiennyt, mistä hän voisi luopua, koska ei voinut kysyä oppituntien vähentämisestäkään. Ja nyt kun Nic oli jo kysynyt työasiaa Molinalta, ei hän voisi kysyä asiaa enää Feyltäkään, koska se olisi vain auktoriteetin kyseenalaistamista...
Noh, eipä hän ollut nukkunut tähänkään mennessä tarpeeksi, kai öitä voisi käyttää hyödyllisesti? Voisi tehdä lisää keskittymistä lisäävää lientä tai sitä, jolla vaikutettiin uniin, niin voisi uneksia koulutehtävät... Jos liemen keittymisen aikana tekisi tähtitiedon tehtävät? Ja ehkä, jos tekisi nopeasti loitsut, voisi samalla ehtiä ajattelemaan muodonmuutoksen esseen valmiiksi? Jos Feyn jälki-istunnot olisivat taas jotain pokaalien siivousta, voisi vain yrittää olla nopea ja sitten tehdä jotain muuta ja käyttää sen ajan ajatustasolla hyödyksi.
Töiden lisäksi Niciä jäi vaivaamaan Heather. Hän ei saisi tavata tuota enää koskaan. Eikä hän edes ollut koskaan tehnyt tuolle yhtään mitään. Mahtaisikohan rehtori ottaa yhteyttä O'Haroihin? Toisaalta, se saattoi olla isku Molinallekin, tuo itse oli suositellut Niciä tuutoriksi... Jos tuo ottaisi yhteyttä... Nic saattoi jo kuvitella O'Harojen isän... pelko tuli jostain syvältä kehosta vilunväristyksinä.
Nicolas Cartier — 19.03.2021
Nicolas puri huultaan, mutta ei uskaltanut kysyä yhtään lisää kysymyksiä. Hän oli edelleen epävarma siitä, että aikoiko rehtori sittenkin sanoa yht'äkkiä erottavansa Nicin vai ei. Sitä lausetta ei kuitenkaan kuulunut, vaan Nic sai luvan poistua. Hän tarttui siihen tilaisuuteen nopeasti.
"Ymmärrän. Kiit
os ja anteeksi ajasta", hän jos kuka arvasi hetkessä paperipinojen taakse kätkeytyvän työn määrän. "Hyvää iltapäivän jatkoa", Nic sanoi, nousi ja suuntasi ripeästi ovelle.
// @milamolina kiitos ropesta!
milamolina — 22.03.2021
Mila Molina / rehtori, ennustuksen opettaja
Rehtori katsoi jatko-opiskelijan loittonevaa selkää. Heti, kun poika oli poistunut käytävälle ja sulkenut oven perässään, nainen loitsi kahdella sauvanseilautuksella itselleen kupillisen höyryävän kuumaa teetä asetteineen. Hän huokaisi. Seuraavan puolen tunnin ajan rehtori tulisi viettämään rauhallisen teehetken, jonka aikana hän sulkisi mielestään edellisen keskustelun tuomat murheet, jotta tilaa olisi taas uusille murheille.
// Kiitos pelistä, @Nicolas Cartier!
------------------------------ ROPE ON PÄÄTTYNYT ------------------------------
