Comme la neige a neigé!

Comme la neige a neigé!

ViestiKirjoittaja Elicia Beaudouin » 01 Joulu 2018, 20:25

// Onpa taas mielikuvituksellinen otsikko. :'D Mutta siis tämä on Elicia Beaudouinin ja Ophelia Villardin välinen peli, johon ei ainakaan näillä näkymin oteta muita mukaan. Sopiiko, että pelin päivämäärä on 1.12.2018?

EDIT: Otsikko vaihdettu 11.12.2018. //


Elicia Beaudouin istui Pouffsoufflen oleskeluhuoneen takan edessä olevassa nojatuolissa kädessään pyöröpuikot ja sylissään karmiininpunainen lankakerä. Pouffsouffletyttö oli päättänyt neuloa tyttöystävälleen Sonia Cartierille jotain lämpöistä joululahjaksi ja koska jouluun oli enää muutama viikko, oli Elicia tämän lauantaiaamupäivän kunniaksi ryhtynyt tuumasta toimeen. Aloitussilmukat luotuaan Elicia aloitti muutamalla rivillä joustinneuletta ja jatkoi sitten helmineuleella. Hymy nousi kuin itsestään tytön kasvoille tämän kuvitelessa sielunsa silmin lopullisen teoksen Sonian ylle. Se näyttäisi varmasti hyvältä. Tosin, jopa roskapussi näyttäisi hyvältä Sonian päällä.

"Lunta!" Iloiset hihkaukset saivat Elician heräämään pilvilinnoistaan. Sanoiko joku lunta? Missä? Monien muiden tuvassa olevien tavoin Eliciankin katse siirtyi ikkunaan - ja aivan totta! Suurehkot valkoiset hiutaleet leijailivat ikkunan tuolla puolen. Elicia neuloi kiireesti rivin loppuun - hän halusi ehdottomasti ulos ihailemaan hiljalleen valkoiseksi muuttuvaa pihamaata. Château näytti pouffsouffletytön mielestä nimittäin tavallistakin kauniimmalta ja taianomaisemmalta lumikuorrutteen kera.

Pian Elicia oli vetänyt ylleen mustan talvitakin sekä voikukankeltaisen tupsupipon, kaulahuivin ja lapaset ja tämä kiiruhti ensimmäisen kerroksen käytävää pitkin kohti ulko-ovea. Tytön mielessä kävi, että tämä olisi voinut käydä hakemassa Sonian Gryffondorien oleskeluhuoneesta, mutta saattoihan olla, ettei tyttö olisi siellä, vaan jossain päin linnaa salakäytäviä etsimässä tai isoveljeään Nicolasta kiusoittelemassa. Toivottavasti ei kuitenkaan mitään typeryyksiä tekemässä.

Elicia työnsi Châteaun jykevät tammiovet auki ja astui ulos. Hän hengitti raikasta pakkasilmaa ja katseli hymy huulillaan hiutale hiutaleelta mustasta valkoiseksi värjäytyvää pihamaata, hyppeli kiviportaat alas ja yritti napata pari lumihiutaletta kielellään. Hän näytti ulkopuolisten silmissä varmasti aivan pikkulapselta, muttei välittänyt siitä - kyllä tälläisistä elämän pienistä ilon hetkistä tuli nauttia täysin rinnoin!
Viimeksi muokannut Elicia Beaudouin päivämäärä 11 Joulu 2018, 10:13, muokattu yhteensä 1 kerran
Elicia Beaudouin
 

Re: Luminen lauantai

ViestiKirjoittaja Ophelia Villard » 03 Joulu 2018, 14:41

//Tuo päivä käy oikein hyvin//

Ophelia Villard oli matkalla kirjastoon etsimään paria kirjaa erästä esseetä varten. Kirjoitustouhu vaikutti kovin työläältä, mutta pakkohan sitä läksyt oli tehdä. Ei niiden tekemättömyydestä ollut koskaan mitään hyvää seurannut. Ophelia sen tiesi, sillä hän oli toisinaan onnistunut unohtamaan läksyt ihan totaalisesti. Nyt hän kuitenkin aikoi tehdä kaiken, vieläpä ajoissa. Vilkaisu ikkunan suuntaan tytön kulkiessa erästä käytävää pitkin, sai kuitenkin hänet pysähtymään ja sitten syöksähtämään ikkunan luokse. Ulkonahan satoi lunta! Eikä edes mitään märkää lumentapaista, vaan ihan oikeata lunta!

Hetken aikaa tyttö seisoi ikkunan ääressä ja mietti, mitä tekisi. Läksyt odottivat, mutta niiden piti olla valmiita vasta ylihuomenna. Ja nyt oli vasta aamupäivä… Miettimiseen ei mennyt kauaa. Kohta Ophelia jo oli kääntynyt takaisin sinne mistä tuli ja kiiruhti kohti Pouffsoufflen tupaa. Sinne päästyään hän ryntäsi makuusaliinsa, heitti koululaukun sängylleen ja kaivoi esiin lämpimän vaaleankeltaisen villapaidan ja valkoisen pipon ja lapaset. Kohta Ophelia jo oli matkalla ulos. Kaikessa kiireessä takkikin unohtui, mutta ei se varmaan mitään haittaisi.

Kohta Ophelia jo oli ulkona kipittämässä portaita alas pihamaalle. Lumisade oli saanut näköjään muitakin liikkeelle. Ainakin eräs tyttö, jonka Ophelia tiesi olevan samasta tuvasta, oli tullut ulos. Ilmeisesti lumi oli tehnyt tuohonkin vaikutuksen. Koska pihalla ei näkynyt muita tuttuja tai melkein tuttuja, Ophelia asteli tytön luokse, näyttihän tuo intoilevan lumisateesta vähintään yhtä paljon kuin hän itse.
”Eikö ole täydellinen joulukuun alku!” Ophelia hihkaisi ja pyörähti ympäri kädet levällään, katsoen samalla korokeuksiin, alas leijailevia hiutaleita kohti. Lunta tulikin oikein kunnolla ja ylös katsominen sai vain hiutaleet vilisemään silmissä.

”Lunta!” tyttö intoili ja muodosti käsillään kupin, johon toivoi lunta satavan. Yritys oli melko kehno, hiutaleet sulivat nopeasti lämpimiä lapasia koskettaessaan. Se ei kuitenkaan himmentänyt Ophelian riemua, vaan hän vain naurahti iloisesti.
”Katso, piha alkaa jo peittyä lumen alle,” Ophelia jatkoi. ”Täällä on kohta ihan valkoista. Miten kukaan malttaa pysyä sisällä tällaisella säällä.”
Ophelia Villard - Entinen oppilas
Avatar
Ophelia Villard
Alumni
 
Viestit: 105
Liittynyt: 11 Elo 2018, 19:07

Re: Luminen lauantai

ViestiKirjoittaja Elicia Beaudouin » 03 Joulu 2018, 21:17

Saatuaan muutaman epäonnisen hiutaleen napattua suuhunsa (ja sitäkin useamman osuttua sen sijaan hänen silmiinsä) Elicia lopetti lumihiutaleiden pyydystämisen ja vain katseli pihamaata, hyräillen hiljaa erästä saksalaista joululaulua: Schneeflöckchen, Weißröckchen, wann kommst du geschneit? Du wohnst in den Wolken, dein Weg ist so weit...

”Eikö ole täydellinen joulukuun alku!” hihkaisu sai Elician kääntämään katseensa. Hänen luokseen oli tullut vaaleahiuksinen vaaleankeltaiseen villapaitaan pukeutunut tyttö, jonka Elicia tiesi olevan myöskin pouffsouffle. Elicia oli nimittäin nähnyt tytön muutaman kerran oleskeluhuoneessa. "On kyllä", Elicia myönsi ja katseli hymyillen kuinka tyttö yritti pyydystää lumihiutaleita lapasiinsa. Elicia teki samoin ja tutkiskeli lumihiutaleita tarkkaan. Ne olivat kaikki niin eriaisia ja niin kauniita.

”Katso, piha alkaa jo peittyä lumen alle", vaaleahiuksinen tyttö jatkoi. ”Täällä on kohta ihan valkoista. Miten kukaan malttaa pysyä sisällä tällaisella säällä.” "Sanopa muuta", Elicia vastasi, otti pois toisen lapasen ja ojensi sitten kätensä tytölle. "Minä olen Elicia Beaudouin, käyn kuudetta luokkaa. Sinäkin olet pouffsouffle, etkö olekin?" Elicia hymyili ja tarkkaili tyttöä sinivihreillä silmillään. Tyttö oli todella nätti, tuolla oli varmasti iso ihailijalauma.

Uutta tuttavaansa käteltyään Elicia sujautti lapasen takaisin käteensä, kyykistyi, otti käsiinsä hieman lunta ja pyöritteli siitä pienen pyöreän lumipallon. Sitten hän alkoi kierittää lumipalloa eteenpäin hangessa. "Tehdäänkö lumiukko?" Elicia kysyi tupatoveriltaan ja virnisti.
Elicia Beaudouin
 

Re: Comme la neige a neigé!

ViestiKirjoittaja Ophelia Villard » 11 Joulu 2018, 20:50

Ophelia ei voinut olla hymyilemättä. Lumisade oli niin kaunista! Miten ihmeellistä, että heti joulukuun tultua taivas antoi hiutaleiden laskeutua peittämään maa lumoavan valkoisen vaipan alle. Tietysti lunta oli vasta vähän, mutta ei se hillinnyt tytön riemua. Lumi teki joulusta jouluisemman, aina. Mielikin piristyisi takuulla, kun musta maa ei enää imisi kaikkea valoa. Ehkä jopa koulua jaksaisi sitten käydä reippaammin.

Elician esitellessä itsensä, Opheliakin riisui lapasensa kätelläkseen tyttöä. Kyllä hän tuon tiesi nimeltä, olivathan he sentään samassa tuvassa.
"Juu, olen. Ophelia Villard. Viidennellä luokalla," tyttö kertoi puristaessaan toisen kättä reippaasti. Miksiköhän hän ei ollut aiemmin jutellut Elician kanssa? No, nytpä sekin asia korjaantui!

Muuta Ophelia ei ehtinytkään sanoa, sillä hän jäi uteliaana silmäilemään Elician kyykistelyjä. Kun tuo sitten ehdotti lumiukon tekemistä, ei häntä tarvinnut kahta kertaa käskeä. Eikä kyllä edes yhtäkään kertaa, hän suostui sellaiseen innolla.
"No todellakin tehdään!" Ophelia naurahti ja kyykistyi hänkin maahan lumipalloa pyörittämään. "Tehdään siitä niin iso kun voidaan, vaikka eihän tässä nyt vielä niin kovasti lunta ole. Mutta kyllä tästä aina yhden ukon saa!" Olipa tosiaan ollut viisas päätös tulla ulos ja jättää läksyt myöhemmäksi. Kyllä lumessa möyriminen aina sellaisen voitti. Ei haitannut, vaikka farkkujen lahkeet vähän kastuivat. Ne kuivuisivat kyllä.

"Ehkä olisi pitänyt odottaa vähän enemmän lunta," Ophelia naurahti, kun pallo ei tuntunut kasvavan pienellä alalla kovin suureksi. "Mutta no, ei haittaa. Pitäähän sitä nyt ensilumesta tällainen tehdä. Hei, mehän voitaisiin kysyä saataisiko keittiöstä tälle porkkana nenäksi, ellet sitten osaa loihtia sellaista. Minä en, ainakaan vielä. Mutta ehkä yritetään saada nämä pallot isommaksi ensin." Tottahan ukon piti nenä saada. Ja silmät ja suu. Ei se muuten olisi kovin kummoinen ilmestys. Sitten hän voisi esitellä sen Luolille. Tottahan lumiukko piti myös hänelle näyttää.
Ophelia Villard - Entinen oppilas
Avatar
Ophelia Villard
Alumni
 
Viestit: 105
Liittynyt: 11 Elo 2018, 19:07

Re: Comme la neige a neigé!

ViestiKirjoittaja Elicia Beaudouin » 13 Joulu 2018, 16:58

Tyttö, joka esitteli itsensä Ophelia Villardiksi, suostui Elician ehdotukseen silmin nähden innoissaan ja alkoi itsekin pyöritellä lumipalloa. "Tehdään siitä niin iso kuin voidaan, vaikka eihän tässä nyt vielä niin kovasti lunta ole. Mutta kyllä tästä aina yhden ukon saa", Ophelia puheli innostuneena. Elicia hymyili Ophelialle ja jatkoi lumipallonsa kierittämistä eteenpäin. Se alkoi olla jo noin ryhmyn kokoinen.

"Ehkä olisi pitänyt odottaa vähän enemmän lunta", Ophelia naurahti hetken kuluttua. Hänen pallonsa ei näyttänyt kasvaneen kovinkaan paljoa, eikä kyllä Eliciankaan. Elicia nousi hetkeksi seisomaan suoraan, kumarassa kyykistellen eteenpäin kävely alkoi ottaa pidemmän päälle voimille. Elicia katseli pihamaata. Jos vain jaksaisi kiertää koko tilukset ympäri, saisi kyllä varmasti helpostikin tehtyä ison lumiukon.

"Hei, mehän voitaisiin kysyä saataisiko keittiöstä meille porkkana nenäksi, ellet sitten osaa loihtia sellaista", Ophelia ehdotti. "Minä en, ainakaan vielä. Mutta ehkä yritetään saada nämä pallot isommaksi ensin", tyttö jatkoi puhumista. Tämä oli selvästi sangen puheliasta sorttia, mikä oli Eliciasta hyvä asia. Hän ei nimittäin itse ollut kovin hyvä keksimään puhuttavaa ja oli useimmiten kaverioporukoissa se, joka kuuntelee ja nauraa muiden jutuille.

"Hyvä idea, ja ei, en minäkään osaa loihtia porkkanaa. Sitä paitsi, jos en ole aivan väärässä, niin ruokaa ei voi loitsia tyhjästä", Elicia sanoi. "Ruoka on ensimmäinen viidestä tärkeimmästä poikkeuksesta Gampin lakiin perusmuodonmuutoksista. Ruokaa ei voi taikoa tyhjästä, mutta sitä voi kutsua, jos tietää missä sitä on, sitä voi muuntaa, ja sen määrää voi lisätä jos sitä on jo", tyttö jatkoi.

Itse asiassa Elicia oli surkea käytännön muodonmuutoksissa, mutta tätä kompensoidakseen pouffsouffle oli yrittänyt opetella ulkoa muodonmuutoksen teoriaa. Se ei kuitenkaan ollut auttanut V.I.P.-kokeissa ja Elicia oli saanut todella huonon arvosanan siitä, osittain siksi, että oli saanut paniikkikohtauksen kesken kokeen ja joutunut jättämään sen osittain tekemättä. Uusi muodonmuutosten opettaja, professori Sauvage, oli kuitenkin antanut Elicialle vähän tukiopetusta muodonmuutoksista ja se oli kyllä auttanut jonkin verran.

"On kyllä varmaan kohteliaampaa käydä pyytämässä porkkanaa keittiöstä kuin vain kutsua sitä omin luvin", Elicia totesi. "Mutta ketään ei varmaan haittaa, jos kutsumme vähän lunta lähemmäs, niin saamme lumiukon tehtyä." Sen sanottuaan Elicia otti omenapuusauvansa esiin, osoitti sillä koulun tiluksia ja sanoi: "Tulejo lumi."

Se oli virhe. Kaikki tiluksen lumet pöllähtivät pouffsouffletyttöjen päälle kuin hyökyaalto. Onneksi lumi oli vielä puuterinpehmeää eikä sitä ollut kovin paljoa. Muuten olisi voinut käydä hullusti. Elicia pyyhki lumia kasvoiltaan ja kääntyi Ophelian puoleen. "Anteeksi. En arvannut että tässä kävisi näin", Elicia pahoitteli. Sitten tyttö kuitenkin purskahti nauruun, eikä se ottanut loppuakseen. Naurun kyyneleet kihosivat tytön silmiin ja tämän vatsaan koski. "Aijaijaijai", Elicia valitti kikattaen kunnes viimein pakotti itsensä rauhoittumaan, edelleen huvittunut ilme kasvoillaan. "No, eiköhän me nyt saada lumiukko tehtyä."
Elicia Beaudouin
 

Re: Comme la neige a neigé!

ViestiKirjoittaja Ophelia Villard » 14 Joulu 2018, 21:37

Siitä oli jo aikaa, kun Ophelia oli viimeksi tehnyt lumiukkoa. Aina ei ollut lunta, eikä aina ollut innostusta tai aikaa sellaiseen, kun oli niin paljon kaikkea muutakin tekemistä. Nyt ei voinut kuin ihmetellä, miten hauskaa saattoi olla peuhata lumihangessa. Lunta vain olisi saanut olla enemmän. Jos sitä sataisi vielä monena päivänä, niin maisema muuttuisi suorastaan lumoavaksi ja silloin olisi kyllä pakko tulla taas ulos nauttimaan lumesta. Mahtoikohan muuten koululla olla mahdollisuutta pulkkamäkeen? Sellainen olisi ihan mielettömän hauskaa!

Ophelia ei kuitenkaan kauaa ehtinyt ajatella pulkkailua. Porkkananenä sen sijaan oli nyt päällimmäisenä mielessä.
”Hmm, no, harmi ettei sitä voi loitsia,” Ophelia totesi. Gampin laki kuulosti kyllä etäisesti tutulta, mutta vaalealla tytöllä ei ollut aavistustakaan mistä poikkeuksista Elicia puhui. Ehkä olisi pitänyt kuunnella tunnilla vähän tarkemmin, tai ainakin kerrata muistiinpanoja. No, V.I.P. kokeet olivat vasta edessäpäin, hänellä oli vielä reilusti aikaa.

”Eiköhän käydä sitten keittiössä kun saadaan tämä valmiiksi,” tyttö jatkoi ja nousi hänkin välillä oikaisemaan jalkojaan ja selkäänsä. ”Mutta kutsu vain lunta!” Miksei hän ollut itse sitä hoksannut? Niin yksinkertaistahan se oli! Elicia jo heilautti taikasauvaansa ja lausui kutsuloitsunsa. Ennen kuin Ophelia edes kunnolla tajusi mitä oli tapahtunut, oli lumipilvi pölähtänyt heidän päälleen. Ophelia vilkaisi Elician suuntaan, purskahtaen hänkin hersyvään nauruun.

Loitsu ei ollut mennyt ihan putkeen, mutta olihan se nyt ihan mahdottoman hauskaa joutua sillä lailla lumen armoille.
”Ihan varmasti saadaan,” hän vastasi Elician kommenttiin lumiukon tekemisestä. Ei ollut epäilystäkään, etteikö lumiukon teko onnistuisi. Lumipallotkin olivat saaneet mukavan kerroksen lunta päälleen ja näyttivät heti suuremmilta.

”Oijoi, tuo oli melkoinen loitsu,” tyttö naurahti pyyhkien vettä silmäkulmistaan. ”Mutta ainakin saatiin lumet tänne. Nythän me saadaan se lumiukko tehtyä ihan hetkessä!” Ophelia laskeutui jo takaisin polvilleen, vaikka housunlahkeet olivat jo ennestään märät. Ei pieni kastuminen pahaa tekisi!
”Hei, tässähän voisi melkein pistää lumisodan pystyyn,” Ophelia totesi ja heitti pienen lumipallon Eliciaa kohti. ”Tuo on siitä hyvästä kun heitit lumet päälleni.” Tytön ilmeestä huomasi kyllä, ettei hän ollut ollenkaan tosissaan, kunhan hassutteli.
Ophelia Villard - Entinen oppilas
Avatar
Ophelia Villard
Alumni
 
Viestit: 105
Liittynyt: 11 Elo 2018, 19:07

Re: Comme la neige a neigé!

ViestiKirjoittaja Elicia Beaudouin » 14 Joulu 2018, 23:52

Elician onneksi Opheliakin purskahti nauruun ja hetken tytöt kikattelivat hervottomasti lunta pois kasvoiltaan ja vaatteiltaan pyyhkien. ”Oijoi, tuo oli melkoinen loitsu", vaaleahiuksinen tyttö kommentoi ja Elicia tyrskähti, välttäen kuitenkin uuden naurunremakan. ”Mutta ainakin saatiin lumet tänne. Nythän me saadaan se lumiukko tehtyä ihan hetkessä!” tämä iloitsi ja alkoi taas pyöritellä lumipalloaan. Elicia teki samoin ja huomasi tyytyväisenä pallon kasvavan paljon nopeammin kuin hetki sitten.

”Hei, tässähän voisi melkein pistää lumisodan pystyyn", Ophelia tuumasi jossain Elician takana. Ennen kuin Elicia ehti vastata mitään, tämä tunsi lumipallon osuvan selkäänsä. "Hei!" Elicia huudahti naurahtaen ja kääntyi Ophelian puoleen. ”Tuo on siitä hyvästä kun heitit lumet päälleni", tyttö sanoi, mutta tämän kasvot eivät olleet lainkaan vakavat, mistä Elicia päätteli Ophelian vain vitsailevan. "Fair enough", Elicia sanoi, näytti tytölle kieltä ja jatkoi sitten lumipallonsa pyörittelyä.

"Eiköhän tämä ole jo tarpeeksi iso", Elicia totesi ja pyöritteli lumipallonsa Ophelian luo. "Minun lumipalloni on vähän isompi kuin sinun, joten laitetaan sinun lumipallo minun lumipallon päälle", Elicia sanoi ja auttoi nuorempaa tyttöä nostamaan lumipallon toisen päälle ja piteli sitä sitten paikallaan sen ajan, että Ophelia sai lumipallon kiinnitettyä lumella paikoilleen.

Kun lumipallot olivat päällekäin Elicia alkoi hioa omaa palloaan hieman pyöreämmäksi ja nyppi siitä roskia pois. Sitten hän astui pari askelta taaksepäin ja katsoi lumiukkoa arvioivasti. "Siihen voisi vielä tehdä yhden pallon pääksi", Elicia tuumi. "Jos sinä teet sen, niin minä voin käydä hakemassa keittiöstä porkkanan nenäksi. Ja ehkä kotitontuilta löytyy myös hiilenpaloja silmiksi", Elicia ehdotti.

Pian tyttö olikin matkalla kohti keittiötä. Mitä lähemmäs paikkaa Elicia pääsi, sitä leveämmäksi hänen hymynsä muuttui. Keittiöstä leijui nimittäin mitä ihanin piparien ja joulutorttujen tuoksu. Hedelmäkulhoa esittävän maalauksen luo päästyään Elicia otti lapasen pois kädestään ja kutitti päärynää, joka alkoi kiemurrella ja kikattaa ja muuttui suureksi vihreäksi oven kahvaksi. Elicia veti keittiöön vievän oven auki ja keittiön päässä olevan tiilitakan tulen lämpö ja ihanien joululeivonnaisten tuoksu tulvahtivat hänen päälleen.

Pian Elicia oli jo matkalla takaisin ulos Ophelian luo. Hän oli saanut kotitontuilta mukaansa pienen korin, jossa oli porkkana, hiilenpaloja, nappeja, suuri pannumyssy jonka sai kuulemma laittaa lumiukolle pipoksi, sekä pitkä värikäs kaulaliina jonka kotitontut lahjoittivat myös lumiukon tekoa varten. "Katso mitä kaikkea minä sain!" Elicia hihkaisi ulos päästyään ja kiiruhdettuaan Ophelian luo. "Näistä me saadaan kyllä maailman hienoin lumiukko."
Elicia Beaudouin
 

Re: Comme la neige a neigé!

ViestiKirjoittaja Ophelia Villard » 05 Tammi 2019, 21:09

Hymy ei kadonnut Ophelian kasvoilta. Se tuntui äskeisen selkkauksen ansiosta jämähtäneen siihen pysyvästi. Minkä sille mahtoi, että lumessa puuhastelu sai aikaan sellaista riemua. Ehkä jonkun mielestä oli lapsellista sillä tavalla möyriä hangessa, jota nyt jo saattoi sillä kohtaa sellaiseksi sanoa. Nyt vaaleatukkainen pouffsouffletyttö ei kuitenkaan sellaisista pikkuseikoista piitannut. Eikä kyllä muulloinkaan. Hänen puolestaan oli vain hyvä jos joskus lapsetti.

”Eiköhän tämä ole jo tarpeeksi iso,” kuului Elician ääni, joka sai Ophelian vilkaisemaan tuon aikaansaannosta. Kuten tyttö sanoi, tuon pyörittämä pallo oli jonkin verran isompi.
”Joo, tehdään niin,” Ophelia suostui. Ei ollut järkeä ryhtyä enää pyörittelemään hänen pallostaan isompaa, kun toisella sellainen jo oli. Pian hänen pallonsa oli saatu isomman päälle ja hän taputteli lisää lunta pitämään sen paremmin pakoillaan. Eihän pallo sentään saanut siitä lähteä vierimään pois, jos joku sitä vähän erehtyisi tuuppaamaan. Mutta ei kai kukaan nyt sellaista tekisi ja rikkoisi heidän lumiukkoaan? Se olisi typerää.

”Siihen voisi tehdä vielä yhden pallon pääksi,” Elicia ehdotti. Ophelia oli samaa mieltä. Melkein aina lumiukoissa taisi olla kolme palloa. Ja siitä tulisi tietysti korkeampi ja isompi. Siis parempi.
”Okei,” Ophelia suostui. ”Kokeile jos löydät sille jotain suuksi sopivaa. Ja eikö sille voisi laittaa hiilistä napitkin?” Tottahan lumiukko jotain vaatteentapaista tarvitsi. Se olisi sangen tylsä ilmestys, jos sillä olisi vain nenä ja silmät.

Elician mentyä Ophelia ryhtyi pyörittelemään viimeistä palloa. Se oli sen verran pienempi, että sen sai nopeasti tehtyä. Hän sai pallon nostettua pinon päällimmäiseksi ja kiinnitti sen paikoilleen samalla tavalla kuin edellisenkin. Lopuksi hän vielä kiersi lumiukon ympäri ja katsoi oliko se nyt sopivan pyöreä joka puolelta. Se vaikutti oikein lupaavalta, vaikka päätä piti hieman tasoittaa.

Kun Elicia vihdoin palasi tuomisineen, Ophelian silmät syttyivät innostuksesta. Kotitontut olivat ylittäneet itsensä ja antaneet mukaan vaikka mitä. Ihan oikeita nappejakin, eikä vain pelkkiä hiilikokkareita. Ne otukset varmaan olisivat innoissaan, kun näkisivät mitä heidän avullaan saataisiin aikaan.

”Oho, sinähän toit vaikka mitä kivaa,” tyttö kommentoi. ”Tästä tulee oikeasti tosi hieno. Toivottavasti säät pysyvät hyvinä, niin se saa olla tuossa pitkään. Minä voin vaikka laittaa noita nappeja paikalleen, jos sinä laitat nenän ja silmät?” Ophelia ehdotti ja otti käsiinsä joukon nappeja. Lumiukosta tulisi varmasti tosi hieno, muutkin varmasti olisivat sitä mieltä. Ja Luolin hän raahaisi katsomaan ukkoa vaikka väkisin. Pakkohan se oli hänellekin näyttää. Luol tosin ei tainnut ymmärtää sellaisen hauskanpidon päälle. Olisikohan poika edes suostunut tekemään lumiukkoa hänen kanssaan, jos hän olisi kysynyt?

”Noin, eikö ole hieno!” Ophelia totesi siirryttyään muutaman askeleen päähän ihailemaan valmistunutta lumiukkoa. Se näytti oikein veikeältä.
Ophelia Villard - Entinen oppilas
Avatar
Ophelia Villard
Alumni
 
Viestit: 105
Liittynyt: 11 Elo 2018, 19:07

Re: Comme la neige a neigé!

ViestiKirjoittaja Elicia Beaudouin » 17 Kesä 2019, 20:05

”Oho, sinähän toit vaikka mitä kivaa", Ophelia sanoi innoissaan nähdessään mitä Elicia oli tuonut mukanaan keittiöstä. ”Tästä tulee oikeasti tosi hieno. Toivottavasti säät pysyvät hyvinä, niin se saa olla tuossa pitkään", tyttö jatkoi puhumista ja Elicia nyökytteli innoissaan. "Minä voin vaikka laittaa noita nappeja paikalleen, jos sinä laitat nenän ja silmät?” "Sopii", Elicia vastasi, otti lapset pois kädestä ja alkoi kaivella korista hiilenpaloja silmiksi.

”Noin, eikö ole hieno!” Ophelia huudahti lumiukon valmistuttua ja tytöt ottivat muutaman askeleen taaksepäin ihaillakseen lumiukkoa paremmin. Se oli oikein veikeä ukko, juuri sellainen kuin kahden hupsun Pouffsouffletytön olettaisi saavan aikaan. Pannumyssynsä ja värikkään kaulahuivinsa ansiosta se erottui oikein hyvin muuten valkoiseksi muuttuneesta pihamaasta.

"On se", Elicia totesi. "Mietin vain, että olisikohan jokin loitsu, jolla saisi sen kestämään pidempään, vaikka sää muuttuisikin huonommaksi..." tämä pohdiskeli. Ainoa loitsu, mikä tuli tytön mieleen, oli kovethus, mutta se ei vain muuttaisi lumiukkoa kovemmaksi, vaan myös kiviseksi. Eikä kiviukko ollut niin kiva kuin lumiukko.

"Ehkä kirjastosta löytyisi joku loitsukirja, josta löytyisi sopiva loitsu", Elicia arveli. "Haluatko tulla mukaan? Kirjastoon, siis?" Elicia kysyi Ophelialta. Sopiva loitsu löytyisi varmasti nopeammin kahdestaan etsimällä, mutta jos Ophelia halusi vielä jäädä ulos, ei Elicia pahastuisi - olihan ensilumessa puuhastelu sentään tosi mukavaa!

// Anteeksi että kesti vastaamisessa. Tämä voisi olla minun viimeinen peliviestini tähän peliin. :D Kiitos pelistä! //
Elicia Beaudouin
 

Re: Comme la neige a neigé!

ViestiKirjoittaja Ophelia Villard » 17 Syys 2019, 10:26

Lumiukosta tuli todella hieno. Ophelia oli varsin tyytyväinen katsellessaan valkoista, napein ja pannumyssyin koristeltua kaveria. Hän toisi kyllä ehdottomasti Luolin katsomaan aikaansaannostaan heti, kun vain ehtisi. Tai pikemminkin sitten kun muistaisi. Toivottavasti vain kukaan törppö ei saisi päähänsä tulla tärvelemään sitä. Se olisi nimittäin suorastaan harmillista, olivathan he Elician kanssa kastelleet vaattensakin ja nähneet muutenkin vaivaa lumiukon tekemiseen. Mutta ei kai kukaan sentään niin ilkeä ollut. Ja jos oli, niin aina voisi tehdä uuden lumiukon!

"Hmm, en kyllä osaa sanoa onko sellaisia loitsuja," Ophelia vastasi. Hänellä nimittäin ei ollut aavistustakaan. Kun tarkemmin mietti, niin varmaan sellaisia loitsuja oli olemassa. Oli kuitenkin eri asia, osaisiko heistä kumpikaan sitä sitten loppupeleissä tehdä. Ehkä olisi ollut viisainta kysyä joltakin opettajalta. Kyllä joku heistä nyt ainakin tietäisi. Mutta Elicialla oli jo muita suunnitelmia ja kirjasto kuulosti myös vaaleamman Pouffsouffletytön mielestä varteenotettavalta vaihtoehdolta. Professorit sitä paitsi olisivat kuitenkin kiireisiä, eikä hän mielellään häirinnyt heitä kysymyksillä, jotka ehkä olivat tyhmiä.

"Voisin vaikka tullakin. Eiköhän sieltä jotakin löydy. Olisihan se nyt mukavaa jos saataisiin tuo lumiukko selviytymään vaikka koko talven!" Ophelia intoili. Pian hän jo lähtikin Elician matkassa kirjastoa kohti. Lumiukko jäi seisomaan pihamaalle.

//Anteeksipyynnöt myös tältä suunnalta ja samasta syystä :D Kiitoksia pelistä! Tämän voi nyt siis pistää pakettiin ennen kuin on uuden ensilumen vuoro!//
Ophelia Villard - Entinen oppilas
Avatar
Ophelia Villard
Alumni
 
Viestit: 105
Liittynyt: 11 Elo 2018, 19:07

Seuraava

Paluu Foorumiroolipelit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron