Tytöt jotka osaavat käyttää aseita

Lukuvuoden 2017-18 asiat löytyvät arkistoituna täältä.

Tytöt jotka osaavat käyttää aseita

ViestiKirjoittaja Sonia Cartier » 26 Heinä 2018, 18:56

Mukana olevat hahmot: Sonia Cartier, Noah Andersson
Ajankohta: Ajattelin että ajankohtana voisi olla 27.4., mutta mitä mieltä sinä olet Noah?
Tapahtumapaikka: Vuoret Châteaun lähistöllä
Juoni: Tytöt tapaavat vuorilla, minne kumpikin on mennyt suunnitelmanaan harjoitella oman aseen käyttöä. Alun nihkeyden jälkeen tytöt harjoittelevat yhdessä ja opettavat toisilleen, miten se jousipyssy tai ampuma-ase oikein toimii.


Sonia ei ollut koskaan aiemmin käynyt Châteauta ympäröivillä vuorilla ja nyt, kiivetessään pientä polkua pitkin ylös, hän katui sitä. Vaikka tämä oli kunnon treeni, maisemat olivat upeat. Ellei Sonialla olisi ollut jousipyssyä selässä ja nuolikoteloa vyötäröllään, hän olisi luultavasti juossut polkuja pitkin. Hän oli kaivannut kunnon ylämäkitreeniä ja vaihtelua juoksulenkkeihinsä, sillä ainainen linnan ympäri kiertäminen alkoi pitkästyttää suurinpiirtein viikossa.

Ei Sonia olisi luultavasti lähtenyt vuorille, ellei olisi edellisiltana jäänyt kiinni harjoitellessaan jousiammuntaa huispauskentällä. Hän oli mennyt sinne vasta iltamyöhällä, mutta ilmeisesti huispauksenopettaja oli unohtanut jotakin kentälle ja ilmestynyt paikalle. Sonia oli saanut elämänsä läksytyksen ja käskyn lähettää jousipyssy heti kotiin pöllöpostilla. Punapää pystyi vain kiittämään onneaan siitä, ettei opettaja ollut tajunnut takavarikoida hänen "koulun sääntöjen vastaista tappovehjettään". Niinpä tyttö oli piilottanut jousen ja nuolet huolellisesti ja hetken kyselyn jälkeen saanut selville, että koulussa oli ainakin muutama oppilas jotka kävivät vuorilla harjoittelemassa erinäisiä kiellettyjä harrastuksia.

Kevätloman jälkeinen ensimmäinen kouluviikko oli juuri loppunut, ja Sonia oli aivan poikki. Château alkoi pikkuhiljaa palailla normaaliksi, ainakin niin normaaliksi kuin mitä se pystyi palaamaan uuden, vielä entistä hullumman, rehtorin alaisuudessa. Sonia ei pitänyt uudesta rehtorista tai tämän uudistuksista, ja normaalioloissa hän olisikin varmaan kapinoinut suuren ääneen. Juuri tällä hetkellä ei kuitenkaan jaksanut; hän ei ollut vieläkään oikein selvinnyt joulukuisen hyökkäyksen aiheuttamista traumoista ja näki siitä painajaisia lähes joka yö. Lisäksi jokin uudessa rehtorissa sai hänen niskakarvansa pystyyn.

Ajatuksiinsa uppoutuneena Sonia vaelsi polkua ylös, ja havahtui vasta kun kuuli ensimmäisen laukauksen. Aluksi hänellä oli ongelmia edes tunnistaa ääntä; jästiaseet eivät olleet hänelle millään tavalla tuttuja vaikka hän puoliverinen olikin. Ääni tuntui kaikuvan vuoristossa, ja Sonia jähmettyi paikoilleen. Oliko kyseessä joku uusi hyökkäys, vai harrastiko joku täällä oikeasti jästiaseilla ampumista? Tai siis ampuma-aseilla ampumista, olihan jousipyssykin periaatteessa jästiase. Varuillaan punapää kaivoi sauvansa kaapunsa sisätaskusta ja lähti sitten etenemään polkua pitkin ääneti. Hän seurasi laukauksien ääniä, joita kuului vielä muutama, ennen kuin Sonia tavoitti pienen tasanteen vuorien keskellä. Hän pysähtyi sen reunalle, ja katsoi epäluuloisena tyttöä, joka seisoi häneen selin vähän matkan päässä. Pitäisikö hänen sanoa jotain? Mitä jos tyttö pelästyisi häntä? Sillä oli kuitenkin ase. Torjuiko varjelum luodit? Kysymykset pyörivät Sonian päässä, ja loppujen lopuksi hän päätti ainoastaan yskäistä pienesti, ilmoittaakseen toiselle että oli paikalla.
Sonia Cartier on 18-vuotias jatko-opiskelija. Tyttö on rämäpää ja sanoo usein sen mitä sylki suuhun tuo. Sonian isoveli on Nicolas ja tyttöystävä Elicia.

(Muita hahmojani ovat Zoë Martinson, Michaël Rey, Léon Sauvage ja Delphine Daniau)
Avatar
Sonia Cartier
Jatko-opiskelija
 
Viestit: 87
Liittynyt: 09 Loka 2016, 00:08
Tupa: Cerfeur

Re: Tytöt jotka osaavat käyttää aseita

ViestiKirjoittaja Noah Andersson » 21 Syys 2018, 22:23

//Päivämäärä käy loistavasti! Pahoittelen myöhäistä vastausta, olen hoitanut ongelmia terveyteni kanssa muutaman kuukauden, mutta pääsen nyt taas jatkamaan pelejä normaalisti...(Apua, anteeksi kans siitä, että tämä viesti on kauhistuttavan... dramaattinen. Noahilla on vain taipumusta melodramaattisuuteen ja ajattelin että se sopisi tilanteeseen XD)

Noah Andersson oli väsynyt, kyllästynyt ja peloissaan. Noahin koko elämä oli heittänyt kuperkeikkaa eikä kukaan ollut kokenut olevansa turvassa joulukuun tapahtumien jälkeen. Tilanne oli tosin rauhoittunut, vaikkakin monissa asioissa oltiinkin menty ojasta allikkoon. Koulun johtoon oli noussut kamalaakin kamalampi Shwillinger, joka oli muuttanut koulun käytännöt takaisin 1800-luvulle. Noahin pää meinasi räjähtää pelkästään hänen ja hänen sääntöjensä ajattelemisestaan. Mies edusti kaikkea sitä, mitä Noah ei vain voinut sietää. Shwillinger karkottaisi varmaankin kaikki jästisyntyiset tekosyyn varjolla ensimmäisen tilaisuuden saadessaan. Noah pelkäsi jo kesää kotona, jonne tällä ei ollut mitään asiaa. Tyttö oli viettänyt viimeaikoina aivan liikaa aikaa peloissaan. Tänään hän oli päättänyt kuitenkin yrittää rauhoittua ja purkaa ahdistustaan ampumalla aseella pieniä metallineliöitä yksin koulun lähistöllä siaitsevilla vuorilla. Kuulostaa todellakin terveellisetä.

Noah sonnustautui tyttöjen makuusalissa tavalliseen harjoitteluvaatteisiinsa: Mustiin ihonmyötäisiin housuihin, oranssiin ihonmyötäiseen pitkähihaseen, tuulitakkiin ja räiskyviin juoksukenkiin. Hän solmi vaalet, hieman tavallista tyyliään lyhemmäksi leikatut hiuksensa pienelle poninhännälle. Noah asetteli asekotelonsa tapansa mukaan kitarakoteloon. Hänen pitäisi mainita, että lähtisi soittamaan ulos. Oli uskomatonta, että hänen tupatoverinsa uskoivat tuon valkoisen valheen. Noah ei omistanut kitaraa, ei osannut soittaa kitaraa ja vielä vähemmän hän jaksaisi raahata sitä vuorille akustiikkaa varten. Tosin niin kauan, kun kukaan ei kyseenalaistanut tätä tarinaa, Noah ja hänen harrastuksensa olivat turvassa.

Juostessaan vuorenrinnettä ylös Noah tunsi tuttuakin tutumman poltteen reisissään ja kiristi tahtia. Hän rakasti juoksemista. Hän nautti siitä, kun tuuli ujelsi hänen kovissaan ja siitä, kun hänen lihaksensa ja keuhkonsa huusivat epätoivoisesti happea. Se sai hänet tuntemaan olonsa niin vapaaksi, ettei hän voinut kertakaikkiaan käsittää sitä tunnetta. Juostessaan hän kilpaili itsensä kanssa ja vaipui onnelliseen transsiin, jossa kukaan tai mikään ei voisi vaikuttaa häneen. Jotain hän kai pakeni aina tänne vuorillekin, olipa sitten kyse unohtuneista läksyistä tai vaikkapa riidasta ystävien kesken. Juokseminen oli keino unohtaa ja ottaa eytäisyyttä äänistä ja ihmisistä, jotka muuten vaivasivat häntä. Ja jos Noah tällä hetkellä jotain kaipasi, se oli pakomatkaa pois koulun ahdistavien seinien ja kamalien muistojen keskeltä.

Noah oli asettautunut tavalliseen paikkaansa, erääseen solaan jossa ei ollut oikeastaan mitään muutamaa isompaa kivenlohkaretta lukuunottamatta. Noah kävi asettamassa maalit riviin kiven päälle ja latasi pienoikiväärinsä. Hän otti valmiusasennon ja ampui lippaan tyhjäksi. Latasi ja ampui uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Hän päästi irti kaikesta häntä vaivaavasta ja antoi keskittymisen ihanan tyhjyyden viedä hänet mukanaan takaisin Liverpooliin, tutulle ampumaradalla jossa haisi kumi ja historiallisten ratojen muskettien ruuti. Kuinka paljon hän kaipasikaan tuota pientä paikkaa valtavassa kotikaupungissaan.

Kesken kuudennen lippaan Noah kuuli yskäisyn. Hän tunsi kuinka kaikki veri hänen kehossaan valahti jalkoihinsa tehden niistä paksut ja kömpelöt. Oli ollut typerää tulla tänne. Olisihan hänen pitänyt tietää, ettei hän voinut luottaa siihen, ettei häntä seurattaisi. Hän ei ollut toiminut järkevästi, vaan mielihalujensa mukaan. Hän oli käyttäytynyt typerästi ja holtittomasti. Typerä, itsekäs, ajattelematon Noah, hän soimasi itseään. Joudut lähtemään kotiin, missä sinusta ei ole mitään hyötyä kenellekään. Olet vain taakkana ja häpeän aiheena.

Noah nosti aseen piipun kohti taivasta ja kääntyi hitaasti. Jos häntä vastakkain olisi joku vuorille piiloutunut pimeyden velho, niin hän saisi ammuttua tätä jalkaan ja kutsuttua apua. Jos hänen takaansa löytyisi koulun rehtori, hän voisi samantien pakata tavaransa ja lähteä kotiin. Mutta Noahin kääntyessä, hänen takaansa ei löytynyt pimeyden velhoa tai epäilemättä vähintäänkin koulun yhtä pimeää rehtoria vaan tyttö. Noahin tupatoveri, johon hän ei ollut koskaan kummemmin tutustunut. “Mitä teet täällä? Seurasitko sinä minua?”, Noah kysyy tuijottaen tyttöä tuimasti. Tämä ei näytä välittömän vaaralliselta, mutta näytti kantavan mukanaan... jousipyssyä? Noah hymähti itsekseen. Hänen tietääkseen jousipyssytkin olivat kiellettyjä koulussa. Tästä tulisi mielenkiintoinen iltapäivä.
"Maailma on mälsä paikka."

Noah Andersson (17): Gryffondorin ylpeä, mutta hyväntahtoinen valvojaoppilas

//Henkilökohtaisista syistä kirjoitteleminen on tällähetkellä hieman epätasaista, pahoittelut siitä!
Noah Andersson
Oppilas
 
Viestit: 118
Liittynyt: 01 Loka 2017, 14:48

Re: Tytöt jotka osaavat käyttää aseita

ViestiKirjoittaja Sonia Cartier » 27 Loka 2018, 19:44

Sonian edessä seisova tyttö kääntyi hitaasti, aseen piippu kohti taivasta, ja Sonia hölläsi otetta sauvastaan. Hän halusi uskoa että ei joutuisi tänään ammutuksi, mutta toisaalta, toinen tyttö näytti aika kiukkuiselta.
“Mitä teet täällä? Seurasitko sinä minua?” Toisen tytön tiuskaisu nosti Sonian mieleen nimen, ja punapään kasvoille nousi vino virnistys.
"Noah Andersson." Kyseinen tyttö oli Soniaa vuotta nuorempi ja Gryffondorin valvojaoppilas. Hänellä ei ollut mitään tyttöä vastaan, mutta ei toinen myöskään kuulunut hänen lempi-ihmisten listaansa. Jos Sonia muisti oikein, Noah oli saattanut muutaman kerran napsia Sonialta tupapisteitä pois. Hänen käsityksensä oli se, että Noah oli ehkä vähän ylimielinen ja ehdottomasti tosikko.
"Sori jos mä säikäytin." Sonian anteeksipyyntö kuulosti kaikkea muuta kuin vilpittömältä. "Ja ei, mä en seurannut sua. Mä oon täällä harrastaakseni kiellettyä harrastustani, ihan niin kuin säkin, valvojatyttö." Sonia tiesi käyttäytyvänsä ehkä hieman ilkeästi, mutta häntä ärsytti Noahin välitön syyttely ja asenne ylipäänsä. Hän painotti viimeistä sanaa tahallaan; olihan se nyt vähän ironista että valvojaoppilas rikkoi näin räikeästi sääntöjä.

Sen enempää rupattelematta Sonia käveli Noahin ohi ja yritti päättää mihin asettaa maalitaulunsa. Sivusilmällä hän näki pienet metallineliöt rivissä kiven päällä. Ne olivat luultavasti Noahin maaleja. Hän itse päätyi aukeaan paikkaan noin kymmenen metrin päässä Noahin "radasta", ja joutui kaivelemaan hetken taskujaan ennen kuin löysi oman maalitaulunsa. Se näytti nukkekodin kalusteelta Sonian kämmenellä, mutta Sonia asetti sen maahan ja osoitti sitä sitten sauvallaan.
"Isonnous." Maalitaulu kasvoi silmissä normaaliin kokoonsa, ja punapää hymyili tyytyväisenä omaan keksintöönsä. Maalitauluja oli niin hirveän hankalaa raahata ympäriinsä normaalissa koossa, mutta lastenleikkiä sen jälkeen kun ne oli pienentänyt taskukokoiseksi. Hän pyyhki hymyn kasvoiltaan kääntyessään ja käveli noin viidenkymmenen metrin päähän, jossa hän valmistui ampumaan. Hän sitoi hiuksensa nopealle poninhännälle ennen kuin nosti jousensa ylös, korjasi asentonsa kuntoon ja asetti nuolen paikoilleen. Hän veti jänteen taakse, tähtäsi ja vapautti. Nuoli lensi loivassa kaaressa ja osui tauluun, juuri keltaisen ja punaisen alueen rajamaille. Sonian kasvoille nousi jälleen hymy, ei niinkään tuloksen takia, mutta ennemminkin sen takia että hän hitto soikoon rakasti tätä harrastusta.
"Sinä voit kyllä jatkaa omaa ammuskeluasi, se ei häiritse minua." Punapää sanoi Noahille kääntymättä katsomaan tyttöä. Hän olisi toki voinut mennä aivan muuallekin harjoittelemaan, mutta jokin aukiossa viehätti Soniaa. Lisäksi hän oli tavallaan utelias näkemään miltä Noahin harjoittelu näytti; hän ei ollut koskaan aiemmin nähnyt jästien ampuma-asetta luonnossa.
Sonia Cartier on 18-vuotias jatko-opiskelija. Tyttö on rämäpää ja sanoo usein sen mitä sylki suuhun tuo. Sonian isoveli on Nicolas ja tyttöystävä Elicia.

(Muita hahmojani ovat Zoë Martinson, Michaël Rey, Léon Sauvage ja Delphine Daniau)
Avatar
Sonia Cartier
Jatko-opiskelija
 
Viestit: 87
Liittynyt: 09 Loka 2016, 00:08
Tupa: Cerfeur

Re: Tytöt jotka osaavat käyttää aseita

ViestiKirjoittaja Noah Andersson » 19 Marras 2018, 00:09

Tyttö katsoi minuun hieman halveksuvan oloisena. ”Noah Andersson.” Nimi. Voi luoja, minun nimeni. Hän tietää nimeni. Hän voisi aivan ongelmitta ilmiantaa minut rehtorille tai professorille. Hän voisi kertoa uudelle sadistiselle rehtorille joka varmaankin pakottaisi minut punnertamaan koko loppu vuoden. Mutta minäkin tiesin hänen nimensä, sillä edessäni seisova henkilö ei ollut kukaan muu kuin omassa tuvassani seikkaileva Sonia Cartier. Hän oli muistakseeni minua vuotta vanhempi. Me emme pyörineet samoissa piireissä, mutta muistan jotain siitä kuinka olin joskus napsinut häneltä tupapisteitä häiriköinnin tai jonkun vastaavan takia. Mutta eihän hän minua kotiin lähettäisi tuollaisen pikkukiistan takia?

”Sori jos säikäytin”, Sonia totesi äänellä joka kertoi kuinka paljon hän nautti tilanteesta. Tyttöä ei ilmeisesti haitannut ollenkaan se, että myös hän oli tekemässä jotakin hyvin kiellettyä. Ilmeisesti häntä ei haitannut se, että minä voisin marssia rehtorin kansliaan ihan yhtälailla kuin hän. Hän tosin taisi tietää etten tekisi sitä. Minulla ei olisi varaa enää yhteenkään hutiin, tai pelini olisi pelattu.

"Ja ei, mä en seurannut sua. Mä oon täällä harrastaakseni kiellettyä harrastustani, ihan niin kuin säkin, mvalvojatyttö." Valvojatyttö. Irvistin. Sonia siis ihan tosin nautti siitä, että minä olin täällä tekemässä jotain kiellettyä. Hän varmaankin nautti olemuksestani huokuvasta pelostani. Minulla oli käsissäni pienoiskivääri, ja minua pelotti. Säälittävää. Mutta säälittävämpää oli se, että olin tullut vuorille huolimattomasti purkamaan agressiota ja pelkoa ampumisella.

”Katsopas sinua Cartier. Egosihan kasvaa huikeasti kun sinulla on käsissäsi ase. Kuinka urheaa” totesin samalla kun Sonia laittoi omat maalinsa valmiiksi. Näin hänen käyttävän suurennusloitsua maaleihinsa. Temppu oli fiksu, yksinkertainen ja asia jota en ollut itse älynnyt. Tyttö käveli vähän matkan päähän minusta asettautui valmiiksi ja ampui. Nuoli osui tauluun. Inhottava sanoa, mutta Cartier näytti kohtalaisen kyvykkäältä omassa lajissaan ja onnistui näyttämään elegantilta ampuessaan. Näytin varmaankin hieman idiootilta kun toljotin häntä sillä tavalla. Sonia kääntyi katsomaan minua ja totesi hieman lipevästi ettei minun harjoitteluni häiritsisi häntä. Hän olisi voinut ottaa söpön pikku peppunsa ja siirtyä jonnekin muualla harjoittelemaan, mutta totta kai hänen piti jäädä. Totta kai.

Latasin aseeni kiristellen hampaitani. Minähän hänelle näyttäisin. Nostin aseen lepäämään paikalleen ja katsoin tähtäimen lävitse. Painoin liipaisinta ja värähdin tyytyväisyydestä, kun ensimmäinen ammus osui kohteeseensa. Ammuin tavoistani poiketen myös varapatruunani, jonka takia osuin viidellä kuudesta. Latasin aseen ja ammuin uudestaan. Tällä kertaa täydet, oli aikakin. Sonian läsnäolo hermostutti minua ja sähelsin panosten kanssa. Nostin aseen selkääni ja lähdin juoksemaan standardikokoisen sakkolenkin jonka jälkeen ammuin uudestaan. Olisin kisatilanteessakin hengästynyt ja minun pitäisi pystyä ampumaan myös silloin. ”Tämä ei taida olla sinun tavallinen paikkasi Cartier. Kuvittelisin, että jos niin olisi, niin olisimme varmaankin tavanneet täällä aikaisemmin. En usko, että mainitsen tästä kenellekkään, jos sinäkään et tee niin. Eikös se olisi parempi meille molemmille?” Olisi turhaa edes valehdella, että minulla olisi luvat aseisiin koulun sisällä. Se saisi minut vain vaikuttamaan epätoivoisemmalta ja tyhmemmältä kuin olin.
"Maailma on mälsä paikka."

Noah Andersson (17): Gryffondorin ylpeä, mutta hyväntahtoinen valvojaoppilas

//Henkilökohtaisista syistä kirjoitteleminen on tällähetkellä hieman epätasaista, pahoittelut siitä!
Noah Andersson
Oppilas
 
Viestit: 118
Liittynyt: 01 Loka 2017, 14:48

Re: Tytöt jotka osaavat käyttää aseita

ViestiKirjoittaja Sonia Cartier » 27 Marras 2018, 20:45

”Katsopas sinua Cartier. Egosihan kasvaa huikeasti kun sinulla on käsissäsi ase. Kuinka urheaa.” Noah yritti selvästi tavoitella jonkinnäköistä hällä väliä -asennetta, mutta se ei mennyt Sonialla läpi. Hän näki kuinka tyttö käytännössä katsoen hikoili, ja ihan vain ollakseen ikävä punapää ei vastannut tytön tokaisuun. Hän näyttäisi, miltä se hällä väliä -asenne todella näytti.

Niinpä Sonia harjoitteli lajiaan rauhassa, ja jossain vaiheessa Noahkin lopetti tuijottamisen ja alkoi ammuskelemaan omia maalejaan. Sonia loi tyttöön muutaman vilkaisun sivusilmällä, mutta ei katsonut niin tarkasti että olisi nähnyt millaiset pisteet tyttö sai. Sonia kuitenkin oletti että Noah oli ainakin kohtalaisen hyvä, tuskin tämä muuten olisi riskeerannut koulupaikkaansa tänne tullessaan. Sonia hämmentyi hieman kun nuorempi tyttö lähti juoksemaan, mutta oletti että kyseessä oli jokin lajiin liittyvä kummallisuus. Ehkä ampujat joutuivat aina juoksemaan rangaistuksena, tai jotain. Edelleenkään punapää ei jaksanut kiinnostua tarpeeksi että olisi niellyt ylpeytensä ja kysynyt, vaan sen sijaan hölkkäsi taululleen ja kävi hakemassa nuolensa takaisin. Suurin osa oli osunut punaiselle tai keltaiselle, mutta muutaman kerran Sonia oli jännittänyt liian kauan ja hänen kätensä oli väsynyt, minkä takia kaksi nuolista oli mustan renkaan alareunassa. Tästä ei kuitenkaan voisi kuin parantaa.

Noah avasi suunsa siinä vaiheessa kun Sonia oli kävelemässä takaisin laukaisupaikalleen.
”Tämä ei taida olla sinun tavallinen paikkasi Cartier. Kuvittelisin, että jos niin olisi, niin olisimme varmaankin tavanneet täällä aikaisemmin. En usko, että mainitsen tästä kenellekkään, jos sinäkään et tee niin. Eikös se olisi parempi meille molemmille?” Jälleen kerran, Noah Andersson onnistui luomaan sanoillaan Sonian kasvoille vinon virneen. Tyttö oikeasti taisi pelätä että hän kielisi rehtorille? Toisaalta pelko oli ymmärrettävä, ei sen takia että Sonia oikeasti kertoisi tupatoverinsa rikoksista, vaan sen takia että uusi rehtori oli oikeasti aika kauhistuttava. Sonia ei osannut edes kuvitella miten tämä reagoisi kiellettyihin ampuma-aseisiin koulun alueella, varsinkin kun miehen ja Noahin välit olivat suhteellisen kireät.
"Mmm, olet oikeassa." Sonia piti pienen tauon, ennen kuin jatkoi. "Tämä ei ole minun normaali paikkani. Harjoittelin aiemmin huispauskentällä." Tyttö vilautti jälleen pienen virneen, ikään kuin sanoakseen "sinulla ei taidakaan olla tarpeeksi munaa harjoitella niin lähellä koulua, Andersson?".

Sonia tuijotti Noahia päästä varpaisiin, arvioiden ja silmät ilkikurisina, ennen kuin rentoutui ja naurahti, pyöräyttäen hartiat taakse. Ehkä valvojatyttö oltiin nyt laitettu hikoilemaan tarpeeksi.
"No mutta älä huoli. Ei tulisi mieleenkään kieliä rehtorille, varsinkaan sille mulkulle joka titteliä tällä hetkellä kantaa. Ja vaikka sä et kuulukaan mun lempi-ihmisiin, en mä sentään niin katkera ole. Loppujen lopuksi, Gryffondorit siinä vain häviäisi jos sulta vietäisiin pisteitä tämän "rikoksen" takia. Sitä paitsi, mä olen itse ihan samassa liemessä." Sonian hymy oli tällä kertaa oikeasti huvittunut, ei mitenkään vittuilevalla tavalla, vaan ihan vain sen takia että tilanne oli oikeastaan aika erikoinen. Hän ei ollut koskaan ajatellut että päätyisi tällaiseen tilanteeseen Noahin kanssa.
"Joten lepo vaan, Andersson, sun salaisuutesi on turvassa mun kanssa." Tämän jälkeen Sonia kääntyi jälleen kohti maalitauluja ja jatkoi ampumista. Ei hän tänne ollut kuitenkaan rupattelemaan tullut, vaan harjoittelemaan.
Sonia Cartier on 18-vuotias jatko-opiskelija. Tyttö on rämäpää ja sanoo usein sen mitä sylki suuhun tuo. Sonian isoveli on Nicolas ja tyttöystävä Elicia.

(Muita hahmojani ovat Zoë Martinson, Michaël Rey, Léon Sauvage ja Delphine Daniau)
Avatar
Sonia Cartier
Jatko-opiskelija
 
Viestit: 87
Liittynyt: 09 Loka 2016, 00:08
Tupa: Cerfeur

Re: Tytöt jotka osaavat käyttää aseita

ViestiKirjoittaja Noah Andersson » 03 Joulu 2018, 00:24

//kiitos Ruth rousseaun ja odottamattoman liikkeen pelin ajankohdaksi vaihtui muistaakseni 17.4? Pahoittelut vielä hieman lyhyehköstä viestistä...

Sonian inhottava virne ei ottanut loppuakseen. Hän kertoi lipein kielin harjoittelevansa yleensä huispauskentällä. Kohotin kulmiani. Typerä tyttö. Aikaisemman käsitykseni mukaan Cartier oli kohtuullisen viisas tapaus, mutta ilmeisesti hän olikin vain munapäinen idiootti. Hän rehvasteli sillä, että oli rikkonut koulun sääntöjä vieläpä harvinaisen typerästi. Hän ylpeili älyttömyydellään kuin palkinnolla, vaikka oikeasti hän riskeerasi vain oman koulupaikkansa ja aiheutti läheisilleen tarpeetonta huolta.

Sonian kerrottua vanhaan tyyliinsä, ettei aikonut hiiskaistakaan tästä reissusta kenellekään saatoin taas hengittää vapaasti. Jos totta puhutaan, olin ollut kauhuissani ajatellessani uuden rehtorin kohtaamista. Hymähdin Sonian kutsuessa rehtoria mulkuksi. ”Oikeassa olet. Mieshän on läpimätä, mutta valitettavasti ja täysin käsittämättömästi koulun johdossa. Koulun uudet säännöt ovat täysin radikaaleja ja naiskuva päivitetty takaisin 1800-luvulle. Rehtori varmaankin repeäisi riemusta saadessaan passittaa ainakin minut pois täältä, hänen mielestään minähän olen ikävästi vioittunut kuraverinen. Minulla ei tosiaankaan ole enään hirvittävästi varaa huteihin... Mutta toisaalta, kenellä muka olisi?” Totesin vielä Sonialle. Huhujen mukaan Shwillinger keräsi listaa oppilaiden syntyperästä, persoonallisuudestaan ja suhteistaan. Vaikka valvojaoppilaana toimiminen saattoi antaa hänelle muutamia lisäpisteitä, syntyperäni ei ilmeisesti ollut rehtorille mieleinen. Löytyihän ansioluettelostani myös paljon muitakin tahroja, mutten uskonut hänen löytävän niitä, vaikka eihän hän niitä oikeastaan tarvinnut. Hän voisi potkia minut pois koulusta pelkästään huonojen pöytätapojen vuoksi (pöytätapani olivat tosin erinomaiset, jos näin voin sanoa) ja rehtori luulisi onnessaan joulun saapuneen etuajassa jos jäisin kiinni aseiden salakuljetuksesta kouluun.

”Mikä sai sinut jättämään huispauskentän ja tulemaan vuorille? Tajusitko kuinka radikaali vetosi oikestaan oli?” Kysyin samalla kun vaihdoin uuden lippaan paikalleen. Nostin aseen tukevasti rinnalleni ja tähtäsin jälleen kerran. Painoin liipaisimesta ja tunsin tutun, pienen aseen aiheuttaman potkun kulkevan kehoni läpi. Noin pieni asia, mutta rakastin tunnetta valtavasti. Ammuin lippaan tyhjäksi ja kävelin vaihtamaan maalitauluihin tuoreet tähtäyskortit. Kävelin takaisin paikalleni ja heitin vielä katseen Sonialle. ”Huispauskenttällä harjoittelu on mielestäni todella typerä veto. Et kylläkään kysynyt mielipidettäni, mutta minulla on tapana tuputtaa niitä joka paikkaan, haluttiin niitä tai ei. Et hyödy yhtään siitä, että saat potkut koulusta ja joudut ihmettelemään itsellesi jatkopaikkaa muaalta. Mutta hei, tuurillahan ne laivatkin seilaa”, totesin vielä. Todennäköisesti Sonia tiesi jo tämän kaiken, mutta jos hän jatkoi silti, oli häntä hyvä muistuttaa tekojensa seurauksista. Ja olihan se mukavaa pottuilla hieman hänen kustannuksellaan.
"Maailma on mälsä paikka."

Noah Andersson (17): Gryffondorin ylpeä, mutta hyväntahtoinen valvojaoppilas

//Henkilökohtaisista syistä kirjoitteleminen on tällähetkellä hieman epätasaista, pahoittelut siitä!
Noah Andersson
Oppilas
 
Viestit: 118
Liittynyt: 01 Loka 2017, 14:48

Re: Tytöt jotka osaavat käyttää aseita

ViestiKirjoittaja Sonia Cartier » 05 Joulu 2018, 21:42

//Joo, 17.4.!

Noah yltyi haukkumaan tämänhetkistä rehtoria yhdessä Sonian kanssa, ja hetken ajan punapää pystyi unohtamaan että Noah oli oikeasti vähän perseestä. Mikään ei yhdistänyt ihmisiä yhtä tehokkaasti kuin se että nämä vihasivat samaa ihmistä, ja Sonia todellakin vihasi Shwillingeriä. Toisaalta, Sonia myös vähän hämmentyi Noahin avautumisesta. Tuo kuulosti siltä kuin olisi pitänyt jotakin virallista puhetta.
"Noh, minä en voi kuvitella että se kusipää pysyy koulun johdossa kovin kauaa. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin samaa mieltä sinun kanssasi, ja Taikaministeriö potkii sen ukon pellolle heti kun saavat kuulla tämän rasistisista puuhista", Sonia totesi, tuijottaen Noahia kulmat vähän kurtussa. Tuo todellakin oli hämmentävä tyttö, vähän niin kuin sipuli; uusia kerroksia tuntui riittävän loputtomiin. Sonian mielestä ensimmäinen kerros oli ollut se että Noah oli mikälie takakireä hikipinko, mutta tänään hän oli ensin todistanut Noahin kapinallista puolta joka ammuskeli kielletyillä aseilla vuorilla, ja nyt hän huomasi että Noahissa oli myös kerros joka oli ihan okei.

Noah jatkoi omia puuhiaan, ja Sonia ampui viimeisen nuolen (se osui lähes napakymppiin) ennen kuin hölkkäsi taululleen ja irrotteli nuolet siitä.
”Mikä sai sinut jättämään huispauskentän ja tulemaan vuorille? Tajusitko kuinka radikaali vetosi oikestaan oli?”, Noahin ääni kuului punapään selän takaa, ja tämä pyöritti silmiään, kääntymättä katsomaan. Tämä taisi olla se normaali Noah, se joka jäkätti ja jakoi mielipiteitä joita ei kaivattu. ”Huispauskenttällä harjoittelu on mielestäni todella typerä veto. Et kylläkään kysynyt mielipidettäni, mutta minulla on tapana tuputtaa niitä joka paikkaan, haluttiin niitä tai ei. Et hyödy yhtään siitä, että saat potkut koulusta ja joudut ihmettelemään itsellesi jatkopaikkaa muaalta. Mutta hei, tuurillahan ne laivatkin seilaa”,jatkoi Noah, ja Sonia hymähti, selkä edelleen kohti tyttöä. Tuo tiedosti siis itsekin että ketään ei kiinnostanut mitä hän oikein ajatteli. Gryffondorneito nykäisi viimeisen nuolen irti maalitaulusta ja lähti kävelemään takaisin, vino, ei kovinkaan vilpitön, hymy huulillaan.

Hän vastasi Noahille vasta kun oli jälleen paikoillaan.
"Olisihan se pitänyt arvata että sinä et malttaisi olla jäkättämättä. Jätin huispauskentän sen takia että jäin kiinni. Onni onnettomuudessa että huispausopettaja joka minut yhytti ei tajunnut vaatia joustani itselleen, eikä ilmeisesti kertonut kenellekään muulle henkilökunnan jäsenellä. Ja mitä tulee siihen oliko huispauskentällä sinun mielestäsi typerää vai ei - minua ei kiinnosta pätkääkään. Se toimi tähän asti enkä minä en saanut potkuja tai "joutunut ihmettelemään itselleni koulupaikkaa muualta". Eikä jossittelussa ja mahdollisten, epäonnisempien skenaarioiden miettimisessä ole mitään järkeä", Sonia ainoastaan vilkaisi Noahia nopeasti ennen kuin jatkoi harjoitteluaan. Tunne siitä että Noah oli "ihan okei" katosi yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin. Tällä hetkellä tyttö ainoastaan ärsytti häntä, ja säilyttääkseen edes jonkinnäköisen rauhan maassa punapää vaihtoi puheenaihetta.
"Minkä takia sinä muuten juokset aina välillä ampumisen jälkeen? Kuuluuko se jotenkin tuohon lajiin?", Sonia ei ollut varma halusi hän vaikuttaa siltä että oli kiinnostunut, mutta ei keksinyt juuri tähän hätään mitään parempaa. Sitä paitsi hän oli oikeasti kiinnostunut. Mutta sitä ei saisi näyttää Noahille, ja sen takia tyttö piti äänensä niin kyllästyneenä kuin vain kykeni.
Sonia Cartier on 18-vuotias jatko-opiskelija. Tyttö on rämäpää ja sanoo usein sen mitä sylki suuhun tuo. Sonian isoveli on Nicolas ja tyttöystävä Elicia.

(Muita hahmojani ovat Zoë Martinson, Michaël Rey, Léon Sauvage ja Delphine Daniau)
Avatar
Sonia Cartier
Jatko-opiskelija
 
Viestit: 87
Liittynyt: 09 Loka 2016, 00:08
Tupa: Cerfeur

Re: Tytöt jotka osaavat käyttää aseita

ViestiKirjoittaja Mila Molina » 20 Elo 2019, 09:40

Peli lukitaan keskeneräisenä, kiitos teille!

Sonia Cartier, Gryffondor: 12 p
Noah Andersson, Gryffondor: 10 p
Mila Molina (59): Taikakoulu Châteaun rehtori ja ennustuksen professori. Ankara ja määrätietoinen tiukkapipo.
Muut hahmoni: Ronja Blomroos, London Morel & Michelangelo Pele
Avatar
Mila Molina
Rehtori
 
Viestit: 2142
Liittynyt: 11 Joulu 2011, 20:13
Opetettava aine: Ennustus


Paluu Lukuvuosi 2017-18

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron