Michael Evansia voi erehtyä pitämään erittäin taitavana, hyvännäköisenä ja yleisesti täydellisenä henkilönä. Näin ei kuitenkaan käytännössä ole. Pintapuolisesti älykäs ja menestyvä mies on yksinäinen erakko, minkä vuoksi hän on päätynyt opiskelemaan paljon ja oppinut paljon.

[b]Sosiaaliset haasteet: erakoituminen, välinpitämättömyys, rajallinen kyky kommunikoida kanssaihmisten kanssa[/b]

Sosiaaliset kansakäymiset ovat varsinkin nuorena tuottaneet Evansille tuskaa. Ennen Tylypahkaa hän vietti paljon aikaa yksikseen ja vanhempiensa seurassa. Satunnaisesti vanhemmat järjestivät pojalle leikkikavereita naapurista, mutta useinmiten eivät. Tämä johti siihen, etteivät pojan sosiaaliset taidot olleet kovinkaan kehittyneet vielä Tylypahkaan lähtiessä ja Evans viettikin jokseenkin koko ensimmäisen luokkansa yksikseen ja eristyksissä muista oppilaista.

Michaelilla on tietynlainen kaipuu muiden seuraan, mutta varsinkaan Tylypahkan aikoina hän ei osannut toteuttaa tätä kaipuuta mitenkään. Niinpä hän vietti illat kirjojen parissa ja antoi muiden keskustella. Mikäli joku erehtyi keskeyttämään pojan opiskelut mitä oudoimmista aiheista, ei siitä yleensä seurannut mitään hyvää, sillä vauhtiin päästyään nuori Michael osasi kyllä sanoa suorat sanat häiriköille. Valmistuessaan Michaelilla oli jopa kaksi ystävää Tylypahkassa. Näihin hän ei kuitenkaan osannut pitää yhteyttä enää Manner-Eurooppaan muutettuaan, eikä hän ole tavannut ketään opiskelukavereitaan valmistumisensa jälkeen.

Ainoa miehen todellinen rakkaussuhde on ollut muodonmuutosten ekspertin tyttären kanssa. Gabriellen kanssa Michael vietti lähes kaksi vuosikymmentä ennen parin eroa. Suurimpana syynä eroon oli Michaelin yhä tiiviimpi keskittyminen animaagiuden tutkimukseen, vaikka Gabrielle oli vastikään synnyttänyt. Mies, joka ei lapsen synnyttyä keskity muuhun kuin työhönsä, ei kovinkaan montaa äitiä ilahduta, mutta sitä Michael ei tajunnut ajoissa.

Michaelin sosiaalinen piiri on edelleen aika pieni. Hän viettää aikaa lähimpien tuttavien kanssa, muttei onnistu pitämään yhteyttä pitkien matkojen päähän. Vanhempiinsa Michael on yhteydessä pääasiassa jouluisin, sillä hän ei muista ajatella heitä muina aikoina. Châteaussa asustaessaan miehen pääasialliset kontaktit ovatkin oppilaisiin ja henkilökuntaan.

[b]Henkiset haasteet: Vanhenemisen pelko, yksinäisyyden ahdistus[/b]

Miehen elämäntavoite on erittäin korkealla ja hän haluaa oppia [i]kaiken[/i] muodonmuutoksista. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään realistinen tavoite, mikä tekee siitä haasteen. Michael käyttää kuitenkin paljon aikaa muodonmuutosten tutkimukseen ja kokeiluun. Vapaa-ajallaan hän uhraakin aikaansa pääasiassa muodonmuutoksille ja huispaukselle.

Koska elämäntavoite on näinkin epärealistinen, on miehelle kehittynyt vanhenemisen pelko. Hän on jo täyttänyt 60 vuotta, mutta toivoisi edelleen olevan alle 30. Pelko näkyy miehessä erityisesti siinä, että hän pyrkii muodonmuutosten avulla näyttämään noin puolta nuoremmalta kuin mitä hän on. Joka aamu tuhrautuu aikaa ulkonäön korjaamiseen, hiusten värjäämiseen ja ryppyjen häivyttämiseen. Ulkonäön korjaukset ovat nimenomaan Michaelia itseään varten, sillä hän haluaa nähdä nuoren ja päättäväisen miehen peilistä.

Vanheneminen merkitsee Michaelille sitä, että hänestä tulee kykenemätön ja toisista riippuvainen. Siksi hän pyrkii parhaansa mukaan uskottelemaan itselleen, että hän on vielä ihan nuori. Samalla itsenäisyys ja riippumattomuus kuitenkin tekevät miehestä yksinäisen. Välillä yksinäisyys tuntuu erittäin ahdistavalta ja välttääkseen ahdistusta mies hakeutuu joko toisten ihmisten tai teoriakirjojen pariin. Näin hän saa ajatuksensa vietyä muualle ja ahdistus vähenee.

Ristiriitaisesti Michael tiedostaa vanhenemisensa ja yksinäisyytensä ja pelkää jäävänsä yksin siinä vaiheessa, kun hänen tarvitsisi olla riippuvainen muista ihmisistä. Tämä ajatus on monimutkainen ja ahdistava. Miten olla samalla itsenäinen ja kuitenkin valmistautua riippuvaisuuteen muista? Entä jos ketään ei olekaan auttamassa, kun Michaelista tulee vanha?

[b]Fyysiset haasteet: Polvivamma, selkäkipuja ja heikkenevä kunto[/b]

Eniten Michaelia huolestuttaa vanhenemisessa fyysisen kunnon heikkeneminen. Häntä harmittaa pieni pömpöttävä vatsa, josta ei enää näy urheilijan vatsalihaksia nuoruusvuosien tavoin. Vielä enemmän häntä harmittaa polvivamma, joka on vaivannut jo 1980-luvun lopulta saakka. Hajoavat ruumiinosat ovat yksi selkeimmistä vanhenemisen merkeistä, eikä hän haluaisi olla huonommassa kunnossa kuin huispauspelaaja-aikoinaan.

Polvivamman takia Michael ei kävele pitkiä matkoja ja myös koulun portaikossa ramppaaminen aiheuttaa vihlontaa vasemmassa jalassa ja alaselässä. Ensimmäisenä lukuvuonna Châteauhun palattuaan, Michael on jopa joutunut ottamaan kipuun liemiä pariin otteeseen ja tätä hän pitää erityisen huolestuttavana. Hänellä on vielä edessään jatkuva kipulääkitys ja liikkumiskyvyn heikkeneminen. Hän tekee toki parhaansa välttääkseen kunnon heikkenemistä ja treenaa sitkeästi.