Seraphina BarbeEt siis tiedä kuka olen? Mikä
häpeä! Toivottavasti kuitenkin opit tuntemaan minut
paremmin tämän esittelyn jälkeen... jos et, olet
toivoton tapaus!
NIMENI on
Seraphina, Seraphina Ophelia Barbe. Pidän nimestäni, sekä ensimmäisestä että toisesta nimestä. Mielestäni ne ovat todella kivat eivätkä niin yleiset, että tapaisin tuosta vain jonkun toisen Seraphinan. En kuitenkaan oikein pidä sukunimestäni, se kuulostaa... vanhalta.
LEMPINIMENI on
Siri tai Seri, lisää variaatioitakin saa keksiä. Tällä hetkellä pidän Siristä eniten, sillä Siri on kaikkitietävä, paitsi kun se ei saa selvää siitä, mitä sanot. Minäkin haluan olla kaikkitietävä!
SUKUPUOLELTANI olen
noita, eli siis naispuolinen. Toivottavasti arvasit sen jo nimestäni, jos et, sinun todella pitäisi käydä tutkimassa ulkomaailmaa ja tutustumassa uusiin ihmisiin. Ehkä silloin saat tietää, että Seraphina on naisen nimi.
SYNTYMÄPÄIVÄNI on
15.5.2006. Olen 11-vuotias tällä hetkellä. Pidän syntymäkuukaudestani, toukokuusta, sillä silloin kukkien nuput ovat auenneet, puiden oksiin on alkanut kasvaa hiirenkorvia, päivät ovat lämpimiä ja tuulenvireeltä ei tarvitse enää suojautua kiristämällä kaulahuivia. Toukokuu tarkoittaa kesän tuloa, ja minä rakastan kesää!
SYNTYMÄKAUPUNKINI on
Cambridge, Iso-Britannia. Kerron taustoistani lisää hiukan alempana, malta odottaa sinne saakka.
VERISÄÄDYLTÄNI olen puhdasverinen, isäni on velho ja äitini noita.
TUPANI on
Serdaigle, viisauden tupa. Olen tuvastani erittäin ylpeä ja halusinkin tulla lajitelluksi tänne. Haluan oppia mahdollisimman paljon uutta ja uppoutua koulunkäyntiin sadan prosentin panostuksella.
KOTINI on
Lyonissa, Ranskassa, jossei Châteaun linnassa. Asun mummini kanssa siellä pienessä mutta kodikkaassa kerrostaloasunnossa. Mummini on jästi, joten jos järkesi pelaa, tiedät, ettei hän ole minulle mitään sukua, mutta tästäkin kerron lisää myöhemmin...
SAUVAKÄTENI on oikea, vaikka kirjoitan ja syön vasemmalla kädellä.
SAUVANI on
tammea, sisältää lohikäärmeen sydänjuuren. Se on 12 ja puoli tuumaa pitkä. Rakastan sauvaani, se istuu käteeni kuin valettu ja tottelee jokaista käskyäni, kun olen sitä hiukan salassa muilta kokeillut. Sauvani on vain täydellinen, ei muuta.
Mörköni on
äitini hauta.
LEMMIKKINI on
helmipöllö nimeltä
Cyra. Mummini osti sen minulle lahjaksi.
KIELET, JOITA OSAAN PUHUA ovat
ranska, espanja ja englanti.
Kuinka tunnistaa minut, jos tulisin kadulla sinua vastaan?
Minä olen noin 150cm pitkä,
laihanpuoleinen tyttö. Minulla on lainehtivat, noin keskiselkään ylettyvät
kullanruskeat hiukset. Pidän siitä, miltä ne näyttävät auringon alla. Ylemmäs liimasin valokuvani, sillä en ole varma, olisinko osannut selittää ulkonäköäni tarpeeksi hyvin ilman kuvaa. Kuvat kun kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, vai miten se meni?
Hiuksiani pidän yleensä auki, välillä lomilla mummini kihartaa ne aamulla, jos hän on sillä tuulella. Itse en saa vielä kuulemma käyttää kiharrinta, voin polttaa itseni tai jotain.
Olen ikäisekseni pitkä, luustoni on mummini mukaan
siro, sillä minulla on pitkät jalat ylävartaloon nähden. Kengänkokoni on kengänmerkistä riippuen 34-35.
Minulla on pyöreät, sydämen muotoiset kasvot. Kulmakarvani ovat suorat, silmiäni kuvaillaan ilmekkäiksi. Kuvasta ei oikein ota selvää silmieni väriä, valosta riippuen ne ovat
taivaansiniset tai
siniharmaat. Jostain kulmasta saattavat ehkä saada myös vihreän vivahteen, en ole varma. Ripseni ovat melko pitkät ja tummat, muttei tuuheat. Nenäni on siro ja suora, huuleni eivät ole kauhean täyteläiset, mutta toimivat kuten niiden kuuluukin.
Minä pidän ulkonäöstäni huolta, sillä pidän
siisteydestä ja
järjestelmällisyydestä. Vaatteeni ovat aina puhtaat ja ilman rypyn ryppyä, kun puen ne päälleni. Haluan antaa muille aina itsestäni hyvän kuvan.
Minulla ei ole tiettyä tyyliä, vaan pukeudun siihen, joka tuntuu
mukavalta ja näyttää siedettävältä. En ole tiukka muotilehden perässäkulkija, mutta minua ei myöskään tunneta koulun oudoimpien vaatteiden käyttäjänä. Tyylini on mukava ja kaikenvärinen. Käytän niin hameita, mekkoja, paitoja kuin housujakin. En ole vain yhdenlaisten vaatekappaleiden vankina, enkä myöskään tietyn värin.
En pidä itseäni maailman kauneimpana ihmisenä, mutta olen silti tyytyväinen ulkonäkööni. Pituuteni on sopiva, enkä ole liian lihavakaan. Pidän kultaisista hiuksistani ja sinisistä silmistäni, vaikka haluaisinkin ehkä hiukan täyteläisemmät huulet ja tuuheammat ripset.
Minulla on valkeat hampaat, sillä en ole koskaan skipannut yhtäkään hampaanharjauskertaa, vaan aina jynssännyt niitä parhaani mukaan, pikkutytöstä asti.
Minä en meikkaa ollenkaan, mutta käytän aktiivisesti
huulirasvaa, jotteivat huuleni etenkin talvisin halkeile kuivuudesta. En tiedä ominaistuoksustani, mutta käytän
vaniljaa muistuttavaa hajuvettä. Se olkoon sitten minun tuoksuni.
Minkälainen noita minä olen?Luonteeni voisi tiiviistää
ahkeruuteen,
nopeaälyisyyteen ja
kunnianhimoisuuteen. Olen valmis tekemään kaikkeni haluamani eteen, kunhan se ei satuta ketään. En siis ole sairaalla tavalla kunnianhimoinen. Teen työni aina niin hyvin kuin vain osaan ja toivon olevani
paras kaikessa. Haluan opiskella itseni opettajien sydämiin.
Olen huono häviäjä ja
kadehdin paljon muita, jotka ovat minua parempia ja saavat enemmän kehuja tai taputuksia kuin minä. Hakeudun yleensä tämänlaisten ihmisten seuraan, ja ystävyystyn heidän kanssaan, jolloin uusien taitojen oppimisen lisäksi saan talenttisia ystäviä.
Opin ja omaksun melko
nopeasti uusia asioita enkä kavahda kritiikkiä, sillä niiden avulla voin kehittää itseäni ja taitojani parempaan suuntaan. Teen töitä silloin kun muut tekevät töitä, mutta teen töitä myös silloin, kun muut lepäävät tai pitävät hauskaa. Toki minullakin on vapaapäiviä, jolloin saan olla kavereiden kanssa, mutta kun asuu ystävien kanssa samassa koulussa, jopa samassa huoneessa vuoden ympäri, tutustuu heihin väkisinkin, jolloin hengailun voi jättää hiukan vähemmälle.
Minä olen aina lukenut hyvin paljon
kirjoja ja tiedän muutenkin asioita, joita muut eivät ehkä tiedä. Minun ollaan sanottu olevan hiukan
näsäviisas, sillä haluan olla aina
oikeassa.
Minulla on kuitenkin melko paljon hyviä
ystäviä, joten en voi olla niin kamala persoona kuin annan luulla. Ensi alkuun saatan olla ehkä hiukan koppava, mutta ystävien kesken olen rento ja autan heitä aina läksyissä, jos minulla on vain aikaa omieni lomasta. Olen luonteeltani
iloinen ja melko tempperamenttinen tapaus. Haluan saavuttaa suuria elämässäni, kuten vaikkapa tulla auroriksi tai jotakin. Huulillani näkee usein
hymyn, paitsi jos teen läksyjäni, silloin ilmeestäni tulee keskittynyt ja katoan omaan kuplaani, johon on muilta pääsy kielletty. Olen lyhyen elämäni aikana
menettänyt jotain minulle tärkeää, siksi minulla on tapana pitäytyä tiukasti kiinni siitä, mitä minulla on. Tulen esimerkiksi hyvin kateelliseksi, jos joku minulle hyvin läheinen ystävä alkaakin viettämään enemmän aikaa jonkun toisen kanssa. Pelkään menettäväni minulle tärkeitä ihmisiä ja siksi minulla on huono tapa
takertua heihin kiinni. Se on epävarmuutta, minä tiedän, mutten osaa tehdä asialle mitään.
Arvostan sellaisia ihmisiä, jotka uskaltavat sanoa
oman mielipiteensä, vaikka kukaan ei olekaan hänen kanssaan samaa mieltä. Ihailen
ahkeria ja paljon saavuttavia noitia ja velhoja, joiden työ on tuottanut hedelmää. Haluaisin olla jonain kauniina päivänä yhtä
menestynyt kuin he ovat.
Vaikka hymyilenkin paljon, on minullakin huonoja päiviä, kun mikään ei tunnu sujuvan. En koskaan
itke muiden edessä, paitsi jos jotain todella järkyttävää on tapahtunut. Yleensä säästän kyyneleet myöhemmälle, kun olen
yksin. En suutu kauhean helposti, mutta kun niin tapahtuu, puran raivoni
huutamalla, jonka jälkeen vetäydyn kuoreeni kylmän katseen taakse suojaan. Annan helposti anteeksi, mutta en ole enää yhtä avoin taikka ystävällinen sille ihmiselle, joka on kerran minut suututtanut.
Läheiseni ovat minulle
kaikki kaikessa, varsinkin rakas
mummini, joka joutuu asumaan nyt aivan yksin Lyonissa, kun käyn koulua. Minua ei näy koskaan linnassa lomien aikana, sillä yritän päästä näkemään mummiani niin usein kuin vain pystyn. Muuten hänen aikansa saattaa käydä pitkäksi, sillä kotona ei ole ketään hänen seuranaan. Onneksi meillä on Cyra, jonka avulla voimme vaihtaa
kuulumisia joka viikko. Voisin tehdä mitä tahansa mummini vuoksi,
aivan mitä tahansa.
Tiivistettynä siis olen
paljon opiskeleva ja
onnistumisesta nauttiva tyttö, joka haluaa saavuttaa
jotain suurta isona.
Mitä kaikkea on tapahtunut ennen tätä päivää?Jos vielä muistat, mitä hiukan aikaisemmin sinulle kerroin, olen siis syntynyt
Englannissa, en
Ranskassa. Isäni,
paha periköön hänet, oli englantilainen, äitini taas ranskalainen. En tiedä vanhemmistani oikein mitään. Heidän rakkautensa oli vahvaa, kun minä synnyin. Olimme
onnellinen perhe ja arkemme oli kuin unelmaa. Jossain vaiheessa, kun opin muistamaan asioita, kaikki kuitenkin
muuttui. Isäni
menetti järkensä ja lähti väärälle tielle, temppuilemaan
pimeyden taikojen kanssa. Se muutti hänet tunteettomaksi ja sieluttomaksi olennoksi, ja vaikka äitini miten anoi, hän ei katsonut enää taaksepäin.
Eräänä yönä, isäni sitten menetti lopullisesti malttini äitiini. Yhdellä säteilevänvihreällä loitsulla hän
surmasi vaimonsa ja katosi sitten olemattomiin. Olin silloin ehkä kolmen tai neljän, en ole varma. En muista sen jälkeisiä aikoja, mutta herättyäni taas maailmanmenoon, asuin nykyisen
mummini kanssa. Hän on aina pitänyt minusta huolta kuin
omasta lapsenlapsestaan, enkä voisi olla kiitollisempi. Mummini nimi on
Didina Chevalier ja hän on aina tuntunut tietävän minusta ja juuristani enemmän kuin minä itse.
Mummini on kertonut minulle vain
oleellisemmat jutut vanhemmistani ja juuristani, mutta en ole sen enempää uskaltanut kysyä, sillä vanhasta naisesta tulee kauhean vihainen ja ärtynyt, kun otan asian puheekseni. Siksi olen päättänyt unohtaa menneet ja olla kiitollinen asioista ja ihmisistä, jotka tekevät minut onnelliseksi
tänään. Sen olen kuitenkin saanut selville, että juuriltani olen puhdasverinen noita. Isäni nimi on Rafael ja äitini oli Elaine. Olemme mummin kanssa käyneet muutaman kerran äitini haudalla, joka on Ranskassa. Mummini selvästi piti äitiään omana tyttärenään, ei tämä muuten olisi surrut tämän perään niin paljoa.
Mummini on aina tiennyt, että pääsisin Châteauhun opiskelemaan, mutta silti hän oli kamalan
iloinen kirjeeni saapuessa. Suurin opiskelumotivaationi tulee mummistani, joka on aina kannustanut minua ja ollut minun
tukenani. Kouluun lähtö tuotti tuskaa, varsinkin kuin näin
kyyneleet mummini poskilla junan liukuessa hiljaa liikkeelle. Mutta mummin vuoksi minä teen kaikkeni, haluan vain, että hän voi olla
ylpeä minusta, eikä koskaan tulisi katuamaan sitä, että oli joskus ottanut minut huostaansa.

Liimasin myöskin jättikokoisen kuvan mummistani muutma vuosi takaperin. Hän tekee päivästäni tuhat kertaa paremman pelkällä
ihanalla hymyllään.
Mitä muuta haluaisit tietää minusta? - Äitini testamenttasi minulle
kaikki säästönsä, mutta en ole tuhlailevaa tyyppiä
- En osaa vielä
suojeliusta enkä muuttua eläimeksi, mutta aion
oppia kummankin tulevaisuudessa
- En juo kahvia,
tee menettelee
- Minulla on korvareiät
- En käytä kynsilakkaa, paitsi läpinäkyvää välillä
- Minulla on
hopeinen medaljonki, jonka sisällä on kuva minusta ja mummista sekä minusta ja äidistä
- Olen soittanut
viulua monia monia vuosia ja suorittanut monia tutkintoja
- Mummini on jästi, siksi osaan käyttää kaikkia jästien juttuja ilman ongelmaa
- Rakastan
laulamista-
Musiikki on elämäni
- Haluan todellakin tupani
huispausjoukkueeseen niin pian kuin mahdollista!
En jaksa tältä istumalta kertoa enempää itsestäni, mutta tulen
päivittelemään tietojani, kun on sen aika. Nämä riittäköön siihen asti! Toivottavasti minulle ei tullut mitään
aivopierua matkan varrella...