#Askip ~ Marraskuun haaste

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
angelii claptaptap crazyiiaeo Ehhhh lolno onkelmaaa shiftyshysmile shhhhys sickras silenttius thinketitang thumbdown thumbup waveii witatf yawntus :DDDD :)))) ;)))) :(((( :oooo :shock: :? 8-) :lol: :x :PPPP :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :!: :?: :idea: :arrow: :|||| :mrgreen: :geek: :ugeek:
Lisää hymiöitä
BBCode on Käytössä
[img] on Käytössä
[flash] on Poissa käytöstä
[url] on Käytössä
Hymiöt ovat Käytössä
Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: #Askip ~ Marraskuun haaste

#Askip ~ Marraskuun haaste

Viesti Kirjoittaja Theodore Snape » 12 Marras 2017, 17:44

Welcome, welcome
Ladies and gentlemen, welcome
Askip TV, FM, comme vous voulez
One, two, one, two


Istuin Serpentardien oleskeluhuoneen nurkassa takkatulen vieressä. Huone oli jo kauan sitten tyhjentynyt oppilaista, jotka olivat valuneet huoneisiinsa muutama kerrallaan. Rakastin hiljaisuutta, joka tällä hetkellä täytti huoneen. Vieressäni oleva takka rätisi hiljaa puiden palaessa ja seinällä oleva kello tikitti hiljaa löyden kunnolla puolen tunnin välein. Joku illan pikkutunneissa viehätti, jonka takia menin usein viikonloppuisin nukkumaan vasta auringon alkaessa nousta. Ei se ehkä kovin kannattavaa ollut näin koulun alettua, mutta vanhat tavat kuolivat hitaasti. Niin ainakin äidilläni on tapana sanoa, ehkä hän on ainakin osittain oikeassa.

Askip le rap est démodé
On est loin de l'époque de M.O.P
Askip, le Black est surcôté
Sa fin est proche, il devrait se mettre sur l'côté
Askip, si je n'vais pas voter
Ils vont renvoyer ma communauté
Askip, j'suis revenu pour tout rafler
Dites aux jaloux qu'ils pourront jamais me saboter (oh)


Tänään en kuitenkaan aikonut viettää koko yötä istumalla lempi paikassani peiton alla kirjaa lukien. Kolmas vuoteni Châteaussa ei ollut alkanut mitenkään kehuttavan vahvasti. Paras kaverini Châteausta oli muuttanut kesän aikana Englantiin ja kävi nyt kouluaan Skotlannissa, Tylypahkassa. Olin saanut häneltä pari päivää sitten kirjeen, jossa hän kovasti kehui koulua ja sen oppilaita. Hän oli vielä kaiken lisäksi saanut uusia kavereita jo ensimmäisenä päivänään.

Itsestäni en voinut sanoa samaa. Ennen kouluvuoden alkua olin ohimennen tutustunut Evelyniin, joka taisi käydä kuudetta luokkaa. En ollut aivan varma, mutta hän oli kuitenkin muutamaa vuotta itseäni vanhempi. Yleisessä oleskeluhuoneessa olin törmännyt Teb Neehin, joka taas oli toisella luokalla ja ehkä jopa häiritsevän kiinnostunut höpöttäjäluumuista. Kolmantena, muttei suinkaan vähäisimpänä, oli Ly Allen, johon olin kirjaimellisesti törmännyt Poudlardinessa. Olimme ohimennen käyneet suhteellisen rönsyilevän keskustelun, joka oli ollut jopa mielenkiintoinen. Ly itse ei tosiaan ollut hullumman näköinen, mutta itseäni ainakin kaksi vuotta vanhempi, joten siitä ei ainakaan vielä voisi tulla yhtään mitään. Näin aikaisessa vaiheessa vuotta olisi vain parempi sysätä kaikenlaiset tunteet sivuun, jotta vuodesta tulisi edes jossain määrin siedettävä.

Vaikka ihmisten seura ei ollutkaan itselleni enää niin kovin masentava asia, en siltinkään ollut viettänyt paljoa aikaa oikeastaan kenenkään kanssa näiden lähiviikkojen aikana. Jutellut ohimennen milloin kenenkin kanssa, mutta muuten olin viettänyt aikaani yksin. Viime vuonna kaveriporukkaani oli kuulunut kaksi muutakin, tämän entisen parhaan kaverini, Brandonin lisäksi. Tänä vuonna en kuitenkaan ole edes jutellut heidän kanssaan. Yritin muutamaan otteeseen, mutta vaikutti siltä, etteivät he enää halunneet viettää aikaa kanssani Brandonin lähdettyä.

The roof is on fire
Mes gars sont tous die
La miss, elle fait des manières
Et, moi, j'suis complètement ailleurs
The roof is on fire
Mes gars sont tous die
La miss, elle fait des manières
Et, moi, j'suis complètement ailleurs, ailleurs, ailleurs, ailleurs

Minulla ei siis toistaiseksi ollut koulussa ketään, jonka kanssa voisin keskustella oikeastaan yhtään mistään. Koulujutuista saattoi puhua oikeastaan kenelle tahansa, mutta se ei paljoakaan lohduttanut. En voinut väittää olevani kuitenkaan kovin yksinäinen, sillä viihdyin hyvin omissa oloissani enkä loppujen lopuksi ollut kovinkaan puhelias. Tämän takia olin viettänyt suurimman osan päivistäni koulun tiluksia tutkien tai koulutehtäviä tehden. Ei mitään tapahturikasta elämää, tiedän, mutta minkä sille tällaisessa tilanteessa voi.

Tänään olin kuitenkin tekemässä jotain. Suunnitelmissani oli suunnata koulun tiluksille. Tiesin, että sillä oli riskinsä. Mikään ei kuitenkaan voittanut vuorien juurilla harhailemista ilman päämäärää keskellä samalla, kun kirkas tähtitaivas valaisi aluetta. Luonnon hiljaisuus toi itselleni jonkinlaista rauhaa. Se myös auttoi ajatuksien selvittämisessä, jota nykyään jouduin tekemään liian usein. Hyvällä tuurilla saattaisin myös nähdä vilaukselta yön suojassa lenteleviä haukkoja tai huuhkajia, joiden satunnaiset kutsuhuudot täyttivät ilman aina silloin tällöin.

Askip, j'suis revenu faire le show
J'en fais un peu trop
J'vais vous faire oublier
Vos super-héros
Askip, j'suis revenu faire le show
J'en fais un peu trop
J'vais vous faire oublier
Huh, huh


Laskin peiton yltäväni tuolin käsinojalle ja kiedoin ympärilleni syysviittani, jota olin muunnellut hieman muutamalla loitsulla. Siskoni oli myös lisännyt muutaman erikoisuuden, joita en menisi heti kaikille hehkuttamaan. Ainsley oli muunmuassa käyttänyt viittaan jonkinlaista harhautusloitsua, jotta minut olisi vaikeampi huomata. Se ei toiminut samalla tavalla kuin näkymättömyys viitta, mutta antoi minulle muutaman sekunnin lisäaikaa piiloutua, mikäli tarve vaati. Tuo loitsu auttoi huomattavasti, varsinkin silloin, kun halusin hiipiä mahdollisimman huomaamatta linnasta ulos. Olin viime vuonna jäänyt muutamaan otteeseen kiinni ja istunut siitä hyvästä useita tunteja jälki-istuntoa, jonka takia tulisin olemaan huomattavasti varovaisempi tänä vuonna.

Sohvan viereisällä pöydällä oli häkki, jossa savanninhuuhkajani Briar istui harvinaisen tyytymättömän näköisenä päätänsä jatkuvasti käännellen. Olin tuonut sen oleskeluhuoneeseen, jotta minun olisi helpompi ottaa se mukaani. Briar vietti yönsä enemmän kuin mielellään ulkona niinkuin varmasti jokaine pöllö. Avasin häkin oven ja päästin linnun ulos. Briar huiskaisi ilmaa muutaman kerran paikallaan ennen kuin se siirtyi oleskeluhuoneen ikkunalle. Kävin avaamassa sille ikkunan ennen kuin suuntasin kulkuni tuvan toiselle puolelle.

Kävelin tuvan oviaukolle ja astuin käytävään. Oven maalaus heitti tapansa mukaan jonkinlaisen solvauksen suuntaani, mutta en viitsinyt jäädä kuuntelemaan, joten lähdin matkaan määrätietoisin askelin. Olin jo kauan sitten todennut, että ulos oli ylivoimaisesti vaikeinta päästä isojen etuovien kautta, koska ensinnäkin ne pitivät aivan liikaa ääntä avautuessaan, ja toiseksi, sillä alueella törmäisi mitä todennäköisemmin yhteen opettajista taikka koulun vahtimestariin. Varmempi uloskäynti oli kerrosta alempana, keittiön lähettyvillä. Käsitykseni mukaan kotitontut käyttivät sitä, mutta muuta en siitä tiennyt. Se ei kuitenkaan omien havaintojeni mukaan koskaan ollut lukossa, jonka takia sitä kautta ulos livahtaminen oli harvinaisen helppoa.

Pour commencer, je vous emmerde tous
J'ai commencé et je finirai tout seul
Ils font zerma, mais ils m'écoutent en douce
Bienvenue dans mon monde où tu peux pas dire: "Pouce"
T'as pas un rond, les gens vont te dire: "Pousse-toi"
C'est pas marrant quand tu viens de la brousse
Demande à papa qui s'est fait éclabousser
À peine arrivé, on te dit: "Allez, ouste"


Tänään normaalia lyhyemmältä tuntunut matkan tuvan ovelta aina ulos asti oli sujunut varsin verkkaisesti sekä täysin ongelmitta. Yön kylmyys tervehti minua osittain kuin vanhaa ystävää, kun astuin pienestä ovesta syksyiseen yöhön. Käänsin katseeni heti tummaa taivasta kohden, joka oli täynä toinen toistaan kirkkaammin tuikkivia tähtiä. Lähdin kävelemään hitain askelin kohti järveä pitäen katseeni edelleen kohti taivasta. Etsin erilaisia tähtikuvioita, joita olimme tähtitiedossa oppineet lähivuosien aikana. En itse uskonut, että astronomialla olisi mitään tekemistä ihmisen kohtalon kanssa, mutta pidin kuitenkin kovasti näkymästä.

Saavuttuani järven läheisyyteen, istahdin yhdelle isolle kivelle niin, että saatoin nähdä järven, jonka pinta aaltoili hiljaa. Silloin tällöin hiljaisuuden rikkoa metsästä kaikuvat eläinten kutsuäänet tai katkonainen linnunlaulu. Hiljaisuus oli rauhoittavaa ja se auttoi minua tyhjentämään mieleni päivän aikana kerääntyneistä ajatuksista. Viime päivien aikana olin alkanut miettimään uudelleen suhtautumistani ihmisiin. Mitä enemmän aikaa vietti yksin, sitä kohtalokkaammaksi jokainen sekunti itselleni kävi. Joskus halusin liittyä muiden serpentardilaisten keskusteluun Suurten salissa aamiaisella tai lounaalla, mutta en vielä ollut rohjennut. Ei minulla kuitenkaan olisi heillä mitään sellaista sanottavaa, joka heitä kiinnostaisi.

Auttaisiko asiaa, mikäli löytäisin jonkun, joka olisi kiinnostuksenkohteidensa kanssa samalla aallonpituudella kanssani? Mahdollisesti, toistaiseksi kuitenkaan en tällaiseen henkilöön ollut törmännyt. Päiväni olin viettänyt koulutehtävien parissa ja illat lukien kirjastossa tai oleskeluhuoneen syrjimmäisimmässä nurkassa. Ei kuulosta kovin mielenkiintoiselta, eikä myöskään pidemmän päälle sitä ole. Jos optimisteja ollaan, sentään kieltenopiskeluni oli edennyt johonkin suuntaan. Latinan sanastossa oli vielä paljon opettelemista, mutta hiljaa hyvä tulee.

En kuitenkaan ollut mikään optimisti, vaan pikemminkin auttamaton pessimisti, joten harvoin ajattelin asioiden positiivia puolia. Tämä oli tietenkin kovin valitettava suhtautumistapa, mutta en sille itse mitään voinut.

Il y a de l'or mais je me demande: "Où ça?"
T'es dans la merde si tu t'appelles Moussa
Ils veulent ma peau parce que j'ai dit le mot *beep*
Je suis comme Michael, je me demande: "Who's bad?"
À la base, j'ai pas demandé tout ça
Va là-bas, le rap, c'est nous, on ne bouge pas
Paw-paw-paw: ça tire, mais ça ne me touche pas
Bla-bla-bla: marmonne le forum sur Booska


Kuulin takaani hiljaista siipien kahinaa, ja kääntyessäni katsomaan, näin Briarin syöksymässä hallitusti järveä kohti. Se tiputti korkeutensa aivan vedenpinnan yläpuolelle ennenkuin kaarsi takaisin tulosuuntaan. "Briar, tänne", tokaisen hiljaa. Tarkkailen huuhkajaa, joka muutamalla siiven iskulla saapuu luokseni ja asettuu tyytyväisenä käsivarrelleni, jonka olin lintua varten eteenpäin ojentanut. Silitin lintua varovasti niskasta. "Joskus toivon, että osaisit puhua", kuiskaan hiljaa linnulle, joka kääntää päätään aivan kuin se olisi ymmärtänyt mitä sanoin.

//Biisin englanninkielinen käännös löytyypi täältä
Ja itse biisi on #Askip - Black M
Tarina sijoittuu jonnekin syyskuun puoliväliin. En nyt tiedä, mitä mieltä tästä oon, mut tulipahan tehtyä. :'D Alunperin tarkoituksena oli käyttää vain muutama osa biisistä, mutta tästä tuli ehkä ihan hiukan pitempi, kuin mitä olin suunnitellut...

Ylös