[b]Nimi:[/b] Mauri [u]Amos[/u] Bryggde
[b]Kutsutaan:[/b] Amos (vain perheen kesken), Bryggde, parantaja Bryggde
[b]Syntymäaika- ja paikka:[/b] 03.08.1989, Rauma, Suomi
[b]Kansalaisuus:[/b] Suomi
[b]Asema:[/b] Parantaja
[b]Siviilisääty: [/b]Kihloissa
[b]Kielitaito:[/b] Ruotsi (äidinkieli), suomi (tyydyttävä), englanti (kiitettävä), saksa (alkeet), ranska (hyvä), latina (kasvisanasto)

[b]Verisääty:[/b] Puoliverinen
[b]Taikasauva: [/b]11 tuumaa, piikkipatsamaa, ytimenä yksisarvisen häntäjouhta, taipumaton
[b]Suojelius:[/b] Peura


[size=150]Perhe:[/size]
Amoksen perhe koostuu ranskalaisesta Héloïse Bonheursta (s. 1991), joka on 09.06.2016 alkaen ollut hänen kihlattunsakin. Héloïsen isoveli Jules (s. 1988) asuu yhdessä nuoren kihlaparin kanssa vanhempien vanhassa talossa vuoristokylässä, lähellä Ranskan puoleisia Alppeja. Perheen pilalle hemmoteltuna lapsena on nuori kyyhkynen nimeltä Anouk (s. 2015).

Héloïse osaa iloita elämästä ja tietää, että vaikeudet ovat selätettävissä. Tämä lienee ehkä yhtenä syynä miksi Amos on mieltynyt tähän kaunokaiseen.

Amos on hetken ajan ollut Julesin työkaverina, mutta päätti jättää vuoristot ja niissä tapahtuvat pelastusoperaatiot tälle hyvälle kaverilleen ja tämän harteille.

[b]- Ihmissuhteista:[/b]
Amoksen on ollut useinkin helppo luoda ihmissuhteita muihin, sillä hän on sellainen tyyppi, joka tulee miltei kaikkien kanssa toimeen. Vuosien saatossa kuitenkin moni ihmissuhde lakastuu ja kuihtuu, kun Amos ei halua olla tunkeileva ja häiritä muita omalla olemassaolollaan. Toiset tosin ovat ehkä luulleet, että Amos on vain unohtanut heidän olemassaolon. Näin asia ei kuitenkaan ole, mutta lopulta molemmat osapuolet eivät ota enää yhteyttä.

[i]Héloïse, kihlattu[/i]. Rakastaa tätä paljon, vaikka kokee toisinaan vielä syyllisyyttä jo kauan sitten tapahtuneesta asiasta. Tyttö on hänen oma aurinkonsa, jonka ympärille hänen oma elämä keskittyy eikä hän voisi antaa kenenkään tehdä koskaan mitään pahaa hänelle.

[i]Jules, hyvä ystävä[/i]. Ehkäpä toinen Amoksen pysyvistä ihmissuhteista. Jules ei ole kuka tahansa vaan perheenjäsen, joka osaa olla paikalla, kun tukea tai järkeä tai molempia tarvitaan. Amos arvostaa häntä suuresti.

[i]Anouk, lapsi, kyyhkynen[/i]. Tämä oli Julesin lahja Héloïselle ja Amokselle.

[i]Isä, äiti, Patrick[/i], kuuluvat Amoksen toiseen perheeseen - siihen, jossa hän itse oli lapsi. Hän ei ole vuosiin ollut tekemisissä heidän kanssa, sillä ei tiedä varmaksi missä he asuvat. Muut taitavat tietää ainoastaan sen, että Amos lähti jonnekin päin Ranskaan töiden perässä. Amoksen suunnitelmana oli kuitenkin seuraavan kuluvan vuoden aikana löytää heidät uudestaan, jotta saisi muodostettua yhden suuren perheen.


[size=150]Ulkonäkö:[/size]
Amos on lähes 180 cm pitkä mies, joka vaikuttaa ulkonäkönsä puolesta terveeltä ja vantteralta. Hän ei ole mikään lihaskimppu, mutta lihaksia on toki jonkin verran. Mies on perinyt isältään leveät hartiat sekä hieman tummemman ihon. Vaikka Amoksen äiti onkin toisessa polvessa ruotsalainen, on poika saanut osakseen jossain määrin stereotyyppisen turkkilaisen olemuksen ainakin ulkonäkönsä puolelta.

Miehen hiukset ovat tummat, paksut ja latvoista hieman kiharat. Amos pitää hiuksensa olkapäiden pituisina, sillä ne voi silloin laittaa tarvittaessa myös ponnarilla kiinni. Yleensä hän pitää hiuksensa auki sivujakauksella. Korvat ovat miltei aina näkyvillä, sillä hänellä on tapana laittaa hiuksensa korviensa taakse.

Hänen kulmakarvat ovat samaa tummaa sävyä kuin hiukset, kaarevat ja sopivat hyvin hänen tarkkaavaisten ruskeiden silmien seuraksi. Amoksen silmäripset ovat pitkät ja tummat sekä hänellä on naururyppyjä. Pieniä uurteita huolesta ja muusta ikävästä on jo ilmestynyt otsan seutuville, muttei niitä erota onneksi vielä kaukaa. Miehen nenä on pitkä ja kapea kaartuen jonkin verran alaspäin, mutta se sopii hyvin hänen kasvoihin.

Amoksen kasvoilla voi usein nähdä hänen sympaattisen hymynsä, ja hän ilahtuukin jos hänen hymyynsä vastataan. Keskittyessään johonkin asiaan hymy saattaa lähteä joksikin ajaksi, mutta se on vain keskittymisen merkki. Amoksen huulet kaartuvat ihan luonnostaan aavistuksen verran ylöspäin.

Miehellä on ihan suhteellisen vaaleat hampaat, jotka eivät ole ihan tikkusuorassa, mutta sellaisessa asennossa, että ovat kelvanneet kaikille hammaslääkäreille. Vasemmasta etuhampaasta on joskus lohjennut pala pois, mutta sen puute on nykyisin jotenkin paikattu.

Partaa Amoksella ei ole ja hän pitää siitä huolen lumotun partaveitsensä avulla, mutta tämän parran puutteen korvaakin hänen viikset. Huulten alapuolelle on jätetty jonkin verran tyylikkäästi partakarvoja. Viikset ovat vähän tummemmat kuin Amoksen hiukset ja näyttävät karkeammilta. Rintalastalta ei löydy niin tiheää ja tummaa karvoitusta, mutta kyllä sitä silti on niin kuin myös hänen käsivarsissa ja jaloissa. Tatuointeja mieheltä löytyy käsivarsista, pikemminkin ranteiden kohdalta yksi molemmissa. Vasemmassa ranteessa on rauhanmerkki kuvattuna ja oikeassa risti.

Amoksella on pitempi yläkroppa kuin alakroppa, joten niin pitkiä jalkoja häneltä ei löydy. Jalat ovat kokonaisuudessaan ihan hyvässä kunnossa, kun ei oteta vasemman polven vaivoja huomioon. Yhden vaellusretken loppupuolella siitä polven tiennoilta löydettiin nimittäin punkki, ja hieman myöhästyneen poiston jälkeen se on jäänyt vaivaamaan epäsäännöllisen säännöllisesti. Arpia löytyy vähän sieltä sun täältä, muttei mitenkään mielettömän paljon vaan kohtuullinen määrä. Ne eivät syvyydellään ja sijainnillaan kuitenkaan herätä turhan paljon huomiota.

Miehen kädet ovat tottuneet työhön, mutta kovat ne eivät niinkään ole. Amoksen kädenpuristus on vahva ja jämäkkä, mutta potilaita huoltaessa Amos on tietenkin tarkka ja hellempi. Hänen kynnet eivät ole järin pitkät ja vahvat, mutta tämä johtuukin varmaan hänen harrastuksestaan ja työstä, jossa niistä ei varmaan olisi hyötyä. Amoksen vasemman käden nimettömässä on kultainen sormus, johon on kaiverrettu hänen ja hänen kihlatun nimet päivämäärän kera. Kyseessä on siis kihlasormus ja tämän hän riisuu vain erittäin harvoin.

Vaatetuksen puolesta Amoksella nähdään koulussa yksinomaan vain kaapuja - parantajan kaapu, juhlakaapu, tavallinen kaapu - näin muutamia mainitakseni. Kaavun alla on toki vuodenajasta ja tilanteesta riippuen erilaisia vaatekertoja päällä. Talvella hän suosii neuleita, kun taas keväällä kauluspaitoja nähdään enemmän hänen päällään. Miehen vaatteet ovat poikkeuksetta ympäristöystävällisesti tuotettuja ja vähän kalliimpia merkkejä. Tälläytyneeltä Amos ei kuitenkaan näytä näiden vaatteidensa kanssa, sillä käytännöllisyys ja simppelit väriyhdistelmät tulevat mukavuuden kanssa ensin kuin joku älytön egon kohottaminen materialismin avulla. Hän pitääkin vaatteitaan vain vaatteina. Vaeltaessa Amos käyttää vaellukseen tarkoitettuja vaatteita ja saappaita, jotka ovat tummat muistuttaen metsän väreistä. Vaelluskeppikin häneltä löytyy. Miehen lähes kaikki vaatteet tuoksuvat kasveille, mutta se johtuu siitä, että hänen polttamien kasvien haju imeytyy vähän turhankin helposti hänen vaatteisiinsa.

Amoksen käyttämä parantajan kaapu on vaalea ja ylettyy hieman polvien yli. Kaapu kiinnitetään sisäpuolelle ommeltujen hakojen avulla, joten mitään nappeja, vetoketjua tai naruja sun muita siinä ei ole näkyvillä. Mies pitää kaapuaan vaihtelevasti: joskus se on kokonaan kiinni, joskus rennosti kokonaan auki, joskus se on vähän siltä väliltä. Jokunen tasku löytyy itse kaavun ulkopuolelta, mutta eniten niitä on sisäpuolella, joskin osa on laajennettu. Taikasauvaa pidetään usein yhdessä laajennetussa taskussa ja paperipusseissa olevia kuivatettuja rohtoja sitten niissä lopuissa taskuissa muiden tarvikkeiden ohella. Mieheltä löytyy myös erikseen salkku kaikille omille tarvikkeilleen, mutta koulussa ollessa hän pyrkii olemaan sen verran huomaavainen, joten jättää salkun yleensä vain omaan huoneistoonsa.

Kaavun kanssa Amos käyttää yleensä siistejä kangashousuja, joiden värit vaihtelevat mallin mukaan niin vaaleasta tummaan ja takaisin vaaleaan. Kenkinä hänellä on yleensä tummat solmittavat yksilöt, joiden kärjet ovat vahvistettu lohikäärmeen nahkalla. Parantajan kaapua Amos käyttää yksinomaan vain sairaalasiivessä ja ehkä toisinaan kenttätöissä, mutta yleensä muualla käytetään eri kaapuja.

Amos käyttää kullattua rannekelloa oikeassa ranteessa, ja se on käännetty kämmenen sisäpuolelle päin, jottei sairaalasiivessä olijat vain vahingossa näkisi mitä kello on ja stressaisi sitten aikaa ja sen kulumistakin. Kellon hän on saanut kihlatultaan, minkä vuoksi sillä on suurta tunne arvoa. Mitään kaulakoruja ja muita riipuksia Amos ei käytä, ja tätä kelloakin hän käyttää pitkälti Héloïsen vuoksi.


[size=150]Luonne ja käyttäytyminen:[/size]
Amos vaikuttaa rauhalliselta ja ystävälliseltä kaverilta - sellainen hän onkin. Mies on aika tasainen eikä kiihdy nollasta sataan missään tilanteessa. Hätäileminen ja hosuminen ei ole myöskään hänen alaansa.

Mies puhuu rauhallisesti ja pyrkii katsomaan aina puhekumppaninsa silmiin halusipa toinen sitä tai ei. Totta hän puhuu aina, sillä valehtelu on jotain sellaista mitä Amos ei lainkaan siedä. Jos hän kerran puhuu totta, hän olettaa muidenkin puhuvan totta. Valehtelu itsessään on merkki luottamuspulasta. Lähtökohtaisesti Amos luottaa siis kaikkiin, mutta hänellä on silmät päässä, joten hänet ei saa silmättömästi hyppimään toisen pillin mukaan, jos asia on vähänkin kyseenalainen. Toki mies ymmärtää hyvin sen, jos joku ei heti kättelyssä luota häneen, mutta pitemmän päälle hän ei ole kauhean mielissään siitä, jos hänestä uskotaan sen verran pahaa, ettei häneen pystytä luottamaan. Tätä Amos ei tietenkään suoranaisesti kerro ja ilmaise kyseessä olevalle henkilölle, sillä hän kyllä yrittää ymmärtää toisen näkökannan. Surulliseksi se hänet kuitenkin saa.

Amos neuvoo, jos häneltä kysytään neuvoja. Hän ei ole näitä, jotka tyrkkäävät nenänsä toisen asioihin. Utelemista hän ei myöskään harrasta eikä painostusta keskustelutilanteissa, toinen kertoo mitä häntä painaa sitten kun kertoo. Mies pistää kyllä merkille sen, jos toinen vaikuttaa siltä kuin tarvitsisi apua, ja saattaa hieman vihjaistakin siitä, että hänkin on olemassa. Amos on aina valmis toimimaan toisen tukipilarina, jos niin toivotaan. Parantajan ammatti sopii hänelle myös siinä mielessä, kun hän osaa kuunnella keskeyttämättä toista ja esittää tarpeen vaatiessa lisäkysymyksiä. Hän tekee aina parhaansa yrittäessään ymmärtää toista, ja etenkin omien läheistensä keskuudessa hänen tarve suojella ja huolehtia muista tulee toisinaan liiankin hyvin esiin.

Amos asettaa muut heidän tarpeineen oman itsensä ja omien tarpeidensa edelle, mikä ei aina ole kauhean suositeltavaa. Mies itse ei avaudu omista murheistaan ja huonosta olostaan kenellekään yhtä henkilöä lukuun ottamatta, sillä hän ei halua tehdä muita surulliseksi tai vaivata toisia omilla asioillaan. Amos tiedostaa, ettei asia oikeasti ole näin, mutta ei siitä ihan niin helpolla voi päästä yli ja muuteta ajattelutapaa. Asia on toki hieman eri, jos joku toinen kysyy häneltä, että mikä nyt mättää. Silloin hän saattaa hieman raottaa salaisuuden verhoa, mutta ei vieläkään halua kuormittaa toista liikaa omilla asioillaan. Mies osaa pitää työelämänsä ja yksityiselämänsä erillään. Amos kanavoi omaa pahaa oloaan toisenaan polttamiseen tai vaeltamiseen, mutta koulussa työskentely ja vaeltelu ei ota onnistuakseen samaan aikaan. Tämänpä vuoksi hän käy välillä polttamassa pois koulun alueelta omista kasveista käärittyjä sätkiään.

Parantajan ammatti ja vihdoin parantajaksi valmistuminen oli Amoksen unelmien täyttymys, ja hän suhtautuu työhönsä suurella innolla omalla rauhallisella tavallaan. Mies luottaa siihen, että kollegat selviytyvät työstään hyvin käyttäessään omia ammattitaitojaan. Amos toisinaan saattaa tiedustella jossain vähän moniulotteisemmassa loitsuja -vaativassa asiassa kokeneimmilta parantajilta apua, mutta yleensä hän jättää toiset rauhaan tekemään omia töitään. Mies tietenkin keskustelee vapaa-ajallaan koulussa mielellään myös työasioista, jos joku sille linjalle lähtee. Muutoin Amos jättää nämä teemat sivualalle.

Amos yrittää sairaalasiivessä vieraileville potilaille ja heidän läheisilleen antaa hyvän vaikutelman sairaalasiivestä. Hirveä ja ankea kyseinen paikka ei ole ensinnäkään, sillä se on paikka, jossa murheet ja huono-olo katoavat. Tätä tunnetta parantaja yrittää myös levittää muille oman hyväntuulisuuden kautta. Amos on aina oma itsensä, ja seisoo sanojen ja tekojensa takana.


[size=150]Menneisyys:[/size]
[b]- Lyhyt suuntaa-antava aikajana koulutuksesta ja työurasta:[/b]
1996 - 1998 jästien peruskoulu
1999 - 2006 taikakoulussa
2006 - 2009 Skandinavian parantajakoulussa
2009 - 2011 Pohjois-Irlannin vastaavassa koulussa koulutusohjelma suoritettiin loppuun
keväällä 2011 valmistuttiin parantajaksi
syksy 2011 - kevät 2012 kriisialueilla erinäisissä tehtävissä
2012 - 2013 Ranskassa, vuoristopelastusyksikössä

Amos syntyi suomenruotsalaiseksi Raumaan äidilleen ja isälleen, joista äidillä oli pari sukupolven takaiset juuret Turkkiin ja isä oli maahanmuuttaja. Molempien huoltajien ollessa taikovia poika tottui pienestä pitäen jo ripaukseen taikuutta. Turkkia Amokselle ei opetettu ja suomeakin vasta koulussa, joten Amos taisi hyvin ruotsin kielen ensimmäisenä kielenään. Poika pitääkin itseään suomenruotsalaisena ennemmin kuin minään maahanmuuttajana tai turkkilaisena, sillä ei hän ole koskaan Turkissa käynyt saatikka opetellut sitä kieltä ja kulttuuria, vaan syntynyt Suomeen suomenruotsalaiseen yhteisöön.

Ollessaan neljän vanha Amos sai veljen nimeltä Patrick, jonka kanssa hän on nykyäänkin vielä yhteydessä. Lentäminen ei ole koskaan oikein kiinnostanut Amosta ja hän tyytyi mielellään seuraamaan nuoremman sisaruksensa puuhailuja luudan kanssa. Jästien kanssa Bryddgen lapset pääsivät leikkimään niin päiväkodissa ja eskarissakin. Vanhemmilla oli silloin jo huolia siitä, että omia kullannuppuja kiusattaisiin ihonvärinsä takia, mutta silloin kaikki leikkivät kiltisti kaikkien kanssa - ja sitä paitsi olihan veljillä toisensa. Amos ei itse muista omasta vahinkotaiastaan mitään, mutta ei siitä häntä voi syyttä. Olihan hän silloin varmaan vielä pikkuinen.

Jästin peruskoulun Amos aloitti lähellä 7-vuotissyntymäpäiväänsä suomenruotsalaisessa yksilössä. Vanhempien velhotutuilla ja ystävillä ei valitettavasti ollut samaa koulua käyviä lapsia, mutta lapsoset selvisivät siellä ihan hyvin. Parin vuoden päästä Amos pääsikin siirtymään yhteen ruotsinkieliseen taikakouluun. Siellä hän oppi kaikki tarpeelliset tiedot niin taikuudesta, sen käyttämisestä kuin myös sen menneisyydestä. Amoksella oli hyvä asialleen omistautunut yrttitiedon professori, jota hän pitkälti ihailikin. Jotkut luokkatoverit pitivät pojan ihailuja vähän naurettavana ja hän sai jonkin aikaa kuittailuja siitä, mutta kun toiset huomasivat ettei Amos reagoinut näihin toivotulla tavalla niin he lopettivat sen.

Jo peruskoulussa ja taikakoulussa Amos sai hyvin kavereita itsellensä niin poikia kuin myös tyttöjä. Hän tuli helposti ihmisten kanssa toimeen, vaikka ehkä vähän liian omistushaluisesti suhtautui parhaisiin kavereihinsa. Noin 14-vuotiaana Amos sitten pääsi toimimaan hieman paremmin kavereidensa tukena kuunnellen toisten huolia ja murheita, jotka pääasiassa koostuivat rakkaus- ja koulujutuista. Häntä se ei haitannut vaan oli hienoa, kun sai olla toisille avuksi. Omia seurustelukokemuksia tuli vain yksi ja se oli pitkälti kädestä pitämistä ja halailua kuin myös kohteliaisuuksien vaihtelua.

16-vuotiaana Amoksen piti jo hieman ajatella, että mitä hän haluaisikaan tehdä koulun jälkeen. Tavallaan yrttitieto kiinnosti häntä, mutta parantaja -idea vei mukanaan. Täten poika painostikin enemmän aineisiin, joita tarvittiin päästäkseen jatko-opiskelemaan haluamaansa paikkaan. Panostuksesta oli toki hyötyä, mutta ihan siihen ensimmäiseen vaihtoehtoon Amos omaksi pettymyksekseen ei päässyt vaan vasta kolmanteen paikkaan. Kolmas paikka oli parempi kuin ei olleenkaan opiskelupaikkaa, mutta kyllä se hieman kirpaisi, kun jotkut kavereista pääsivät siihen paikkaan, johon hän itsekin olisi halunnut eniten.

Mutta kun ensimmäinen opiskelupäivä koitti uudessa koulussa, oli Amos ihan tyytyväinen kouluunsa. Se ei ollut järin iso ja oppilaita ei ollut suuria määriä vaan ihan sopivasti. Kaikki tunsivat toisensa vähintään ulkonäön puolelta ellei jopa nimeltä, ja ilmapiiri oli ihan kiitettävä. Amos tutustui helposti kanssa opiskelijoihinsa ja sai hyvin solmittua pitempi kestoisia ihmissuhteita koulun aikana. Kolmantena vuotena nuorukainen puhuttiin ympäri opiskelijavaihtoon Pohjois-Irlantiin, jossa hänen englannin kielitaitonsa parani huomattavasti. Opetus oli siellä aikalailla erilaista kuin tässä Skandinaviassa sijaitsevassa ammatillisessa instituutiossa, joten opiskeluvaihdon jälkeen ja syksyn valmistumisen jälkeen Amos haki oikeutta opiskella tässä Pohjois-Irlannissa olevassa yhdessä koulussa tutkintonsa toisen osan loppuun.

Parantajan paperit Amos sitten sai 21-vuotiaana, mutta hän oli hyvin tietoinen siitä, että kokemusta pitäisi vielä hankkia lisää ja käydä kursseilla ja muutoinkin kerätä lisää tietoja ja taitoja. Samaisen vuoden aikana vastavalmistunut pääsi yhden opettajansa kautta mukaan pieneen projektiin, jossa taikaväestön parantajat yrittivät auttaa jästien kriisi ja konfliktialueilla jästien lääkintänaisia ja -miehiä. Työ oli suurella mittakaavalla todella pienimuotoista, sillä se oli vasta kokeiluvaiheessa. Kuitenkin vaarallisuustason ollessa tavallista korkeampi myös palkka oli parempi kuin hyvä. Tuon puolen vuoden aikana Amos sai kerättyä sen verran rahaa säästöön, ettei joutuisi ihan rappiolla elämään, jos ei saisi hetkeen uutta työpaikkaa. Onni ei ollut parantajan työstä innostuneen puolella, kunnes sitten vihdoin syksyn lähestyessä tuli kutsuja haastatteluihin. Yhden kohdalla tärppäsi ja hän sai paikan vuoristopelastusyksiköstä Ranskasta. Ranskassahan oli ollut yksi hänen entisen työnantajansa tukikohta, joten Ranska ei ollut ihan uusi maa hänelle enää.

Uudella työpaikalla hän tutustui hyvin uusiin työkavereihin ja työhön. Siitä ei niinkään ole mitään sen enempää kerrottavaa ja selitettävää. Työtä siinä missä työtä ja elämä jatkaa kulkuaan. Tulee ylä- ja alamäkiä, mutta niistä selvitään kyllä tavalla, ellei toisella. Tavataan kaunis yksilö, johon ihastutaan, jonka kanssa vietetään aikaa vapaa-ajalla. Tytön nimi oli Héloïse ja tämä kutsuikin kerran hänet laskettelemaan kanssaan. Héloïse kun oli lasketteluopettaja turistikausien aikaan. Mihinkään viralliseen seurusteluvaiheeseen ei päästy, sillä molemmat olivat talvella ja sen jälkeen kiireisiä omien töidensä kanssa.

Välit palautuivat ystävyystasolle ja Amos päätyi lähtemään Héloïsen syksyllä 2013 yhteen jästien mielenilmaukseen sen tarjoaman eksoottisuuden vuoksi. Mitkään treffit ne eivät suinkaan olleet vaan pyrkimys viettää hyvä ja mukava hetki hyvässä seurassa. Toisin kuitenkin kävi, kun tapahtui vähän yhtä sun toista minkä johdosta päädyttiinkin lopulta jästisairaalan ensiapupuolelle ja sieltä vähän muualle. Kaikkein pahimmilta skenaarioilta onneksi vältyttiin, mutta Amos kuitenkin jätti työt ja oman vuokra-asuntonsa jääden hoitamaan Bonheurin kotona itseään kuin myös myöhemmin Héloïsea.

Ulkopuolisen silmin katsottuna kaikki oli aika hiljaista ihan vuoden 2015 loppuun asti. Mitään suuria asioita ei tapahtunut varmaankaan. Amos vain onnistui hankkimaan ongelmallisen polven ja tatuointinsa.

2015 tosin nuoripari sai ensimmäisen lapsensa. Se oli lahja Julesilta, Anouk - kyyhkynen. 2016 alusta alkaen parantaja kävi vähän uusimassa taitojaan käymällä koulutuksissa, parantamalla lopputyötään sekä ollen myös Héloïsen kanssa. He menivät lopulta tyttösen syntymäpäivänä kihloihin. Yhtenä syynä oli myös se, että Amos oli saanut pitkästä aikaa taas itsellensä työpaikan. Hänen pitäisi viettää enemmän aikaa erossa rakkaimmistaan, mutta lupautui käydä vähintään joka toisella viikolla kotona vapaa-ajallaan.


[size=150]Muuta:[/size]

[b]- Harrastukset: [/b]Kasvit, vaeltelu (joskin Amos ei pidä sitä itseä aina harrastuksena, koska se on toisinaan olosuhteiden sanelema pakko), palapelit, tanssi

- Ei tule kauhean hyvin toimeen suurempien ihmismassojen kanssa, joten koulun yhteiset juhlat ovat jo vähän siinä rajalla etenkin, jos ne ovat keskittyneet jollekin rajoitetulle alueelle. Täten kuitenkin esim. ruokailut ovat ihan ok.
- On viime vuosien aikana yrittänyt opetella okklumeuksen salat, muttei ole vielä kauhean hyvä siinä.
(Huomioitavan arvoista: Ranskassa perinteisesti vain naiset käyttävät kihlasormusta (lähteideni mukaan), ja sitä pidetään vasemman käden nimettömässä)

[size=50]/Teksti on varmaan täynnä inhimillisiä virheitä. Päivittelen sitten, kun koen sen tarpeelliseksi./[/size]