[size=125][b]Perustiedot[/b][/size]

[list] - Katie G. Delarosa - joskus kuulee lempinimeä G tai Kat, joskin todella harvoin ja vain hyviltä ystäviltä
- syntynyt elokuun puolessa välissä 2005, jossakin pienessä kylässä Kanadan rajalla
- asuu nykyisin Sveitsissä, aivan Ranskan rajalla
- sauvakätenä toimii vasen, sauva itsessään on melko lyhyt (vain 9,5 tuumaa) tammisauva jossa on feenikslinnun pyrstösulka ytimessään
- puhdasverinen noita [/list]


[size=125][b]Ulkonäkö[/b][/size]

Katie on yleisesti ottaen todella pienikokoinen. Tyttö on hieman alipainoinen, ja todella siro. Vapaa-aikanaan hän pukeutuu tiukkoihin farkkuihin ja huppareihin, varsinkin kylmemmällä säällä. Tyttö rakastaa huppareitaan, ja pitää niitä todella paljon. Lämpimällä säällä hänen päällään voi siitä huolimatta nähdä lyhyitä paitoja sekä shortsit. Hän katsoo aina peilistä, miltä näyttää ja saattaakin vaihtaa vaatteet moneenkin kertaan aamuisin.

Katin kasvonpiirteet ovat pehmeät. Aavistuksen soikeat kasvot ovat sopusuhtaiset mantelin muotoisten silmien koristamana. Tytöllä on luonnostaan tummat ripset ja kulmakarvat, jotka korostavat silmiä. Väriltään ne ovat aivan aavistuksen vihertävänä taittavat, mutta silti vaaleanruskeat. Huulet ovat kapeat ja punaiset. Kasvoja reunustavat kastanjan väriset, pitkät hiukset. Hiukset peittävät kahdeksanvuotiaana tulleen arven niskassa.


[size=125][b]Luonne[/b][/size]

Katie on ensimmäistä kertaa tavatessa melko hiljainen, muttei missään nimessä ujo. Ennemminkin hän haluaa olla varma siitä, mitä muut tietävät. Se on kyllä yleensäkin huomattavissa, ei siis suinkaan rajoitu ensivaikutelmaan. Katien kanssa on toisinaan hieman hankala tulla toimeen. Äkkipikainen tyttö onkin saanut moitteita käytöksestään, kun ei osaa pysyä rauhallisena. Hän ei myöskään pelkää sanoa mielipidettään suoraan, edes opettajalle. Tästä syystä hänellä on vain muutamia hyviä ystäviä. Toinen merkittävä syy on luottamuksen puute. Katie pitää luottamusta ystävän tärkeimpänä ominaisuutena, mutta on todella huono luottamaan kehenkään. Siitä ehkä johtuu se, että tyttö on useimmiten yksin. Eikä se haittaa häntä, päinvastoin.

Yleensä Kat on kuitenkin todella aktiivinen, eikä jaksa istua paikallaan kovin kauaa - tai alkaa vähintäänkin pyörittelemään kynää sormissaan. Hän kävelee ja puhuu nopeasti, jälkimmäinen aiheuttaa toisinaan ongelmia keskusteluissa. Äkkipikaisuuden lisäksi Katie on aavistuksen arvaamaton. Hän saattaa suuttuessaan tai vihoitellessaan tehdä lähes mitä tahansa. Reaktiot tunteisiin ovat muutenkin melko voimakkaita, surua lukuunottamatta. Tuntuu, kuin mitään reaktiota ei silloin edes olisi. Tyttö on aina ollut vahva, eikä koskaan ole halunnut itkeä muiden nähden. Varsinkin silloin voidaan puhua vaaran vyöhykkeestä. Jos tyttö joutuu peittelemään tunteitaan, hän purkaa ne jollakin muulla tapaa. Ja yleensä se aiheuttaa joko sivullisille henkilöille tai huonekaluille jonkin tasoisia vahinkoja.

Tummahiuksinen tyttö ei välitä omaisuudestaan. Lähes kaikki on hänen mielestään korvattavissa. Tai oikeastaan kaikki, paitsi taikasauva ja kissa. Sinisilmäinen, kirjava kissa on hänen silmäteränsä. Pieni kirjava onkin joka yö tytön sängyn ympäristössä.


[size=125][b]Menneisyys[/b][/size]

Katie syntyi 2005 Kanadassa, ollen vanhempiensa esikoinen. Perhe asui melko pienessä velhojen asuttamassa kylässä siihen asti, että tyttö täytti neljä. Silloin perhe muutti Hollantiin. He asuivat hieman edellistä kotipaikkaansa suuremmassa kylässä, joka tosin oli pääosin jästien asuttama. Muutaman vuoden aikana Kat ei nähnyt juurikaan taikuutta - kotona. Koulujen lomilla hän pääsi kuitenkin isovanhempiensa luokse Sveitsiin, jossa näki sitä enemmänkin, harrasti lentämistä ja katseli liikkuvia valokuvia.

Katien isä kuoli läheisessä kaupungissa, kun rakennus räjähti ilmeisesti kaasun vuotamisen takia. Hänen äitinsä masentui siitä vakavasti, yrittäen itsemurhaakin kahdesti. Sen jälkeen he muuttivat isovanhempiensa talon - joka muistutti enemmän pientä kartanoa - yläkertaan. Katie ei juurikaan tavannut ikäisiään, eikä sen enempää muitakaan. Hän oli muutenkin hiljainen, eikä juuri puhunut edes isovanhemmilleen. Äidille tytöllä ei ollut mitään asiaa, sillä koki äidin pettäneen hänet.

Kahdeksan vanhana Kat oli isovanhempiensa kanssa Viistokujalla Lontoossa. Hän oli jäänyt etsimään itselleen lemmikkiä, kun isovanhemmat menivät viereiseen kauppaan. Tyttö oli yksin vain kymmenisen minuuttia, mutta ne olivat liikaa. Tummakaapuinen velho oli tullut kauppaan, pakottaen tytön mukaansa. Heidän päästyään sivummalle Kat yritti päästä irti, jolloin miehen sauva nirhaisi hänen niskaansa haavan. Siitä jäi vajaan kymmenen senttiä pitkä arpi, joka ei todennäköisesti katoa. Kat oli ollut kolme ja puoli vuorokautta sieppaajansa kanssa kahden. Löydettäessä hän oli kuivunut ja nälissään. Sen aiheutti tytölle alipainoisuuden, josta hän ei vieläkään ole päässyt eroon.

Isän kuolema, äidin masentuneisuus ja sieppaus ovat kaikki omalla tavallaan vaikeuttaneet Katien luonnetta. Isovanhemmat vievät hänet kuitenkin uudemman kerran Viistokujalle, samasta syystä. Tällä kertaa hän hankki kissan, vastoin tarjottuja pöllöjä. Kirjava, pienikokoinen ja sinisilmäinen pentu oli kuitenkin heti alkuun tytön kanssa varovainen, mutta seurallinen. Tuo kissa muutti paljon Katien elämässä, vaikka hän ei sitä tuolloin vielä tiennyt.

2016 kesällä Katie sai kirjeen taikakoulu Châteausta. Se oli oikeastaan isovanhemmille (ja äidille, joka tässä vaiheessa tosin makasi koomassa taas yhden itsemurhayrityksen jäljiltä) ollut tytön syntymäpäivästä asti selvää.


[b]Muuta tietoa[/b]
[list]- ei vielä ainakaan osaa suojeliusta, mutta eläin olisi luultavasti pienikokoinen kissa tai kettu
- osaa englannin ja ranskan lisäksi saksaa ja hollantia, joista jälkimmäistä tosin vain auttavasti
- osaa soittaa pianoa, mutta ei tykkää soittaa muiden kuullen
- omaa todella heikot sosiaaliset taidot tietyiltä osin, eikä juurikaan halua olla suurissa ihmisjoukoissa[/list]