Kirjoittaja Brian Eldridge » 07 Elo 2016, 18:32
On aikainen perjantaiaamu, 22. heinäkuuta. Istun huoneeni sohvalla ja kirjoitan viestiä pergamentille ikkunaa vasten. Huomenna olisi Renée Masonin syntymäpäivä ja pelkään pahoin, että jos en kirjoittaisi kirjettä nyt, se unohtuisi. (Tai oikeastaan, asia oli häirinnyt minua useamman päivän. Siksi se oli pakko tehdä
nyt.) Kirje voisi myös hukkua matkalla ja se oli pahinta, mitä voisi tapahtua. (Oikeastaan olin kirjoittanut Renéelle kirjeitä koko kesän, eikä yksikään ollut vielä hukkunut.) Varsinkin kun minulla ei ollut hänelle edes lahjaakaan.
Hei, Renée!
Ajattelin toivottaa sinulle hyvää s̶y̶n̶t̶m̶ syntymäpäivää. Sehän on huomenna.
En oikein t̶i̶e̶n̶n̶ keksinyt, että mitä antaisin sinulle lahjaksi, mutta keksin vielä jotain. Toivon kuitenkin, että vietät mieluisan juhlapäivän. Nähdään pian!
Brian
Luen kirjeen uudestaan ja uudestaan, mutten keksi lisättävää ja lahjan puuttuminen häiritsee minua. Voisin kirjoittaa kirjeen vielä kerran, koska olin meinannut kirjoittaa pari kohtaa väärin, mutta niin en tee. Niinpä vain käärin paperin ohueksi rullaksi ja sidon sen pöllöni, Bonon, jalkaan. Ojennan sille yhden vaaleanpunaisen ruusun, joka on vielä nupullaan ja pöllö ottaa sen nokkansa väliin. Sitten avaan huoneeni ikkunan, otan pöllön kädelleni ja työnnän käteni ulos. "Vie se Renéelle", sanon. Pöllö kääntää viisaat silmänsä minuun, räpäyttää niitä ja kääntyy poispäin. Se avaa siipensä ja lehahtaa lentoon.
Jään vielä tarkkailemaan, kuinka pöllö liihottaa poispäin ja sen piste pienenee thestralmetsän yllä. Lopulta se valuu kaukaisuudessa oikealle ja sumu nielaisee sen näkyvistä.
On aikainen perjantaiaamu, 22. heinäkuuta. Istun huoneeni sohvalla ja kirjoitan viestiä pergamentille ikkunaa vasten. Huomenna olisi Renée Masonin syntymäpäivä ja pelkään pahoin, että jos en kirjoittaisi kirjettä nyt, se unohtuisi. (Tai oikeastaan, asia oli häirinnyt minua useamman päivän. Siksi se oli pakko tehdä [i]nyt[/i].) Kirje voisi myös hukkua matkalla ja se oli pahinta, mitä voisi tapahtua. (Oikeastaan olin kirjoittanut Renéelle kirjeitä koko kesän, eikä yksikään ollut vielä hukkunut.) Varsinkin kun minulla ei ollut hänelle edes lahjaakaan.
[quote][i]Hei, Renée!
Ajattelin toivottaa sinulle hyvää s̶y̶n̶t̶m̶ syntymäpäivää. Sehän on huomenna.
En oikein t̶i̶e̶n̶n̶ keksinyt, että mitä antaisin sinulle lahjaksi, mutta keksin vielä jotain. Toivon kuitenkin, että vietät mieluisan juhlapäivän. Nähdään pian!
Brian[/i][/quote]
Luen kirjeen uudestaan ja uudestaan, mutten keksi lisättävää ja lahjan puuttuminen häiritsee minua. Voisin kirjoittaa kirjeen vielä kerran, koska olin meinannut kirjoittaa pari kohtaa väärin, mutta niin en tee. Niinpä vain käärin paperin ohueksi rullaksi ja sidon sen pöllöni, Bonon, jalkaan. Ojennan sille yhden vaaleanpunaisen ruusun, joka on vielä nupullaan ja pöllö ottaa sen nokkansa väliin. Sitten avaan huoneeni ikkunan, otan pöllön kädelleni ja työnnän käteni ulos. "Vie se Renéelle", sanon. Pöllö kääntää viisaat silmänsä minuun, räpäyttää niitä ja kääntyy poispäin. Se avaa siipensä ja lehahtaa lentoon.
Jään vielä tarkkailemaan, kuinka pöllö liihottaa poispäin ja sen piste pienenee thestralmetsän yllä. Lopulta se valuu kaukaisuudessa oikealle ja sumu nielaisee sen näkyvistä.
