Kirjoittaja Adelé Damiano » 21 Elo 2014, 20:34
Valoton päivä
- 21.8.2014 -
Äiti osti minulle tänään tämä ihme kirjan ja sanoi, että jästit käyttävät sitä purkaakseen tunteensa siihen. En kyllä ole vielä tajunnut tämän ideaa, mutta kaipa tätäkin pitää kokeilla, kerta se on "hyödyllinen keino".
Tänään minulla on kylläkin ollut melko valoton päivä; aamulla heräsin armottomaan väsymykseen, jonka kylläkin mielummin kohtasin kuin armottoman darran. Elämäni kamalin darra oli silloin kun oli siellä Ranskassa bilettämässä ja tapasin Sharneen. En kyllä vaihtaisi sitä kokemusta, vaikka jouduin useaan otteeseen läiskimään niitä nelikymppisiä papparaisia naamaan. Ne eivät näyttäneet ikinä tajuavan, että ei on ei. Etsisivät oman ikäistä seuraansa, eivätkä ahdistelisi nuoria tyttöjä!
Aamupäivällä tietenkin Agnese halusi lähteä pelaamaan lentopalloa vai mikä se nyt olikaan. Mielestäni se on tylsää, siinä vain heitellään kaadon kokoista palloa verkon yli vastustajalle. Ei mitään jännää! Huispaus on paljon kivempaa ja hauskempaa, eikä siinä olla koko ajan maankamaralla.
Myöhemmin illalla koitti kuitenkin edes yksi kiva asia; pääsin omaan huoneeseen rauhassa ja otin taas vihkon ja kynän esille. Kirjoitin tällä kertaa tarinan tytöstä, joka jäi orvoksi ollessaan viisi, mutta sitten taas kukapa muu kuin äiti häiritsi minua ja toi tämän kirjan. Itse asiassa ihan hyvä, että äiti antoi päiväkirjan, sillä onhan tämäkin jollain tapaa kirjoittamista. Tosin pääni vain koko ajan lyös tyhjää, enkä tiedä mitä kirjoittaa. Ehkäpä huomenna olisi parempi päivä, kun pääsen taas tanssilattialle, joten huomiseen siis!
Arrivederci!
[b][size=200][color=#BF0000]Valoton päivä[/color][/size][/b]
[i]- 21.8.2014 -[/i]
Äiti osti minulle tänään tämä ihme kirjan ja sanoi, että jästit käyttävät sitä purkaakseen tunteensa siihen. En kyllä ole vielä tajunnut tämän ideaa, mutta kaipa tätäkin pitää kokeilla, kerta se on "hyödyllinen keino".
Tänään minulla on kylläkin ollut melko valoton päivä; aamulla heräsin armottomaan väsymykseen, jonka kylläkin mielummin kohtasin kuin armottoman darran. Elämäni kamalin darra oli silloin kun oli siellä Ranskassa bilettämässä ja tapasin Sharneen. En kyllä vaihtaisi sitä kokemusta, vaikka jouduin useaan otteeseen läiskimään niitä nelikymppisiä papparaisia naamaan. Ne eivät näyttäneet ikinä tajuavan, että ei on ei. Etsisivät oman ikäistä seuraansa, eivätkä ahdistelisi nuoria tyttöjä!
Aamupäivällä tietenkin Agnese halusi lähteä pelaamaan lentopalloa vai mikä se nyt olikaan. Mielestäni se on tylsää, siinä vain heitellään kaadon kokoista palloa verkon yli vastustajalle. Ei mitään jännää! Huispaus on paljon kivempaa ja hauskempaa, eikä siinä olla koko ajan maankamaralla.
Myöhemmin illalla koitti kuitenkin edes yksi kiva asia; pääsin omaan huoneeseen rauhassa ja otin taas vihkon ja kynän esille. Kirjoitin tällä kertaa tarinan tytöstä, joka jäi orvoksi ollessaan viisi, mutta sitten [i]taas[/i] kukapa muu kuin äiti häiritsi minua ja toi tämän kirjan. Itse asiassa ihan hyvä, että äiti antoi päiväkirjan, sillä onhan tämäkin jollain tapaa kirjoittamista. Tosin pääni vain koko ajan lyös tyhjää, enkä tiedä mitä kirjoittaa. Ehkäpä huomenna olisi parempi päivä, kun pääsen taas tanssilattialle, joten huomiseen siis!
Arrivederci!